mitä tehdä?

Olen aivan päästäni pyörällä raskaustesti näytti plussaa vaikka syön pillereitä.
Nyt onkin sitten edessäni suuri ratkaisu. Avomieheni ei lapsia halua. Olemme keskustelleet asiasta monta kertaa ja hän on vakaasti sitä mieltä ettei elämäntilantemme ole sellainen mihin voisi edes ajatella lapsia. ( Tuskin ikinä hänen mielestään)
Olen 29 vuotias ja siksi tilanne on oikeasti paha. En ole uskaltanut hänelle vielä kertoa edes asiasta, tuntuu siltä etten edes kerro. Mitä voin tehdä. Pyydän viisaampia kertomaan mielipiteensä.
Itkettää jo pelkkä ajatus abortista.
Kiitos jo etukäteen.

 

Vaikee tilanne, mut ken leikkiin ryhtyy se..... Ehkä se on nyt tarkotus maailmaan syntyä, kun ei edes pillerit estänyt

 

Sinuna antaisin lapsen syntyä maailmaan. Eihän sitä tiedä saisitko sitten enää lasta myöhemmin. En tarkoita että olisit tosi vanha, mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.

 

Tottahan toki sun pitää miehellesi kertoa..onhan lapsi hänenkin! Jos hän on vielä sen jälkeenkin sitä mieltä ettei hän sitä halua ja sinä haluat, laita mies pihalle ja elä rikas elämä lapsesi kanssa. Yksinhuoltajuus on rankkaa mutta kaksin verroin palkitsevampaa..olen nimittäin kokenut sen ja vieläpä 2 lapsen kanssa.Eikä se elämä lapseen ja mahdolliseen eroon lopu jossain on sinua varten mies kuka haluaa sinut ja vauvasi...NEUVON SINUA harkitsemaan tarkkaan mitä teet,mutta päätös on loppu pelissä tietenkin sinun.Hyvää kesän jatkoa ja voimia sinulle!!! T.kohta neljän äiti

 

\

Sinuna antaisin lapsen syntyä maailmaan. Eihän sitä tiedä saisitko sitten enää lasta myöhemmin. En tarkoita että olisit tosi vanha, mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.

Mä olen hieman samaa mieltä ja meillä kävi ihan samanlailla, söin pillereitä ja yhtäkkiä menkkoja ei kuulunutkaan ollenkaan...Testikin näytti vasta viikolla 7 plussaa!! Meni jonkin aikaa kun sain miehelle kakastua asian...Kun hänellä oli ed.liitostaan poika ja oli puhunut ettei ainakaan vielä halua lisää lapsia!! Mähän tuon testin jälkeen hätäännyin että mitä tekisi...No mutta olin aiemmin jo päättänyt että ei aborttia!! :/
No sitten rohkaistuin ja kerroin isännälle joka ei ollutkaan vastaan asiaa enää ollenkaan ja silmäterämme syntyi 031001 ja meille ultrassa sanottiin että poika tulee mutta kas kummaa ku tyttö tulikin..
Nyt olemme toista yrittäneet ja olemme lapsettomuushoidoissakin, mutta tulosta ei vaan näytä tulevan ollenkaan...

Että olen kanssa sitä mieltä että anna toiselle mahdollisuus elämään!! =)

 

monta kertaa miehen suhtautuminen muuttuu kun vahinko on tapahtunut. jos ensireaktio kuitenkin on kielteinen, odota pari päivää ja ota asia uudelleen puheeksi. Kyllä se ukko ihastuu ajatukseen kun annat hänelle aikaa. meillä oli huonoin mahd. aika; molemmat työttömiä, lääkehoidossa lastensuojelu niskassa, pieni asunto yms. nyt en voisi olla onnellisempi tyttöni on parasta mitä meille on tapahtunut lapsi sai elämämme raiteilleen. nyt töissä, lastis rauhoittunut, talo laajennettu, nyt ei enää mitään valittamista, korkeintaan pientä vauvakuumetta.

 

Niin sitä minäkin ajattelin että olen jo iältäni sen verran vanha että en välttämättä enää voi saada lapsia..
Voi kun saisi voimia ja rohkeutta kertoa mutta pelko kaivertaa..
Kiitos kaikille.

 

Tuosta iästäsi kommentoisin, ettet ole vanha, vaan juuri sopivassa iässä tulemaan äidiksi. Itsekään en ole vanha, vaikka olen vuosia sinua vanhempi ja vauvan äiti. Onnea ja menestystä teille molemmille ja vauvalle!

 

itse syön kanssa pillereitä ja menkat oli nyt ihan oudot. ei tullut edes kunnon vuotoa ja viikkoa ennen kun piti menkat alkaa niin vuotoa tuli jonkun verran.. nyt mietin että jontuuko tää kaikki stressistä vai.... voiko olla että olisin raskaana....
mulla vaan se tilanne että olen jo valmiiksi yh(21v) ja nyt kyllä seurustelen mutta suhde on tosi tosi tuore..tiedän että tämä mies olisi iki onnellinen jos kävisi niin että kertoisin että hänestä on tulossa isä mutta itsellä se tilanne että syksyllä kouluun takas ja en todellakaan tähän vaiheeseen vauvaa ole suunnitellut. ajattelin että josko joskus viiden vuoden päästä vasta..
mutta no ajattelin tässä testin tehdä jotta pääsisin varmuuteen ja jos on niin että raskaana ollaan niin sitten vaan asioita perusteellisesti miettimään..

 

Toisaalta jos keskeyttää aikoo, niin siinä ei kuitenkaan kannata aikailla. On ihan asia mennä heti kuin vaikkapa vasta muutamankin viikon päästä. Jos sen tekee heti, niin se menee lääkkeillä eikä oikeasti ole toimenpiteenä mitenkään ahdistava. Mutta kyllä ensin pitää keskustella lapsen isän kanssa, voihan olla, että hän on muuttanut tosipaikan tullen mieltäänkin. Lapsenhoito on sen verran raskasta, että kaksi on siinä hommassa tarpeen. Ja mieluusti lapsella saisi olla molemmat vanhemmat.