Mitä teet kun lapsi ämpyttää koko ajan joka asiassa joka päivä vastaan?

Minä en, en kyllä, en syö, en pue, ei käy, en lähde, en siivoa, en kuuntele, en rauhoitu...

Ekaluokkalainen kyseessä ja hänen nuorempi sisaruksensa.

Varmaan kaikki keinot käytetty, hyvät ja pahat. Neuvolastakaan ei apua. On kuulemma normaalia... Mää vaan en jaksa enää..

 

Mitäs kaikkea siis olette kokeilleet? Ei ainakaan kannata ryhtyä väittelemään asiasta puetaanko vai ei vaan jämäkästi sanot että nyt vaatteet päälle ja menoks. Jos ei tottele ni sitte lähdetään kalsareissa....veikkaan että ekaluokkalaiselle on jo nolopaikka näyttäytyä kalsareissaan rappukäytävässä
Jos ruokapöydässä temppuilee, käsket pois pöydästä. Luulis nälän vaikuttavan sen verran että seuraavalla aterialla ruoka maistuu.
Kuuluuhan tuo tuohon ikään...se on totta...mutta on se raskasta.

 

ämpyttää???

 

Siivoamiseen tehoaa takuuvarmasti se että jos omasta huoneesta ei leluja kerätä, sinä keräät ne jätesäkkiin ja viet pois kokonaan. Pidät jonkun aikaa lelut jemmassa ja kun lapset niitä kysyvät muistutat huoneen siivouksesta ja sanot että seuraavalla kerralla lelut lähtee eteenpäin tarvitsevalle.

 

ilman mitään suurempaa dramatiikkaa. Sanon, että miettii käytöstään. Lupa tulla pois tulee sitten, kun pystyy keskustelemaan käytöksestään. Ei kannata katsoa läpi sormien jos vänkyttää joka asiassa, hän vaan valtaa tilaa itselleen noin. Älä kuuntele mitään mitä hän sanoo silloin jos olet jo päättänyt että nyt omaan huoneeseen miettimään, siinä vaiheessa ei enää ole mahdollista lirkutella tilanteesta itseään ulos. Vie tilanne loppuun asti ei lapsi muuten opi, että ei hänkään voi jatkuvasti vänkyttää jostain. Minulla neljä lasta ja kaikki osaavat käyttäytyä hyvin, tottakai vänkyttävät joskus, mutta tietävät että jos minä sanon, että nyt riittää niin se myös riittää. Lyödä ei ole tarvinnut tai läpsäistä, tukistaa, koskaan !
Lapsen täytyy oppia kunnioittamaan vanhempiaan. Muuten se ei onnistu, ellet ole sanojesi takana. Jos aina lipsut olet vaikeuksissa kun he ovat teini-iässä.

Tsemppiä !

 

Mitäs kaikkea siis olette kokeilleet? Ei ainakaan kannata ryhtyä väittelemään asiasta puetaanko vai ei vaan jämäkästi sanot että nyt vaatteet päälle ja menoks. Jos ei tottele ni sitte lähdetään kalsareissa....veikkaan että ekaluokkalaiselle on jo nolopaikka näyttäytyä kalsareissaan rappukäytävässä
Jos ruokapöydässä temppuilee, käsket pois pöydästä. Luulis nälän vaikuttavan sen verran että seuraavalla aterialla ruoka maistuu.
Kuuluuhan tuo tuohon ikään...se on totta...mutta on se raskasta.

Meillä tätä on jatkunut kohta vuoden ja pahenee vaan. Jäähytuolit, pelikiellot, kotiarestit käytetty. On peruttu namipäiviä, juteltu. Äsken kuopus ei suostunu pukee päälle kun piti lähtee. Pakkasta -18 niin ei ihan alasti voinu autoon nakata... On erotettu toisistaan. Mitä vielä vois tehdä?

Niin joo, tarrataulutkaan ei toimi.
Plääh...

