Mitä tehdä kun teini alkaa riehumaan?

Nyt eka kertaa tuli eteeni, että en pärjää lapseni kanssa. Poika 12v on pikkuhiljaa astumassa murrosikään ja sai kovat hepulit. Asia saatiin tältäerää päätökseen ja poika nyt rauhoittuu huoneessaan, mutta entä jos en saakkaan häntä sinne huoneeseen

Tämä teinimaailma on muulle vielä uusi, kun esikoinen on kyseessä, niin valaiskaa mulle, että mitä teette, kun teini suuttuu tulisesti eikä puheet enään auta? Vai onko mulla vain kasvatus pielessä kun tollainen "hirviön" olen saanut talooni :ashamed:

 

Omilla viel pitkä matka teini-ikään, mutta oma on viel tuoreessa muistissa. Mä suosittelen et antaa teinin olla ja rauhottua, sitten vasta jutella. Niistä tulee suuttuessaan kuuroja ja kaikkea muuta ei mukavaa. Mie suutuin kahta kauheammin jos mua ei jätetty rauhaan ku sain hepulin. :ashamed:
Ei kasvatuksessa ole vikaa! :hug:

 

Jos lapsella on ollut pienestä pitäen rakkautta ja selvät rajat, turvallisuutta, mitään murrosiän riehumisia ei tule. Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.
Kasvaessa vastuuta ja vapauttakin voi vähän lisätä jos luottamus pelaa. Lapsesi ei selvästikään kunnioita sinua eli et ole saavuttanut lapsesi kunnioitusta.
Täällä on pian 14v poika, ei ole silmille hyppinyt enkä usko hyppivän, ehkä vähän kiivaampaa keskustelua välillä käymme kuin pienenä mutta asiallista, toista kuunnellen.

 

Ennakoikaa tilanteet.Keskustelkaa pojan kanssa selväksi mitä tekee kun suututtaa.Ja miten voit auttaa.
Sillä ei se hänellekään ole mukavaa saada ihan kaameet kilarit.
Eli miten voi välttää se ja miten purkaa pahaa oloa jo ennen raivaria.

Asioista pitää puhua keskustelemaan..Jos se on ollut vaikeeta jo ennen murrosikää,tä on aika huono ikä opetella..Mutta yrittää voi.

Ja ainakin sopia ne säännöt miten toimia kun suututtaa.Ja mitä seuraa jollei pidä säännöistä kiinni.Ketään EI saa satuttaa.

JA onko se oma huone paras paikka...ulos,taikka vaikka autotalli jos on ja sinne nyrkkeilysäkki jos pitää purkaa fyysisesti tuota kiukkua.

jaksuja!!

 

Jos lapsella on ollut pienestä pitäen rakkautta ja selvät rajat, turvallisuutta, mitään murrosiän riehumisia ei tule. Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.
Kasvaessa vastuuta ja vapauttakin voi vähän lisätä jos luottamus pelaa. Lapsesi ei selvästikään kunnioita sinua eli et ole saavuttanut lapsesi kunnioitusta.
Täällä on pian 14v poika, ei ole silmille hyppinyt enkä usko hyppivän, ehkä vähän kiivaampaa keskustelua välillä käymme kuin pienenä mutta asiallista, toista kuunnellen.

En allekirjoita. Mielestäni mulla on ollu tosi hyvä koti, mutta uhmasin kaikesta huolimatta!

 

Jos lapsella on ollut pienestä pitäen rakkautta ja selvät rajat, turvallisuutta, mitään murrosiän riehumisia ei tule. Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.
Kasvaessa vastuuta ja vapauttakin voi vähän lisätä jos luottamus pelaa. Lapsesi ei selvästikään kunnioita sinua eli et ole saavuttanut lapsesi kunnioitusta.
Täällä on pian 14v poika, ei ole silmille hyppinyt enkä usko hyppivän, ehkä vähän kiivaampaa keskustelua välillä käymme kuin pienenä mutta asiallista, toista kuunnellen.

No huh,huh...

