Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Mitä tehdä? Synnytyksistä/raskauksista traumat ja haluaisin lisää lapsia:(
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Taidanpa harmaantua, post: 8705907"]</p><p>Mulla on kaksi lasta, 5 ja 1,5 vuotiaat. Kummankin raskausaika on ollut todella vaikeaa (en nyt voi selostaa kaikkea mahdollista ajanpuutteen vuoksi) ja sairaalan äitipoli ja osasto on tulleet tutuiksi. Lasten saaminenkin on ollut hankalaa useamman keskenmenon vuoksi. </p><p>Kuopuksen raskaus oli kaameudessaan ja hankaluudessaan kyllä huippu ja synnytyksessä olin fyysisesti jo niin huonossa kunnossa, että päädyttiin imukuppiin. Lisäksi kuopus on erityislapsi ja tutkimuksia jatketaan yhä sillä yhdeksi syyksi arvellaan hapenpuutetta synnytyksessä (en kyennyt itse ponnistamaan vaikka miten yritin ja leikkaussalia valmisteltiin kun saivat lopulta imukupilla kiskottua tytön ulos).</p><p>Itsesyytökset ja paha mieli kaikista noista kokemuksista ovat arkipäivää... Tiedän, ettei synnytyksiään voi suunnitella jne. mutta uudestaan en ole enää milloinkaan samaan valmis!!!</p><p>Ongelma on vain se, että haluaisimme molemmat miehemme kanssa vielä sen kolmannen lapsen. Jos olisime rikkaita voisimme adoptoida mutta meidän tuloilla siihen ei ole mahdollisuutta. Pelkkä ajatuskin raskaudesta saati sitten synnytyksestä saa miltei sydämeni pysähtymään. Sen verran olen asiaa työstänyt, että uskoisin ehkä selviäväni raskaudesta mutta koskaan, en enää milloinkaan, ota sitä riskiä että vammautan oman lapseni synnytyksessä. En siis pelkää synnytystä kivun takia vaan oman kykenemättömyyteni sekä henkilökunnan mitätöinnin vuoksi (joka myös osasyynä tapahtuneeseen). Pelkopoli ei ole ratkaisu. Siellä kävin jo eka raskauden ja synnytyksen traumojen vuoksi. Koin sen silloin hyödylliseksi mutta huomasin kyllä tulleeni tosi paikan tullen huijatuksi.</p><p>Ainoa vaihtoehtoni olisi sektio. Ja haluaisin tietää sen heti plussan tehtyäni. En voi kuvitellakaan odottavani koko raskausaikaa tietoa siitä saanko sektion vai en. Valitettavasti totta on myös se, etten usko sektiota saavani. Vaikka joku yksittäinen lääkäri sen lupaisikin niin se ei sido muita lääkäreitä tippaakaan (tämä jo koettu). Täällä "maalla" ei myöskään ole eml-mahdollisuutta. Jos tulisin raskaaksi, tekisin todennäköisesti abortin sillä niin hirvittävä tuo "paketti" =raskus ja alatiesnyytys on. Abortin siitäkin huolimatta että en oikein edes hyväksy sitä. Mutta jo olemassa olevaa perhettäni en voi enää pakottaa siihen samaan h.elvettiin mitä nuo kaksi edellistä raskautta olivat henkisesti ja käytänössä.</p><p>Asia ahdistaa ja jäytää mieltäni (ja miestäni). Olen koettanut iloita, ja toki olenkin, kahdesta lapsestamme. Olen ajatellut että meidän on hyvä näin ja että sitä kolmatta ei nyt ole tarkoitettu meille. Silti itken usein omaa "viallisuuttani". Olen (ollut) täysin normaali töissä käyvä nainen enkä ymmärrä miten tuo synnytysasia voi olla niin ylitsepääsemätön. Perheessäme olisi vielä tilaa kolmannelle mutta jääkö se vain haaveeksi? Olen myös puhunut psykologin kanssa asiasta mutta hän sanoi, että asia olisi selvitettävä hoitaneiden lääkäreiden kanssa. En ymmärrä. En minä heille kanna kaunaa, varmasti tekivät parhaansa ja saivat ainakin kuopuksen elävänä ulos. </p><p>Tätä asiaa on niin vaikea selittää kenellekään. Tätä tunnetta siitä, että on itse aiheuttanut ehkä kuopuksen vammat. Onko sellaisella äidillä ylipäätään ollenkaan oikeutta saada enää lapsia? Ja miksi minä en voi vaan hyväksyä sitä, että jos en kerran pysty niitä alakautta synnyttämään niin silloin meille ei sitä kolmatta tule (koska sektiotakaan en taida saada)... Tietääkö kukaan olisiko mitään keinoa "pakottaa" lääkäri lupaamaan sektio jo raskuden alkuvaiheessa? Tai miten sitten pääsisimme yli tästä kolmannen kaipuusta?