Meidän perheessä luovuttiin punaisesta lihasta vastikään ja tämän myötä on ruokapöydästä löytynyt useammin kalaa. Nyt on 4,5 vuotiaalle esikoiselle muodostunut asiasta tosi iso ongelma. Meillä on ollut aina sääntönä että kaikkea ei ole pakko syödä mutta maistaa pitää. Tyttö ei selkeästikään pidä kalasta mutta olemme yrittäneet saada hänet syömään sitä kehottamalla maistamaan vielä vähän lisää. Nyt on tilanne mennyt kuitenkin siihen että tyttö ei suostu syömään edes sitä yhtä suupalallista. Kyselee jo etukäteen mitä ruokaa meillä on ja kun saa kuulla että kalaa niin alkaa kitisemään että ei kalaa, ei kalaa. Ruokapöydässä ei suostu koskemaankaan kalaan vaikka sitä olisi se piei palanen vaan lautasella. Ja ihan selkeästi häntä oikeasti ällöttää koska joskus kun on yrittänyt syödä niin häntä on alkanut oksettamaan.
Mä en tiedä nyt yhtään mitä tehdä tässä tilanteessa. Kun toisaalta on sääntö olemassa jota olisi hyvä noudattaa ja voiko tuo lapsi olla syömättä sitä kalaa aina kun se on terveellistäkin mutta sitten taas näen miten pahaa hänelle oikeasti tekee ja muistan omasta lapsuudesta kun minut pakotettiin syömään valkosisia papuja tomaattikastikkeessa ja mulla tuli niistä mieleen lähinnä jotkut ötökät ja meinasin oksentaa mutta silti oli pakko lappaa vaan menemään, se fiilis oli ihan hirveä enkä tahdo että oma lapsi joutuu sellaista tuntemaan.
Niin että, mitä tässä nyt sitten tekisi? Pakotanko tytön maistamaan kalaa edelleen vaikka se johtaa pitkään piinaavaan maanitteluun joka päätyy siihen että lapsi pyörittelee palasta suussaan hetken ja yökkää sen sitten lautaselle vai vapautanko kalansyönnistä kokonaan ja annan syödä kalapäivinä pelkkää lisäkettä tai hankin jotain muuta hänelle syötäväksi?
Mitä te tekisitte?
Mä en tiedä nyt yhtään mitä tehdä tässä tilanteessa. Kun toisaalta on sääntö olemassa jota olisi hyvä noudattaa ja voiko tuo lapsi olla syömättä sitä kalaa aina kun se on terveellistäkin mutta sitten taas näen miten pahaa hänelle oikeasti tekee ja muistan omasta lapsuudesta kun minut pakotettiin syömään valkosisia papuja tomaattikastikkeessa ja mulla tuli niistä mieleen lähinnä jotkut ötökät ja meinasin oksentaa mutta silti oli pakko lappaa vaan menemään, se fiilis oli ihan hirveä enkä tahdo että oma lapsi joutuu sellaista tuntemaan.
Niin että, mitä tässä nyt sitten tekisi? Pakotanko tytön maistamaan kalaa edelleen vaikka se johtaa pitkään piinaavaan maanitteluun joka päätyy siihen että lapsi pyörittelee palasta suussaan hetken ja yökkää sen sitten lautaselle vai vapautanko kalansyönnistä kokonaan ja annan syödä kalapäivinä pelkkää lisäkettä tai hankin jotain muuta hänelle syötäväksi?
Mitä te tekisitte?