Mitä tehdä kun äitiäni ei ilmeisesti kiinnosta olla lapsille mummu?

Olen monta kertaa miettinyt tuota kyseistä asiaa ja niin raskasta kun se onkin lasteni kannalta. Olen pohtinut sitä lopettaakko yhteydenpito tykkänään äitini kanssa.

Uuden avioliittonsa myötä, hänellä ei ole "ollut aikaa" olla lapsieni kanssa yhtään. Itse saa melkein pyytämällä pyytää että hän viitsis tulla käymään, mutta kun ei. Joka kerta pitää keksiä jotain ettei vaan tarttis tulla.

Viimekerralla olisin pyytänyt, että olisi ottanut vanhimman lapsisa yökylään, mutta ei. Pää kipeä. Tänään kun soitin samaisesta asiasta, niin olivat menossa Tallinnaan. Kyllä jumalauta sinne keretään. Meinaa mennä usko siihen, että kiinnostaako sitä olla mummu vai ei.

Toisinaan tuntuu siltä, että sen uus mies määrää kenen kanssa se saa olla ja kenen kanssa ei.

Olis mielenkiintosta kuulla onko kellään muulla ollu vastaavanlaisia tilanteita ja mitä olette tehneet?

 

Oletko puhunut äitisi kanssa asiasta? Kertonut miltä sinusta tuntuu ja että miksi haluat hänen pitävän yhteyttä sinuun ja lapsiisi. Ei kannata aloittaa keskustelua syyttämällä, vaan kertomalla omista tunteistaan.
Jos äitisi ei senkään jälkeen tahdo tulla vain käymään kylässä/ te että saa mennä hänelle kylään, niin sitten sinun on vaan itse päätettävä mitä teet, onhan hän kuitenkin äitisi.
Vaikean vanhemmuus suhteen nähneenä (oma äitini ja hänen isänsä) olen tullut siihen tulokseen, että asioista pitää puhua heti kun siihen on mahdollisuus, kaikille ei sitä mahdollisuutta ehkä tulekkaan ja sitten loppuelämän miettii miksi toinen teki niinkuin teki..

 

Oletko puhunut äitisi kanssa asiasta? Kertonut miltä sinusta tuntuu ja että miksi haluat hänen pitävän yhteyttä sinuun ja lapsiisi. Ei kannata aloittaa keskustelua syyttämällä, vaan kertomalla omista tunteistaan.
Jos äitisi ei senkään jälkeen tahdo tulla vain käymään kylässä/ te että saa mennä hänelle kylään, niin sitten sinun on vaan itse päätettävä mitä teet, onhan hän kuitenkin äitisi.
Vaikean vanhemmuus suhteen nähneenä (oma äitini ja hänen isänsä) olen tullut siihen tulokseen, että asioista pitää puhua heti kun siihen on mahdollisuus, kaikille ei sitä mahdollisuutta ehkä tulekkaan ja sitten loppuelämän miettii miksi toinen teki niinkuin teki..

Mitä mä oon sitä suhdetta seurannu, niin jotenkin tuntuu siltä, että mun äiti joutuu suunnittelemaan meille tulemisetkin mieheltään salassa. Aina kun me ollaan siellä käyty niin sen mies on omissa oloissaan eikä sitä kiinnosta pahemmin meidän seurassa olla. Eli jos äiti suunnittelee tulevansa meille kylään, niin sen mies keksii sille heti jotain muuta tekemistä. Olen kysynyt syytä tälle käytökselle, mutta ei se oo sanonu mitään. Vai pelkääkö se loukkaavan meitä jos se sanoo mitä sen nykynen mies meistä ajattelee. Tuntuu et sen mies on omistushaluinen, eikä se halua ketään muuta mun äidin lähelle. Se on mustasukkanen siitä, et mun äiti antaa huomiota mun lapsille. Tuota käytöstä mä en ymmärrä en sitten millään. Itse ollaan yritetty tutustua sen uuteen mieheen, mutta vähän vaikeeta kun toinen ei tule edes vastaan. Vai pitäiskö sen vaan antaa elää uutta avioelämäänsä ja nauttia sitten niistä hetkistä kun se kerkeää meillä käymään.

Olen mä siitäkin sille sanonu et miks se ei kerkeä meillä käymään, mutta muualle kyllä ehditään menemään. Esimerkiks sen miehen sukulaiset. Sen mies ei ole moksiskaan mun äidin tuttavista tai lapsista. Jotenkin vaan on sellanen olo et se joutuu olemaan sen miehen talutusnuorassa, eikä sillä oo enää mitään sanavaltaa omaan elämäänsä. Johtuneeko siitä, kun sen uus mies on ilmeisesti ollut Lestadiolainen. En sen enempää tiedä siitä uskonnosta.

Enkä mä haluais olla äidilleni ilkeä, mut tuntuu siltä et sen mies yrittää touhuillansa katkasta suhteet esimerkiks mun äidin lapsiin. Pääsiskin joskus juttelemaan äidin kans kunnolla, mut tuntuu ettei ikinä ole sellaista hetkeä, että vois jutella.

 

Sinuna sanoisin suoraan äidillesi että kumpaa rakastaa enemmän omaa lastaan ja lapsen lastaan vai miestä, joka ilmeisesti ei anna äitisi tehdä mitä itse haluaa. Meinaan mua ihan ärsyttää sunkin puolesta :/ Kyllä sitä varmaan kiinnostaa, mutta se mies on esteenä. Sillä miehellä ei ole mitään oikeutta kontrolloida sun äitiä ja estää näkemästä sua..Jos tollanen jatkuu tee valitus siitä miehestä.

 

Sinuna sanoisin suoraan äidillesi että kumpaa rakastaa enemmän omaa lastaan ja lapsen lastaan vai miestä, joka ilmeisesti ei anna äitisi tehdä mitä itse haluaa. Meinaan mua ihan ärsyttää sunkin puolesta :/ Kyllä sitä varmaan kiinnostaa, mutta se mies on esteenä. Sillä miehellä ei ole mitään oikeutta kontrolloida sun äitiä ja estää näkemästä sua..Jos tollanen jatkuu tee valitus siitä miehestä.

Tekis kyllä mieli, mutta pitäis olla vähän muitakin todisteita. Kun sillä miehellä on kerran pettäjän maine, niin tuskin se äidillekkään uskollinen on. Sen miehen asenne vaikuttaa vähän narsistiselta. Mutta ilmeisesti mun äidin täytyy oppia kantapään kautta näkemään millanen se mies todellisuudessa on. Enkai mä voi muuta tehdä, kun se ei kerran puhetta usko.

 

ei kiva yhtään