</p><p>Kiitos kun jaksoit lukea loppuun:/</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Taidanpa harmaantua, post: 8705907"] Mulla on kaksi lasta, 5 ja 1,5 vuotiaat. Kummankin raskausaika on ollut todella vaikeaa (en nyt voi selostaa kaikkea mahdollista ajanpuutteen vuoksi) ja sairaalan äitipoli ja osasto on tulleet tutuiksi. Lasten saaminenkin on ollut hankalaa useamman keskenmenon vuoksi. Kuopuksen raskaus oli kaameudessaan ja hankaluudessaan kyllä huippu ja synnytyksessä olin fyysisesti jo niin huonossa kunnossa, että päädyttiin imukuppiin. Lisäksi kuopus on erityislapsi ja tutkimuksia jatketaan yhä sillä yhdeksi syyksi arvellaan hapenpuutetta synnytyksessä (en kyennyt itse ponnistamaan vaikka miten yritin ja leikkaussalia valmisteltiin kun saivat lopulta imukupilla kiskottua tytön ulos). Itsesyytökset ja paha mieli kaikista noista kokemuksista ovat arkipäivää... Tiedän, ettei synnytyksiään voi suunnitella jne. mutta uudestaan en ole enää milloinkaan samaan valmis!!! Ongelma on vain se, että haluaisimme molemmat miehemme kanssa vielä sen kolmannen lapsen. Jos olisime rikkaita voisimme adoptoida mutta meidän tuloilla siihen ei ole mahdollisuutta. Pelkkä ajatuskin raskaudesta saati sitten synnytyksestä saa miltei sydämeni pysähtymään. Sen verran olen asiaa työstänyt, että uskoisin ehkä selviäväni raskaudesta mutta koskaan, en enää milloinkaan, ota sitä riskiä että vammautan oman lapseni synnytyksessä. En siis pelkää synnytystä kivun takia vaan oman kykenemättömyyteni sekä henkilökunnan mitätöinnin vuoksi (joka myös osasyynä tapahtuneeseen). Pelkopoli ei ole ratkaisu. Siellä kävin jo eka raskauden ja synnytyksen traumojen vuoksi. Koin sen silloin hyödylliseksi mutta huomasin kyllä tulleeni tosi paikan tullen huijatuksi. Ainoa vaihtoehtoni olisi sektio. Ja haluaisin tietää sen heti plussan tehtyäni. En voi kuvitellakaan odottavani koko raskausaikaa tietoa siitä saanko sektion vai en. Valitettavasti totta on myös se, etten usko sektiota saavani. Vaikka joku yksittäinen lääkäri sen lupaisikin niin se ei sido muita lääkäreitä tippaakaan (tämä jo koettu). Täällä "maalla" ei myöskään ole eml-mahdollisuutta. Jos tulisin raskaaksi, tekisin todennäköisesti abortin sillä niin hirvittävä tuo "paketti" =raskus ja alatiesnyytys on. Abortin siitäkin huolimatta että en oikein edes hyväksy sitä. Mutta jo olemassa olevaa perhettäni en voi enää pakottaa siihen samaan h.elvettiin mitä nuo kaksi edellistä raskautta olivat henkisesti ja käytänössä. Asia ahdistaa ja jäytää mieltäni (ja miestäni). Olen koettanut iloita, ja toki olenkin, kahdesta lapsestamme. Olen ajatellut että meidän on hyvä näin ja että sitä kolmatta ei nyt ole tarkoitettu meille. Silti itken usein omaa "viallisuuttani". Olen (ollut) täysin normaali töissä käyvä nainen enkä ymmärrä miten tuo synnytysasia voi olla niin ylitsepääsemätön. Perheessäme olisi vielä tilaa kolmannelle mutta jääkö se vain haaveeksi? Olen myös puhunut psykologin kanssa asiasta mutta hän sanoi, että asia olisi selvitettävä hoitaneiden lääkäreiden kanssa. En ymmärrä. En minä heille kanna kaunaa, varmasti tekivät parhaansa ja saivat ainakin kuopuksen elävänä ulos. Tätä asiaa on niin vaikea selittää kenellekään. Tätä