Tuo ilmeisesti ristiäisissä usein luettu psalmin kohta on nimittäin minusta aika ajatuksia herättävä. Tai melko tasan vuosi sitten kuulin sen ekaa kertaa ristiäisissä niin, että se jotenkin pysäytti minut. (en muista olinko kuullut sitä aiemmin, todennäköisesti jossain, mutten ollut kiinnittänyt siihen huomiota juurikaan. Tosin en ollut ennen viime vuotta ollut ristiäisissä kuin lapsena viimeksi). Muutama kuukausi tuon jälkeen se oli vielä painettu toisen kummilapsen ristiäiskutsuun ja se pysäytti siksi vielä toisenkin kerran.
Mutta mitä tuo kohta teidän mielestänne merkitsee? Uskotteko että ihmisen kuolinpäivä on tarkasti määritelty? Entä uskotteko että koko elämä on valmiiksi kirjoitettu eli jokaisella on yksi ainoa kohtalo? Onko uskovaisilla tiedossa joku oikea tulkinta tuosta?
Entä uskotteko että tuolta kohtalon tieltä vois vahingossa poiketa, tai että voisi kuollakin väärään aikaan? Entä uskotteko siihen että oman kuoleman vois aavistaa?
Mulla itselläni on ollut jo todella pitkään tunne että kuljen väärää polkua, enkä sitä jota oli tarkoitettu kulkevan, ainakin puolet elämästä on varmaan tuntunut siltä ja se tunne on vain vahvistunut. Ja nyt mulle on tullut tunne että kuolen pian, mutta samalla myös tunne että kuolen väärään aikaan, eikä mun ois oikeasti ollut tarkoitus kuolla vielä. Esim. vuosi sitten mulla oli vielä tunne että elän pitkään ja olen tekemisissä kummilasteni kanssa aikuisenakin jne. mutta nyt on alkanut tuntua että kuolen tänä vuonna ja niin ei ollut oikeasti tarkoitus tapahtua. Tosin tuon psalmin pätkän mukaan kaikkien elämän ois etukäteen määrätty olevan tietyn pituinen.
Tuossa on pidempi pätkä siitä psalmista:
"13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut."
Mutta mitä tuo kohta teidän mielestänne merkitsee? Uskotteko että ihmisen kuolinpäivä on tarkasti määritelty? Entä uskotteko että koko elämä on valmiiksi kirjoitettu eli jokaisella on yksi ainoa kohtalo? Onko uskovaisilla tiedossa joku oikea tulkinta tuosta?
Entä uskotteko että tuolta kohtalon tieltä vois vahingossa poiketa, tai että voisi kuollakin väärään aikaan? Entä uskotteko siihen että oman kuoleman vois aavistaa?
Mulla itselläni on ollut jo todella pitkään tunne että kuljen väärää polkua, enkä sitä jota oli tarkoitettu kulkevan, ainakin puolet elämästä on varmaan tuntunut siltä ja se tunne on vain vahvistunut. Ja nyt mulle on tullut tunne että kuolen pian, mutta samalla myös tunne että kuolen väärään aikaan, eikä mun ois oikeasti ollut tarkoitus kuolla vielä. Esim. vuosi sitten mulla oli vielä tunne että elän pitkään ja olen tekemisissä kummilasteni kanssa aikuisenakin jne. mutta nyt on alkanut tuntua että kuolen tänä vuonna ja niin ei ollut oikeasti tarkoitus tapahtua. Tosin tuon psalmin pätkän mukaan kaikkien elämän ois etukäteen määrätty olevan tietyn pituinen.
Tuossa on pidempi pätkä siitä psalmista:
"13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut."