Mitä tekisitte: Lapset juhliin vai ei, jos he eivät sinne halua tulla?

Tuttavaperheessä on lapsi, kouluikäinen, joka ei ole ollut yksissäkään juhlissa (ristiäiset, häät, hautajaiset jne.). Syy on se, kun hän ei halua.
Itse olen vienyt mukana aina kun mahdollista (jos kutsutaan), vaikkeivät aina niin innolla olisikaan menossa. Toivon, että oppivat arvostamaan eri juhlia ja käyttäytymään juhlan vaatimalla tavalla.

 

Onhan se hyvä, että oppivat olemaan juhlissa. Mutta läheskään aina ei olla viety, jos eivät ole halunneet.

 

Ei olisi tullut mieleenkään etteivät lapsemme olisi osallistuneet esim. mummoni hautajaisiin, veljeni häihin tai kummilapsemme ristiäisiin. Eivät kyllä ole vielä sanoneetkaan etteivät mukaan lähtisi mutta läheisten ihmisten isompiin juhliin kyllä "pakottaisin" mukaan. Sitten taas jos on vaikka jotain kaukaisempien sukulaisten (joita lapset eivät mahdollisesti ole ikinä tavanneetkaan) pippaloita niin voisivat jäädäkin kotiin.

 

Jos eivät halua niin ei olla pakotettu. Juhlista nauttii jokainen enemmän silloin kun siellä on vapaaehtoisesti.

 

En pakota. En ole saanut edes itselleni sitä pakottamista perusteltua, niin miten perustelisin sen lapselle?

 

Riippuu juhlista. On juhlia joihin mennään halusi tai ei (esim lähisuku) mutta sitte on niitä ei niin pakollisia joihin ei sitten ole pakko lähteä.

 

Juhliin on menty. Näin myös vältytään myöhemmin kuvitelmalta että musta pääkallo liekkipaita on juhlapaita.

 

Jaa-a...
Mun oma veli teki aina selväksi, että hän Ei Halua lähteä mihinkää juhliin. Eikä kyllä koskaan osannut niissä käyttäytyäkään, josta sitten kärsi kaikki.
Myöhemmin kun pystyi jäämään kotia, sai jäädä, ja kaikki oli paljon helpompaa.
Nykyään tosin äitimme loukkaantuu kun vain toinen hänen lapsistaan kutsutaan mihinkään. Ja velikin joskus sanoo "jaa ei häntä vaan ole kutsuttu". Miks kutsuttaiskaan?? Jos ite ei ole 20vuoteen halunnut käydä missää sukulaisten luona/juhlissa. Eikä kyllä vieläkään osais käyttäytyä "normaalisti". Omissa häissäni mieheni kävi käskemässä, ett ottaa pipon pois päästä jos aikoo olla kirkossa.

 

Mihin ne sitten menisi ? Meillä on ainakin pakko lähteä mukaan, vaikkei aina niin kiinnostaisikaan. Eipä niitä voi keskenään kotiinkaan jättää. Tietysti sitten kun ovat isompia, niin eri juttu.

 

No en itse ota lasta häihin enkä hautajaisiin mukaan. Häissä haluan itse juhlia ja hautajaiset ovat niin masentavan ankeat etten itsekään niihin mene ellei ole kysy omasta äidistä.

 

Onhan se vähän sääli lasta kohtaan, jos saa tahtonsa läpi. Jos ei saa mitään kokemusta juhlista ja miten niissä ollaan, niin siinäpä sitten työelämässään toikkaroi kun pitäisi jossakin juhlavassa tapahtumassa osata edustaa itseään. Siten ihmetellään, ettei työkaverit tykkää ja jää pois kavereiden kutsuista jne.

En oikein käsitä, miten voi jostakin kieltäytyä ilman kokemusta mistä kieltäytyy? Parempihan se on käydä katsomassa mistä on päättänyt jäädä paitsi ja kun on tarpeeksi aikuinen ymmärtääkseen mistä kannattaa jäädä pois, niin nököttäkööt vaikka umpinaisessa tynnyrissä lopun ikäänsä.

 

Elämänkouluun kuuluu, että osaa käyttyäytyä myös juhlan mukaisesti.
Olen ottanut lapset mukaan läheisimpien ihmisten juhliin. Muissa juhlissa sitten lapset ovat olleet tilanteen mukaan.
Päätöksen osallistumisesta tekevät kuitenkin vanhemmat, ei lapsi yksin.

 

Riippuu juhlista ja siitä onko kuinka lähisuvun juhlista kyse. Mutta tähän asti lapset ovat kyllä tulleet aina juhliin mukaan. Vanhin on nyt 10v ja vaikka hän joskus on sanonut että onko pakko lähteä, niin loppujen lopuks juhlissa onkin ollut tosi kivaa. Sitten kun ovat teini-ikäisiä, niin voidaan keskustella onko lähdettävä jos eivät halua. Mutta mistä lapsi voi tietää minkälaista juhlissa on jos ei koskaan niissä käy?

Viikonloppuna olimme just häissä joista meidän 6v sanoi: mä en arvannut että täällä olisi näin kivaa! Ja kyllä minä pystyin nauttimaan juhlista vaikka lapset olikin mukana. Kahteen asti yöllä jaksoivat tanssia ja bailata. Kerrankos sitä kesässä häissä ollaan ja valvotaan. (sen voi tehdä vanhemmatkin ilman alkoholia)