 

Siivoamiseen tehoaa takuuvarmasti se että jos omasta huoneesta ei leluja kerätä, sinä keräät ne jätesäkkiin ja viet pois kokonaan. Pidät jonkun aikaa lelut jemmassa ja kun lapset niitä kysyvät muistutat huoneen siivouksesta ja sanot että seuraavalla kerralla lelut lähtee eteenpäin tarvitsevalle.

Viety KAIKKI pois, kaksikin kertaa. Pidettiin poissa kolme viikkoa. Ei se riehumista ja tappelua poistanu. Ihan sama meno. Meillä on säännölliset ruokailiajat, ulkoillaan joka päivä, nukkumaan mennään ajoissa.

 

ilman mitään suurempaa dramatiikkaa. Sanon, että miettii käytöstään. Lupa tulla pois tulee sitten, kun pystyy keskustelemaan käytöksestään. Ei kannata katsoa läpi sormien jos vänkyttää joka asiassa, hän vaan valtaa tilaa itselleen noin. Älä kuuntele mitään mitä hän sanoo silloin jos olet jo päättänyt että nyt omaan huoneeseen miettimään, siinä vaiheessa ei enää ole mahdollista lirkutella tilanteesta itseään ulos. Vie tilanne loppuun asti ei lapsi muuten opi, että ei hänkään voi jatkuvasti vänkyttää jostain. Minulla neljä lasta ja kaikki osaavat käyttäytyä hyvin, tottakai vänkyttävät joskus, mutta tietävät että jos minä sanon, että nyt riittää niin se myös riittää. Lyödä ei ole tarvinnut tai läpsäistä, tukistaa, koskaan !
Lapsen täytyy oppia kunnioittamaan vanhempiaan. Muuten se ei onnistu, ellet ole sanojesi takana. Jos aina lipsut olet vaikeuksissa kun he ovat teini-iässä.

Tsemppiä !

Ei meillä vaan tuo omaan huoneeseen vieminen auta Vaikka päivän siellä pitäisin, eivät suostu puhumaan. Hyvin nihkeästi mutisevat anteeksipyynnön.

 

Minä en, en kyllä, en syö, en pue, ei käy, en lähde, en siivoa, en kuuntele, en rauhoitu...

Ekaluokkalainen kyseessä ja hänen nuorempi sisaruksensa.

Varmaan kaikki keinot käytetty, hyvät ja pahat. Neuvolastakaan ei apua. On kuulemma normaalia... Mää vaan en jaksa enää..

Sano aamulla että tänään ei sitten tehdä mitään. Ei syödä ei ulkoilla ym. Järkytä heidät. Tai jos tarjoat ruokaa ja kiukuttelevat ota ruoka pois ja poista lapsi pöydästä.

 

Toi ämpyttää oli ihana sana En ole ennen kuullu
Mä laitan korvat lukkoon ja unohdan koko kitisijän, kun lakaa tarpeeksi pinnaa kiristää.

 

Minä en, en kyllä, en syö, en pue, ei käy, en lähde, en siivoa, en kuuntele, en rauhoitu...

Ekaluokkalainen kyseessä ja hänen nuorempi sisaruksensa.

Varmaan kaikki keinot käytetty, hyvät ja pahat. Neuvolastakaan ei apua. On kuulemma normaalia... Mää vaan en jaksa enää..

Sano aamulla että tänään ei sitten tehdä mitään. Ei syödä ei ulkoilla ym. Järkytä heidät. Tai jos tarjoat ruokaa ja kiukuttelevat ota ruoka pois ja poista lapsi pöydästä.

AUttaiskohan tuo oikeesti? Että jäisin vaan aamulla sänkyyn, enkä nousis vaikka mikä olis.

 

Toi ämpyttää oli ihana sana En ole ennen kuullu
Mä laitan korvat lukkoon ja unohdan koko kitisijän, kun lakaa tarpeeksi pinnaa kiristää.

Mun pitäs puhkaista korvat pysyvästi

 

Meillä eka- ja kolmasluokkaialinen oli just tuollaisia...sanoin asiasta kaks kertaa, esim. kouluaamuina pukeminen, jos ei onnistu, niin menen lapsen kanssa ja otan vaattet ja puen! Nykyisin jo ottavat illalla seuraavan päivän vaatteet ja pukevat aamulla, kun ovat ensin herfänneet itse herätyskellon soittoon!
Aikaa ja hyvää hermoa vaatii, mut nyt jo aiknakin isompi sanoo kahden sanomiskerran jälkeen, et joo, teen mielummin itse!

Huoneet siivotaan pe illalla, jos ei oo siivottu, ei saa lauantaikarkkeja. Tämäkin toimii.

Ruokapäydästä oon ehkä kerran joutunu poistamaan, nykyään en enää pitkään aikaan
Mut liki kahden vuoden työn tämä on vaatinut, eikä vieläkään voi sanoa, että toimii AINA ja jokapäivä, mut sitkeyttä vaan kehiin

 

Meillä eka- ja kolmasluokkaialinen oli just tuollaisia...sanoin asiasta kaks kertaa, esim. kouluaamuina pukeminen, jos ei onnistu, niin menen lapsen kanssa ja otan vaattet ja puen! Nykyisin jo ottavat illalla seuraavan päivän vaatteet ja pukevat aamulla, kun ovat ensin herfänneet itse herätyskellon soittoon!
Aikaa ja hyvää hermoa vaatii, mut nyt jo aiknakin isompi sanoo kahden sanomiskerran jälkeen, et joo, teen mielummin itse!

Huoneet siivotaan pe illalla, jos ei oo siivottu, ei saa lauantaikarkkeja. Tämäkin toimii.

Ruokapäydästä oon ehkä kerran joutunu poistamaan, nykyään en enää pitkään aikaan
Mut liki kahden vuoden työn tämä on vaatinut, eikä vieläkään voi sanoa, että toimii AINA ja jokapäivä, mut sitkeyttä vaan kehiin

Voi aaarghh...

 

Siivoamiseen tehoaa takuuvarmasti se että jos omasta huoneesta ei leluja kerätä, sinä keräät ne jätesäkkiin ja viet pois kokonaan. Pidät jonkun aikaa lelut jemmassa ja kun lapset niitä kysyvät muistutat huoneen siivouksesta ja sanot että seuraavalla kerralla lelut lähtee eteenpäin tarvitsevalle.

Viety KAIKKI pois, kaksikin kertaa. Pidettiin poissa kolme viikkoa. Ei se riehumista ja tappelua poistanu. Ihan sama meno. Meillä on säännölliset ruokailiajat, ulkoillaan joka päivä, nukkumaan mennään ajoissa.

No sitten raakasti käyttöön vaan tiukka linja. Ei karkkia olleskaa, ei telkkutuokioita eikä muuta mukavaa. Hyvä käytös voidaan palkita yhdellä myönnytyksellä. Mietit itse mikä on sopiva aika jonka jälkeen palkitset hyvän käytöksen, kuitenkin enemmän kuin muutaman tunnin hyvä käytös.
Myös sisarusten välinen kinastelu on hyvä selvittää kumpi aloitti, helposti aina syytetään sitä vanhempaa. Jos toinen on ollut puupää, häneltä evätään mukavuudet...ei o kiva katsella vierellä ku sisko syö karkkia.
Kyllä aika sisupussi saa sitten olla jos näistäkään ei mikään tehoa.
Miten olet toiminut ruokailutilanteissa kun lapsi on ilmoittanut ettei syö?

Kannattaa myös kysyä apuja ihan kasvatusneuvolasta (millä nimellä kulkeekin) tavallisessa lastenneuvolassa harvemmin saa kunnon vinkkejä ikävä kyllä.

 

Toi ämpyttää oli ihana sana En ole ennen kuullu
Mä laitan korvat lukkoon ja unohdan koko kitisijän, kun lakaa tarpeeksi pinnaa kiristää.

Mun pitäs puhkaista korvat pysyvästi

Mä osaan kytkeä ne jonkunlaiseen off-asentoon jopa lähes pysyästi :saint:

 

ilman mitään suurempaa dramatiikkaa. Sanon, että miettii käytöstään. Lupa tulla pois tulee sitten, kun pystyy keskustelemaan käytöksestään. Ei kannata katsoa läpi sormien jos vänkyttää joka asiassa, hän vaan valtaa tilaa itselleen noin. Älä kuuntele mitään mitä hän sanoo silloin jos olet jo päättänyt että nyt omaan huoneeseen miettimään, siinä vaiheessa ei enää ole mahdollista lirkutella tilanteesta itseään ulos. Vie tilanne loppuun asti ei lapsi muuten opi, että ei hänkään voi jatkuvasti vänkyttää jostain. Minulla neljä lasta ja kaikki osaavat käyttäytyä hyvin, tottakai vänkyttävät joskus, mutta tietävät että jos minä sanon, että nyt riittää niin se myös riittää. Lyödä ei ole tarvinnut tai läpsäistä, tukistaa, koskaan !
Lapsen täytyy oppia kunnioittamaan vanhempiaan. Muuten se ei onnistu, ellet ole sanojesi takana. Jos aina lipsut olet vaikeuksissa kun he ovat teini-iässä.

Tsemppiä !

Ei meillä vaan tuo omaan huoneeseen vieminen auta Vaikka päivän siellä pitäisin, eivät suostu puhumaan. Hyvin nihkeästi mutisevat anteeksipyynnön.

Nimenomaan EI omaan huoneeseen miettimään vaan jonnekin sellaiseen paikkaan jossa ei oo mtn mielekästä tekemistä. Omassa huoneessa leikki jatkuu ja asian pohdinta jää siihen.

 

Siivoamiseen tehoaa takuuvarmasti se että jos omasta huoneesta ei leluja kerätä, sinä keräät ne jätesäkkiin ja viet pois kokonaan. Pidät jonkun aikaa lelut jemmassa ja kun lapset niitä kysyvät muistutat huoneen siivouksesta ja sanot että seuraavalla kerralla lelut lähtee eteenpäin tarvitsevalle.

Viety KAIKKI pois, kaksikin kertaa. Pidettiin poissa kolme viikkoa. Ei se riehumista ja tappelua poistanu. Ihan sama meno. Meillä on säännölliset ruokailiajat, ulkoillaan joka päivä, nukkumaan mennään ajoissa.

Miten olet toiminut ruokailutilanteissa kun lapsi on ilmoittanut ettei syö?

Olen vaan sanonut, että nyt on ruokaaika ja syödään sen verraan erttöä seuraavaan ruokaan jaksetaan. Pöydästä ei ole lupa nousta ennenkuin vähän syö. Sit tietty jos alkaa riehua, poistetaan.

 

Toi ämpyttää oli ihana sana En ole ennen kuullu
Mä laitan korvat lukkoon ja unohdan koko kitisijän, kun lakaa tarpeeksi pinnaa kiristää.

Mun pitäs puhkaista korvat pysyvästi

Mä osaan kytkeä ne jonkunlaiseen off-asentoon jopa lähes pysyästi :saint:

kuulokkeet korville ja musiikki soimaan?

no meillä eskarilainen on kanssa yks ämpyttäjä...

mä osaan kanssa sulkea korvani etten kuuntele, kiitos anopin joka aina narisee jostain olen oppinut sulkemaan korvani häneltä kun 10-vuotta sitä kuunnellut...

 

Siivoamiseen tehoaa takuuvarmasti se että jos omasta huoneesta ei leluja kerätä, sinä keräät ne jätesäkkiin ja viet pois kokonaan. Pidät jonkun aikaa lelut jemmassa ja kun lapset niitä kysyvät muistutat huoneen siivouksesta ja sanot että seuraavalla kerralla lelut lähtee eteenpäin tarvitsevalle.

Viety KAIKKI pois, kaksikin kertaa. Pidettiin poissa kolme viikkoa. Ei se riehumista ja tappelua poistanu. Ihan sama meno. Meillä on säännölliset ruokailiajat, ulkoillaan joka päivä, nukkumaan mennään ajoissa.