tunnetta siitä, että on itse aiheuttanut ehkä kuopuksen vammat. Onko sellaisella äidillä ylipäätään ollenkaan oikeutta saada enää lapsia? Ja miksi minä en voi vaan hyväksyä sitä, että jos en kerran pysty niitä alakautta synnyttämään niin silloin meille ei sitä kolmatta tule (koska sektiotakaan en taida saada)... Tietääkö kukaan olisiko mitään keinoa "pakottaa" lääkäri lupaamaan sektio jo raskuden alkuvaiheessa? Tai miten sitten pääsisimme yli tästä kolmannen kaipuusta? Kiitos kun jaksoit lukea loppuun:/ [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ÄITI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Tänään 13:30
vierailija
28 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kuulkaas nyt neidit Piitteni, puutarhatonttu Oolaffi, Makarooni ja Starmeri! Antakaa 🇺🇦:lle lupa ampua putlerin infra tuusan peeksi ja vähän äkkiä!
Tänään 11:12
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Miten sanoa nätisti miehelle että en tykkää siitä mitä se tekee
Tänään 10:33
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Arvot|”Ei demareita, kiitos!” lukee Akseli Lehtosen, 22, makuuhuoneen ovessa – tällaista on olla nuori konservatiivi vihervasemmistolaisten keskellä
Tänään 10:12
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1065
Tänään 08:21
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Tänään 02:06
Johnny Appleseed
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Kuu. Muilla kuvia?
Tänään 00:23
-roosaruusa-
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mitäs tänne kuuluu? Pitkästä aikaa päätin kirjautua tänne
Eilen 22:11
Scarlett-79
15 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Tänään 02:06
Luettu: 124
Aihe vapaa
2.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Tänään 13:30
Luettu: 104
Aihe vapaa
3.
Miten sanoa nätisti miehelle että en tykkää siitä mitä se tekee
Started by vierailija
Tänään 10:33
Luettu: 95
Aihe vapaa
4.
Kuu. Muilla kuvia?
Started by -roosaruusa-
Tänään 00:23
Luettu: 78
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Tänään 08:21
Luettu: 78
Aihe vapaa
6.
Kuulkaas nyt neidit Piitteni, puutarhatonttu Oolaffi, Makarooni ja Starmeri! Antakaa 🇺🇦:lle lupa ampua putlerin infra tuusan peeksi ja vähän äkkiä!
Started by vierailija
Tänään 11:12
Luettu: 60
Aihe vapaa
7.
Arvot|”Ei demareita, kiitos!” lukee Akseli Lehtosen, 22, makuuhuoneen ovessa – tällaista on olla nuori konservatiivi vihervasemmistolaisten keskellä
Started by vierailija
Tänään 10:12
Luettu: 54
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
3.
Mitäs tänne kuuluu? Pitkästä aikaa päätin kirjautua tänne
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kuulkaas nyt neidit Piitteni, puutarhatonttu Oolaffi, Makarooni ja Starmeri! Antakaa 🇺🇦:lle lupa ampua putlerin infra tuusan peeksi ja vähän äkkiä!
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
5.
Analyysi: Hallitus pitää kiinni yksityislääkärituista, vaikka tulos on surkea – se muistuttaa kokoomuksen sote-pyöröovesta
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
6.
Uskotteko internetäänestysten olevan manipuloitavissa
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
7.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Latest: vierailija
28 min sitten
Aihe vapaa
8.
Raportti paljastaa: Näin tyttöviisikko mokasi koronapandemian hoidossa
Latest: vierailija
28 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Mitä tehdä? Synnytyksistä/raskauksista traumat ja haluaisin lisää lapsia:(
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