 

Meillä teinimonsteri alkoi vuosi sitten heittelemään mua erinäisillä tavaroilla (stereoiden kajarit), nimittelemään yms yms .Siinä ei paljon voinut odotella että tyttö rauhottuu.. Likka tiukkaan otteeseen ja jääkylmään suihkuun. Siellä sitten molemmat hytistiin ja viilenneltiin tunteitamme...
Toinen (mitä tosin voi vain kerran käyttää, yllätyksellisyys kärsii) kerta kun tytön kanssa otettiin yhteen kiljuimme molemmat aikamme (jep, tosi aikuismaista :ashamed: )ja lopetin riidan karjaisemalla "Etkö sä P*** tajua että mä rakastan sua".. Tyttö hiljeni ja parin tunnin päästä sain ison halin ja antoisan keskustelutuokion. Tsemppiä vaan teineilyyn. Tää on syvältä.. :headwall:

 

Jos lapsella on ollut pienestä pitäen rakkautta ja selvät rajat, turvallisuutta, mitään murrosiän riehumisia ei tule. Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.
Kasvaessa vastuuta ja vapauttakin voi vähän lisätä jos luottamus pelaa. Lapsesi ei selvästikään kunnioita sinua eli et ole saavuttanut lapsesi kunnioitusta.
Täällä on pian 14v poika, ei ole silmille hyppinyt enkä usko hyppivän, ehkä vähän kiivaampaa keskustelua välillä käymme kuin pienenä mutta asiallista, toista kuunnellen.

En allekirjoita. Mielestäni mulla on ollu tosi hyvä koti, mutta uhmasin kaikesta huolimatta!

Musta aika ikävästi sanottu,lapsesi ei kunnioita sinua...
Miten voit yhden viestin perusteella noin tuomita.

Ja lapset ovat yksilöitä niin kuin aikuisetkin.Toiset ovat tulisempia kuin toiset.
Toiset ovat alistuvaisempia ja hiljaisempia.
Niinhän se Auvisen poikakin oli viisas ja fiksu.Vetäytyvä ja vaisu.

Toisilla vaan kasvu ottaa kovemmalle,oli kyse uhmaikäisestä taikka murkusta!

 

Jos lapsella on ollut pienestä pitäen rakkautta ja selvät rajat, turvallisuutta, mitään murrosiän riehumisia ei tule. Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.
Kasvaessa vastuuta ja vapauttakin voi vähän lisätä jos luottamus pelaa. Lapsesi ei selvästikään kunnioita sinua eli et ole saavuttanut lapsesi kunnioitusta.
Täällä on pian 14v poika, ei ole silmille hyppinyt enkä usko hyppivän, ehkä vähän kiivaampaa keskustelua välillä käymme kuin pienenä mutta asiallista, toista kuunnellen.

En allekirjoita. Mielestäni mulla on ollu tosi hyvä koti, mutta uhmasin kaikesta huolimatta!

Etklös osannut keskustella vanhempiesi kanssa, yhteys ei pelannut kun pitii uhmata? Kos ei ole pienestä asti oppinut keskustellen asioista puhumaan toisiaan kuunnellen, ei se todellakaan onnistu murrosiässä.
Tuolla Kata jo hyvin tuon sanoikin, niin se vaan on.
Ei ole oikotietä onneen vaan kasvatus 'alkaa' jo kehdosta. Vuoteinen ymmärtää jo oikein hyvin puheen vaikkei vielä osaakaan kommunikoida.

 

Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.
.

Riehuminen alkoi kun veljensä leikkasi jäätelöä ja hänen mielestään jako ei mennyt tasan eli hän sai mielestään pienemmän pala. Siitä ei vielä kilareita saanut vaan siitä, kun minä puutuin asiaan ja en käskenytkään veljeä tasaamaan vaan pyysin häntä poistumaan paikalta, koska oli mielestäni väärällä tavalla puuttunut jakamistilanteeseen. Poika siis tunsi itsensä loukatuksi ja ymmärrän, mutta ei meillä pahalla hyvää saa.