Miten olet toiminut ruokailutilanteissa kun lapsi on ilmoittanut ettei syö?

Olen vaan sanonut, että nyt on ruokaaika ja syödään sen verraan erttöä seuraavaan ruokaan jaksetaan. Pöydästä ei ole lupa nousta ennenkuin vähän syö. Sit tietty jos alkaa riehua, poistetaan.

Mielestäni ois hyvä kokeilla kokonaan poistamista pöydästä jos venkoilee vastaan. Ekalla kerralla sanot rauhallisesti mutta painokkaasti että nyt syödään tai sitten poistutaan pöydästä kokonaan. Jos venkoilu jatkuu, toistat saman asian ja katsot lasta suoraan silmiin etkä huutele tiskipöydän äärestä. Kolmannella kerralla poistat pöydästä oli syönyt tai ei. Seuraavalla kerralla riittää yksi huomautus ja pöydästä pois. Kyllä se nälkä joskus ajaa syömään. Välipaloja et anna vaan ilmoitat että seuraava ruoka aika on silloin ja silloin, olisit syönyt edellisellä aterialla.

 

Meillä eka- ja kolmasluokkaialinen oli just tuollaisia...sanoin asiasta kaks kertaa, esim. kouluaamuina pukeminen, jos ei onnistu, niin menen lapsen kanssa ja otan vaattet ja puen! Nykyisin jo ottavat illalla seuraavan päivän vaatteet ja pukevat aamulla, kun ovat ensin herfänneet itse herätyskellon soittoon!
Aikaa ja hyvää hermoa vaatii, mut nyt jo aiknakin isompi sanoo kahden sanomiskerran jälkeen, et joo, teen mielummin itse!

Huoneet siivotaan pe illalla, jos ei oo siivottu, ei saa lauantaikarkkeja. Tämäkin toimii.

Ruokapäydästä oon ehkä kerran joutunu poistamaan, nykyään en enää pitkään aikaan
Mut liki kahden vuoden työn tämä on vaatinut, eikä vieläkään voi sanoa, että toimii AINA ja jokapäivä, mut sitkeyttä vaan kehiin

Voi aaarghh...

Ja mitähän aaarhhia tuossa sit oli? Ap kysyi neuvoja ja kerroin, mikä meillä on toiminu...taitaa sulla koskea pilluun tänäaamuna vai etkä saa omia mululoitas kuriin?

 

Meillä eka- ja kolmasluokkaialinen oli just tuollaisia...sanoin asiasta kaks kertaa, esim. kouluaamuina pukeminen, jos ei onnistu, niin menen lapsen kanssa ja otan vaattet ja puen! Nykyisin jo ottavat illalla seuraavan päivän vaatteet ja pukevat aamulla, kun ovat ensin herfänneet itse herätyskellon soittoon!
Aikaa ja hyvää hermoa vaatii, mut nyt jo aiknakin isompi sanoo kahden sanomiskerran jälkeen, et joo, teen mielummin itse!

Huoneet siivotaan pe illalla, jos ei oo siivottu, ei saa lauantaikarkkeja. Tämäkin toimii.

Ruokapäydästä oon ehkä kerran joutunu poistamaan, nykyään en enää pitkään aikaan
Mut liki kahden vuoden työn tämä on vaatinut, eikä vieläkään voi sanoa, että toimii AINA ja jokapäivä, mut sitkeyttä vaan kehiin

Voi aaarghh...

Ja mitähän aaarhhia tuossa sit oli? Ap kysyi neuvoja ja kerroin, mikä meillä on toiminu...taitaa sulla koskea pilluun tänäaamuna vai etkä saa omia mululoitas kuriin?

hän tarkotti varmaan kommentillaan työläyttä jota toki lasten kanssa joutuu käyttämään. muutos ei tapahdu viikossa.
Tapasi toimia lastenkasvatuksessa kuulostaa hyvältä ja mikä tärkeintä se toimii teillä.

