Mitä teet jos sisälle tulee ampiainen tai mehiläinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ninni"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä esikoisella oli pienenä vaihe, jossa kaikki hyönteiset olivat ihan kamala kauhistus. En minäkään niistä pidä, mutta jos olisin alkanut hyppiä pöydille ja itkeä ampiaisen vuoksi, olisikohan lapsen vaihe mennyt niin nopeasti ohitse? Ymmärrän, että jollekin aikuisellekin hyönteiset ovat todellinen pelon aihe, mutta miten lastenne kanssa sitten tämän hoitelette? Hämähäkkien suhteen minulla on politiikka, että niin kauan kuin eivät virittele verkkojaan päälleni, en puutu niiden (ei tietty tartte sisällekään kauhean isoja verrkoja sommitella=) ) asioihin. Oletan, että kun osasivat tulla sisälle, osaavat mennä uloskin.

No mie väistelen ampiaisia sen takia että olen todella allerginen niitten pistoille. Joten riittää jo jonkusortin pörinä ympärillä että lähen litomaan taakse kattelematta mikä sen äänen päästi, ampiainen vaiko joku tavis mehiläinen.
Hämähäkkejäki kammoan mut saan ne listittyä ilman ongelmia. Toivottaan että tyttö oppii isänsä kylmänrauhallisen suhtautumisen ötökkeihin, eikä äitinsä ylihysteeristä pakokauhua.
 
1. Huudan ja juoksen paniikissa ympäri kämppää :ashamed: sekä siirrän lapset pörriäisettömään huoneeseen 2. käsken lasten pysyä poissa kun menen lehden kanssa tapporeissulle. 3. huudan taas paniikissa jos lapset tulevat huoneeseen ja ohjaan heidät pois.

Musta tulee ihan idiootti tollasessa tilanteessa.

Jos ukko on kotona niin huudan sen hätiin ja meen lasten kanssa toiseen huoneeseen odottamaan kunnes ukko on ohjannut otuksen ulos.
 
No mie väistelen ampiaisia sen takia että olen todella allerginen niitten pistoille. Joten riittää jo jonkusortin pörinä ympärillä että lähen litomaan taakse kattelematta mikä sen äänen päästi, ampiainen vaiko joku tavis mehiläinen.
Hämähäkkejäki kammoan mut saan ne listittyä ilman ongelmia. Toivottaan että tyttö oppii isänsä kylmänrauhallisen suhtautumisen ötökkeihin, eikä äitinsä ylihysteeristä pakokauhua.
Aivan, allergiat ovat tietysti vakava asia tässä kohtaa, en sitä muistanutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23929948:
En juuri mitään. Annan sille nimen ja juttelen sille.

Mäkin juttelen niille - tyyliin "mistäs sinä siihen tulit, menepäs ulos.." (mies nauroi kun juttelin muurahaisille toisessa huoneessa tässä päivänä eräänä..)
Nimeä en oo antanu kuitenkaan. :)
Lasin ja paperin kanssa tyrkin sitten pihalle jos ei itse osaa mennä, meillä kun nuo koirat saattaa innostua niitä nuuskimaan.
 
No mie väistelen ampiaisia sen takia että olen todella allerginen niitten pistoille. Joten riittää jo jonkusortin pörinä ympärillä että lähen litomaan taakse kattelematta mikä sen äänen päästi, ampiainen vaiko joku tavis mehiläinen.
Hämähäkkejäki kammoan mut saan ne listittyä ilman ongelmia. Toivottaan että tyttö oppii isänsä kylmänrauhallisen suhtautumisen ötökkeihin, eikä äitinsä ylihysteeristä pakokauhua.