Johdonmukaisuudella me yleensä arjesta pärjäämme, mutta ilmeisesti pitää pitää keskustelutuokio (kuten joku jo mainitsikin) siitä, miten hillitä itsensä silloin kun olo on hermoraunio.

Ja mitä tulee uhma- ja murrosikiin, niin olen täysin eri mieltä. Kyllä varsinkin kyseisellä pojalla on ollut selvät uhmaiät ja kokeilujaksot. Pikkuveljillä on ollut myös uhmansa, mutta vähän pidempikestoisina kausina ja vähän lievempinä.

 

Meillä teinimonsteri alkoi vuosi sitten heittelemään mua erinäisillä tavaroilla (stereoiden kajarit), nimittelemään yms yms .Siinä ei paljon voinut odotella että tyttö rauhottuu.. Likka tiukkaan otteeseen ja jääkylmään suihkuun. Siellä sitten molemmat hytistiin ja viilenneltiin tunteitamme...
Toinen (mitä tosin voi vain kerran käyttää, yllätyksellisyys kärsii) kerta kun tytön kanssa otettiin yhteen kiljuimme molemmat aikamme (jep, tosi aikuismaista :ashamed: )ja lopetin riidan karjaisemalla "Etkö sä P*** tajua että mä rakastan sua".. Tyttö hiljeni ja parin tunnin päästä sain ison halin ja antoisan keskustelutuokion. Tsemppiä vaan teineilyyn. Tää on syvältä.. :headwall:

Kiva kuulla, mäkin olen jo muutaman kerran syksyn aikana sortunut huutamiseen, ollaan siis kurkku suorina huudettu toisillemme. Mulla vain toi tiukkaote ym ei enään toimi, kun toinen on jo kasvanut mun ohi. Tolla tiukalla otteella kun niistä uhmakohtauksista usein selvittiin.... kaihoisasti ajattelen aikaa, jolloin poika oli pieniuhmakas.

 

^ Ja onhan se murrosikä myös hormonaalinen muutos.. että se siitä vanhempien korvienvälistä..

 

Etklös osannut keskustella vanhempiesi kanssa, yhteys ei pelannut kun pitii uhmata? quote]



Keskustelutaito on tosi hyvä juttu ja harmittaa kun itse olen myös tulinen ja aina en niin keskustelutaitoinenkaan :ashamed: Mutta silti mielestäni keskustelutaito ja lapsen uhmaaminen (en tarkoita riehumista) ei ole millään tavoin vastakohtia. Eikös normaalistikin lapsen kuulu välillä uhmata vanhempaansa, mutta se miten niistä uhmista selvitään, on sitten sitä keskustelua, huutamista....

 

Riehuminen alkoi kun veljensä leikkasi jäätelöä ja hänen mielestään jako ei mennyt tasan eli hän sai mielestään pienemmän pala. Siitä ei vielä kilareita saanut vaan siitä, kun minä puutuin asiaan ja en käskenytkään veljeä tasaamaan vaan pyysin häntä poistumaan paikalta, koska oli mielestäni väärällä tavalla puuttunut jakamistilanteeseen. Poika siis tunsi itsensä loukatuksi ja ymmärrän, mutta ei meillä pahalla hyvää saa.

Johdonmukaisuudella me yleensä arjesta pärjäämme, mutta ilmeisesti pitää pitää keskustelutuokio (kuten joku jo mainitsikin) siitä, miten hillitä itsensä silloin kun olo on hermoraunio.

Ja mitä tulee uhma- ja murrosikiin, niin olen täysin eri mieltä. Kyllä varsinkin kyseisellä pojalla on ollut selvät uhmaiät ja kokeilujaksot. Pikkuveljillä on ollut myös uhmansa, mutta vähän pidempikestoisina kausina ja vähän lievempinä.

Ei auta yleisemmin murkun käyttäytymiseen, mutta ihan pienenä vinkkinä tohon jakamiseen: lapsi A jakaa ja lapsi B saa valita ensin, kumman palan ottaa.