 

Minä en, en kyllä, en syö, en pue, ei käy, en lähde, en siivoa, en kuuntele, en rauhoitu...

Ekaluokkalainen kyseessä ja hänen nuorempi sisaruksensa.

Varmaan kaikki keinot käytetty, hyvät ja pahat. Neuvolastakaan ei apua. On kuulemma normaalia... Mää vaan en jaksa enää..

Sano aamulla että tänään ei sitten tehdä mitään. Ei syödä ei ulkoilla ym. Järkytä heidät. Tai jos tarjoat ruokaa ja kiukuttelevat ota ruoka pois ja poista lapsi pöydästä.

Meillä ei ainakaan auttais. Esikko 3,5v. on niin omatoiminen, että hän toimittais kyllä hommat itse, MYÖS kuopuksen 1v. syöttämisen!!! Pukeminen onnistuis, joten lähtisivät tod.näk. ilman mua ulkoilemaankin. Mulla meneekin energia enimmäkseen rajoittaen esikon touhuja... Ja olen vä-sy-nyt!!!

 

Meillä eka- ja kolmasluokkaialinen oli just tuollaisia...sanoin asiasta kaks kertaa, esim. kouluaamuina pukeminen, jos ei onnistu, niin menen lapsen kanssa ja otan vaattet ja puen! Nykyisin jo ottavat illalla seuraavan päivän vaatteet ja pukevat aamulla, kun ovat ensin herfänneet itse herätyskellon soittoon!
Aikaa ja hyvää hermoa vaatii, mut nyt jo aiknakin isompi sanoo kahden sanomiskerran jälkeen, et joo, teen mielummin itse!

Huoneet siivotaan pe illalla, jos ei oo siivottu, ei saa lauantaikarkkeja. Tämäkin toimii.

Ruokapäydästä oon ehkä kerran joutunu poistamaan, nykyään en enää pitkään aikaan
Mut liki kahden vuoden työn tämä on vaatinut, eikä vieläkään voi sanoa, että toimii AINA ja jokapäivä, mut sitkeyttä vaan kehiin

Voi aaarghh...

Ja mitähän aaarhhia tuossa sit oli? Ap kysyi neuvoja ja kerroin, mikä meillä on toiminu...taitaa sulla koskea pilluun tänäaamuna vai etkä saa omia mululoitas kuriin?

Tuo voi aaarrgh oli sitä, että tätä voi siis jatkua vielä vuosia ennenku helpottaa

 

Meillä eka- ja kolmasluokkaialinen oli just tuollaisia...sanoin asiasta kaks kertaa, esim. kouluaamuina pukeminen, jos ei onnistu, niin menen lapsen kanssa ja otan vaattet ja puen! Nykyisin jo ottavat illalla seuraavan päivän vaatteet ja pukevat aamulla, kun ovat ensin herfänneet itse herätyskellon soittoon!
Aikaa ja hyvää hermoa vaatii, mut nyt jo aiknakin isompi sanoo kahden sanomiskerran jälkeen, et joo, teen mielummin itse!

Huoneet siivotaan pe illalla, jos ei oo siivottu, ei saa lauantaikarkkeja. Tämäkin toimii.

Ruokapäydästä oon ehkä kerran joutunu poistamaan, nykyään en enää pitkään aikaan
Mut liki kahden vuoden työn tämä on vaatinut, eikä vieläkään voi sanoa, että toimii AINA ja jokapäivä, mut sitkeyttä vaan kehiin

Voi aaarghh...

Ja mitähän aaarhhia tuossa sit oli? Ap kysyi neuvoja ja kerroin, mikä meillä on toiminu...taitaa sulla koskea pilluun tänäaamuna vai etkä saa omia mululoitas kuriin?

Tuo voi aaarrgh oli sitä, että tätä voi siis jatkua vielä vuosia ennenku helpottaa

Ok, anteeksi kärkäs kommentti! Vähä on äiti TÄÄLLÄ kireänä tänään....