Mitä tekisit tässä tilanteessa, lapsi alkanut märisemään sipulista ruuissa

Jos kerran ennen on maistunut, ja koulu on aiheuttanut ilmiön että nyt pitää inhota, niin pitäisin puhuttelun ja jatkaisin laittamalla sipulia tavalliseen tapaan. Ja kieltäisin sipulin nyppimisen ja märinä aiheuttais pöydästä poistumisen ja syömättä jä'ttämisen. Menis varmaan nopeasti kaaliin. Olen raaka nykyisin, koska mulla on syömisongelmainen kakara. Ei ole tullut mun raakuuden takia. Vaan mun raakuus tuon nirsoilijan takia.

 

Mä jättäisin pois. Muistan kun en itse voinut pienenä syödä ruokia missä oli sipulia, yökkäilin kun söin. Äitini lopulta jätti sipulin pois, onneksi. Nyt syön sipulia Mitä sitä suotta tekemään ongelmaa kun se on vain ruokaa.

 

Mun tyttö pienenä inhosi sipulia, joten käytin vain vähän sipulijauhetta tai en aina sitäkään. Nykyään kun on aikuinen, syö sipulia ja pitää siitä Että ei ne lapset pilalle mene vaikka niitä ei pakota syömään sipulia!

 

meillä oli sama ongelma 4vuotiaan kanssa, aloin käyttämään kuivattua sipulia ja nyt taas ei huomaakaan kun laittaa ihan oikeaakin sipulia. niin ja en tehnyt eriruokia.

 

Meillä ei tarvii tulla ees pöytään jos haluu marista jostain ruuasta. Sitä syödään mitä on tarjolla tai sit ollaan syömättä. Välipaloi tms ei kyllä mussuteta jos ei oo ruoka kelvannu. Eriasia on sit todella sellaset ruuat mitkä panee oksentamaan esim meillä puuro ja mehukeitto sekasin, silleen kyllä menee et keitto mukissa ja puuro lautasella.

 

Itse aloin inhota sipulia lapsena, ehkä joskus 3-vuotiaana, en kyllä muista tarkalleen. Ja inhoon vieläkin. Soseutettuna ruuan mukana menee mutta harvemmin käytetään. Keitoissa on kätevää laittaa isoja paloja jotka on helppo valikoida pois.

 

Lapsi rakasti sipulia. Mutta koulussa oppi vinkumaan siitä ja vinkui ja inisi aina.

Totesin, että en siedä tuollaista valehtelua. Jos kerran tykkää sipulista, ei tarvi väittää, ettei tykkää. Ja että meidän ruoassa tulee aina olemaan sipulia ja jos ei kelpaa, ei tarvi syödä. Että seuraavalla kerralla tulee saman tien lähtö pöydästä.

Lapsi vaikeni. Ja parin päivän kuluttua kysyi, onko muistanut pyytää anteeksi sitä, että valehteli sipulin olevan pahaa. Eikä mitään ongelmia ole ollut sen jälkeen.