 

Ei auta yleisemmin murkun käyttäytymiseen, mutta ihan pienenä vinkkinä tohon jakamiseen: lapsi A jakaa ja lapsi B saa valita ensin, kumman palan ottaa.

Itseasiassa tätä olisin ehdottanutkin, jos murkku olisi nätimmin ehdottanut asiaa eikä "käynyt päälle".

 

Riehuminen alkoi kun veljensä leikkasi jäätelöä ja hänen mielestään jako ei mennyt tasan eli hän sai mielestään pienemmän pala. Siitä ei vielä kilareita saanut vaan siitä, kun minä puutuin asiaan ja en käskenytkään veljeä tasaamaan vaan pyysin häntä poistumaan paikalta, koska oli mielestäni väärällä tavalla puuttunut jakamistilanteeseen. Poika siis tunsi itsensä loukatuksi ja ymmärrän, mutta ei meillä pahalla hyvää saa.

Johdonmukaisuudella me yleensä arjesta pärjäämme, mutta ilmeisesti pitää pitää keskustelutuokio (kuten joku jo mainitsikin) siitä, miten hillitä itsensä silloin kun olo on hermoraunio.

Ja mitä tulee uhma- ja murrosikiin, niin olen täysin eri mieltä. Kyllä varsinkin kyseisellä pojalla on ollut selvät uhmaiät ja kokeilujaksot. Pikkuveljillä on ollut myös uhmansa, mutta vähän pidempikestoisina kausina ja vähän lievempinä.

Ei auta yleisemmin murkun käyttäytymiseen, mutta ihan pienenä vinkkinä tohon jakamiseen: lapsi A jakaa ja lapsi B saa valita ensin, kumman palan ottaa.

Jep,näin meilläkin tehty.Toimi kun oli kaksi..nyt kun on kuusi siinä valitsemassa,menee se yleensä niin että äiti antaa sokkona.

se on joskus pienestä kii!!

mutta todellakin,murkkuikä on murkkuikä.Ja kuuluukin olla erilainen.Sehän on hyvä merkki,lapsi kasvaa ja kehittyy,itsenäistyy.
Mä aina aattelen kun uhmis taikka murkku haastaa oikein,että tuo lapsi pärjää elämässä..
Meillä näitä sanaharkkoja ja kiistoja riittää.Sanallisia kyllä mutta niin haastavia!!! :wave:

 

Hahhaa kolmen jo nuoren äiti, ainakin olet varma omista mielipiteistäsi. Aika suppea maailmankuva valitettavasti. Nuorten kehitykseen kuuluu uhma. Luonne vaikuttaa myös. Se on se itsenäistymisvaihe, jolloin irtaudutaan vanhemmista. Luonnonlaki. Ehkä toiset eivät uhmaa, mutta kasvatuksessa ei tarvitse olla vikaa, vaikka tavaroita paiskittaisiin.

 

Ehkä toiset eivät uhmaa, mutta kasvatuksessa ei tarvitse olla vikaa, vaikka tavaroita paiskittaisiin.

Kasvatuksessa ei tarvitse olal varsinaista vikaa, mutta meillä nuoret on kyllä ihan varmasti tienneet, että jos tavaroita alkaisi lentää, lentäisi samantien nettiyhteys, kuukausiraha ja paljon muuta. Plus tulisi ikävä työleirikin kaupan päällisiksi

 

no mun "vaihtoehtoni, että en uhmannut eikä mulla ollut "teini-ikää", koska olin tyystin alistettu, ei voi olla parempi kuin raivarit.
mun mutsi on vaan omasta mielestään aina oikeassa ja muut väärässä, on hän kuinka epälooginen tahansa. koskaan ei tiennyt mistä tuulee. eikä ollut eikä ole juoppo ja taitaa sillä terveen paperit muutenkin olla.

 

Meillä teinimonsteri alkoi vuosi sitten heittelemään mua erinäisillä tavaroilla (stereoiden kajarit), nimittelemään yms yms .Siinä ei paljon voinut odotella että tyttö rauhottuu.. Likka tiukkaan otteeseen ja jääkylmään suihkuun. Siellä sitten molemmat hytistiin ja viilenneltiin tunteitamme...
Toinen (mitä tosin voi vain kerran käyttää, yllätyksellisyys kärsii) kerta kun tytön kanssa otettiin yhteen kiljuimme molemmat aikamme (jep, tosi aikuismaista :ashamed: )ja lopetin riidan karjaisemalla "Etkö sä P*** tajua että mä rakastan sua".. Tyttö hiljeni ja parin tunnin päästä sain ison halin ja antoisan keskustelutuokion. Tsemppiä vaan teineilyyn. Tää on syvältä.. :headwall:

Kiva kuulla, mäkin olen jo muutaman kerran syksyn aikana sortunut huutamiseen, ollaan siis kurkku suorina huudettu toisillemme. Mulla vain toi tiukkaote ym ei enään toimi, kun toinen on jo kasvanut mun ohi. Tolla tiukalla otteella kun niistä uhmakohtauksista usein selvittiin.... kaihoisasti ajattelen aikaa, jolloin poika oli pieniuhmakas.

Mikä tuossa on kivaa kuulla? Sekö kun aikuinenkin rääkyy? Eipä ole paljon keskusteltu jos huutaen selvitellään erimielisyydet. Tuohon aiempaan esimerkkiin sanon puolestani että huh, kylmään suihkuun, aika karseeta. On myös hyvin lohduttoman kuuloista jos ei 12v:n saa kontaktia.
Selvennykseksi että lapseni ovat hyvinkin eriluonteisia, osa lyhyt-ja äkkipikaisia kuten minä mutta kaikkien kanssa on silti ihan inhimillisesti keskusteltu.

 

Meillä teinimonsteri alkoi vuosi sitten heittelemään mua erinäisillä tavaroilla (stereoiden kajarit), nimittelemään yms yms .Siinä ei paljon voinut odotella että tyttö rauhottuu.. Likka tiukkaan otteeseen ja jääkylmään suihkuun. Siellä sitten molemmat hytistiin ja viilenneltiin tunteitamme...
Toinen (mitä tosin voi vain kerran käyttää, yllätyksellisyys kärsii) kerta kun tytön kanssa otettiin yhteen kiljuimme molemmat aikamme (jep, tosi aikuismaista :ashamed: )ja lopetin riidan karjaisemalla "Etkö sä P*** tajua että mä rakastan sua".. Tyttö hiljeni ja parin tunnin päästä sain ison halin ja antoisan keskustelutuokion. Tsemppiä vaan teineilyyn. Tää on syvältä.. :headwall:

Kiva kuulla, mäkin olen jo muutaman kerran syksyn aikana sortunut huutamiseen, ollaan siis kurkku suorina huudettu toisillemme. Mulla vain toi tiukkaote ym ei enään toimi, kun toinen on jo kasvanut mun ohi. Tolla tiukalla otteella kun niistä uhmakohtauksista usein selvittiin.... kaihoisasti ajattelen aikaa, jolloin poika oli pieniuhmakas.

Mikä tuossa on kivaa kuulla? Sekö kun aikuinenkin rääkyy? Eipä ole paljon keskusteltu jos huutaen selvitellään erimielisyydet. Tuohon aiempaan esimerkkiin sanon puolestani että huh, kylmään suihkuun, aika karseeta. On myös hyvin lohduttoman kuuloista jos ei 12v:n saa kontaktia.
Selvennykseksi että lapseni ovat hyvinkin eriluonteisia, osa lyhyt-ja äkkipikaisia kuten minä mutta kaikkien kanssa on silti ihan inhimillisesti keskusteltu.

Ja puulla päähän!

 

kolme jo nuorta aikuista:

Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.



Hallelujaa, ihan kuin sanoisi että pms on muun perheen korvien välissä, ei äidin hormoneista johtuva.

 

Ehkä toiset eivät uhmaa, mutta kasvatuksessa ei tarvitse olla vikaa, vaikka tavaroita paiskittaisiin.

Kasvatuksessa ei tarvitse olal varsinaista vikaa, mutta meillä nuoret on kyllä ihan varmasti tienneet, että jos tavaroita alkaisi lentää, lentäisi samantien nettiyhteys, kuukausiraha ja paljon muuta. Plus tulisi ikävä työleirikin kaupan päällisiksi

Siinäpä se ei voi sokkona alkaa viskoa tavaroita. Eikös se opeteta jo pienelle ettei viskota eikä varsinkaan toisia päin, eikä lyödä.
Lapsesi tiertävät rajat mitä seuraa jos ei niin toimi, eli teillä on keskusteltu.
Tottahan sitä ääntä joskus jokainen korottaa mutta aika toivotonta jos ei pärjää 12veelle. Voisi kysyä, kuka teillä määrää kuten aikoinaan kysyi sisareni 2v "kumpi täällä määrää"? No, äiti määräsi

 

Meillä teinimonsteri alkoi vuosi sitten heittelemään mua erinäisillä tavaroilla (stereoiden kajarit), nimittelemään yms yms .Siinä ei paljon voinut odotella että tyttö rauhottuu.. Likka tiukkaan otteeseen ja jääkylmään suihkuun. Siellä sitten molemmat hytistiin ja viilenneltiin tunteitamme...
Toinen (mitä tosin voi vain kerran käyttää, yllätyksellisyys kärsii) kerta kun tytön kanssa otettiin yhteen kiljuimme molemmat aikamme (jep, tosi aikuismaista :ashamed: )ja lopetin riidan karjaisemalla "Etkö sä P*** tajua että mä rakastan sua".. Tyttö hiljeni ja parin tunnin päästä sain ison halin ja antoisan keskustelutuokion. Tsemppiä vaan teineilyyn. Tää on syvältä.. :headwall:

Kiva kuulla, mäkin olen jo muutaman kerran syksyn aikana sortunut huutamiseen, ollaan siis kurkku suorina huudettu toisillemme. Mulla vain toi tiukkaote ym ei enään toimi, kun toinen on jo kasvanut mun ohi. Tolla tiukalla otteella kun niistä uhmakohtauksista usein selvittiin.... kaihoisasti ajattelen aikaa, jolloin poika oli pieniuhmakas.

Mikä tuossa on kivaa kuulla? Sekö kun aikuinenkin rääkyy? Eipä ole paljon keskusteltu jos huutaen selvitellään erimielisyydet. Tuohon aiempaan esimerkkiin sanon puolestani että huh, kylmään suihkuun, aika karseeta. On myös hyvin lohduttoman kuuloista jos ei 12v:n saa kontaktia.
Selvennykseksi että lapseni ovat hyvinkin eriluonteisia, osa lyhyt-ja äkkipikaisia kuten minä mutta kaikkien kanssa on silti ihan inhimillisesti keskusteltu.

Varmaankin ap tarkoitti että kiva kuulla että muissakin perheissä sorrutaan huutamiseen. En ole siitä kauhean ylpeä, mutta täällä kun on kaksi tuliluonteista persoonaa vastakkain, joskus sitä vaan kipinät lentelee... Ja kyllä, kylmä suihku piristi. Meillä kun muutenkin harrastetaan avantouintia ja jopa yhdessä teinin kanssa!! Aika järkyttävää, eikö?!

 

kolme jo nuorta aikuista:

Mitä vastaan hän uhmaisi tai riehuisi kun on selvät säännöt? Ja johdonmukaisuus ollut pienestä asti. Uhma-ja murrosiät ovat vanhempien korvienvälissä.



Hallelujaa, ihan kuin sanoisi että pms on muun perheen korvien välissä, ei äidin hormoneista johtuva.

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että mitään uhmakausia ei ole olemassakaan. =) Se kaikki kuuluu kasvuun ja elämään -ja kyllä, meillä eivät ole lapset heitelleet eivätkä riehuneetkaan meille aikuisille koskaan. =)