Toivon omien lasteni kohdalla ihan samaa... Mutta viime kesän lopulla poika kyllä pelkäsi jo surisevia ötököitä :ashamed:
 
[QUOTE="hulluko";23930021]Mäkin juttelen niille - tyyliin "mistäs sinä siihen tulit, menepäs ulos.." (mies nauroi kun juttelin muurahaisille toisessa huoneessa tässä päivänä eräänä..)
Nimeä en oo antanu kuitenkaan. :)
Lasin ja paperin kanssa tyrkin sitten pihalle jos ei itse osaa mennä, meillä kun nuo koirat saattaa innostua niitä nuuskimaan.[/QUOTE]
Mä pyydän ulkonakin ääneen anteeksi muurahaisilta ja kastemadoilta, jos olen meinannut astua niiden päälle :D Sisälle tulleille juttelen aina ja jos pörräävät tässä tietokoneeni ympärillä, puhun niille työasioistani. Ilmeisesti juttuni on niin tylsiä, että aikansa pörrättyään lähtevät omin avuin ikkunasta ulos :D
 
No ellei lennä ulos hetimiten ikkunasta/ovesta läiskäsen kuoliaaksi. Meillä on ab. kerran päivässä joku helkatin amppari sisällä, jokseenkin kaikki saa/joutuu ottamaan hengiltä kun eivät ymmärrä poistua. Meillä asuu allerginen lapsi, hyttysen pistokin aiheuttaa reaktioita, joten en edes uskalla ajatella mahdollista ampparin pistoa... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23930050:
Mä pyydän ulkonakin ääneen anteeksi muurahaisilta ja kastemadoilta, jos olen meinannut astua niiden päälle :D Sisälle tulleille juttelen aina ja jos pörräävät tässä tietokoneeni ympärillä, puhun niille työasioistani. Ilmeisesti juttuni on niin tylsiä, että aikansa pörrättyään lähtevät omin avuin ikkunasta ulos :D
Minä voisin varmaan kokeilla laulamista.
 
Minä voisin varmaan kokeilla laulamista.
Mä en ole uskaltanut kokeilla laulamista, koska mulla on seinänaapureita. Tosin hulluna ne taitaa mua muutenkin jo pitää....taannoin toin kottikärryillä multaa pihaan ja just viimetipassa huomasin minkälie perhosentoukan renkaan edessä. Tein paniikkijarrutuksen, kumarruin ötökän puoleen ja parahdin ääneen "Voi ei, anteeksi!!!! Ei ollut tarkoitus säikäyttää!!". Naapuri seisoi juuri silloin parin metrin päässä :D
 
  • Tykkää
Reactions: Kerpele
Mistä ap:lle tuli tällainen aloitus mieleen? Onko muillakin juuri nyt ongelmia ampiaisten kanssa?
Meillä on tänään tullut jo vaikka kuinka monta ampiaista sisälle. Normaalisti ei vaikka ovi olisikin auki. Ne on jotenkin seonneet täällä meillä ainakin...
 
Onpas täällä monta hysteeristä avutonta naista :D Juu, en kilju vaan koitan hätistellä lehdellä tai rievulla ovesta ulos. Tai sitten pyydystän sen johonkin purkkiin ja jonkun kortin tai paperin avulla vien pihalle. En koskaan tapa ampiaista niinkuin jotkut raukat.
 
[QUOTE="heh";23930140]Onpas täällä monta hysteeristä avutonta naista :D Juu, en kilju vaan koitan hätistellä lehdellä tai rievulla ovesta ulos. Tai sitten pyydystän sen johonkin purkkiin ja jonkun kortin tai paperin avulla vien pihalle. En koskaan tapa ampiaista niinkuin jotkut raukat.[/QUOTE]

Mut se ampiainen saa tappaa minut ihan rauhassa? Ei, kyllä mie mielummin juoksen pakkoon.
 
Meillä esikoisella oli pienenä vaihe, jossa kaikki hyönteiset olivat ihan kamala kauhistus. En minäkään niistä pidä, mutta jos olisin alkanut hyppiä pöydille ja itkeä ampiaisen vuoksi, olisikohan lapsen vaihe mennyt niin nopeasti ohitse? Ymmärrän, että jollekin aikuisellekin hyönteiset ovat todellinen pelon aihe, mutta miten lastenne kanssa sitten tämän hoitelette? Hämähäkkien suhteen minulla on politiikka, että niin kauan kuin eivät virittele verkkojaan päälleni, en puutu niiden (ei tietty tartte sisällekään kauhean isoja verrkoja sommitella=) ) asioihin. Oletan, että kun osasivat tulla sisälle, osaavat mennä uloskin.

Kuulostaa järkevältä.

..mutta entäpä tämä? En pelkää ampiaisia ja mehiläisiä ja tänääkin tei rauhassa ruokaa pienessä keittiössämme kun sellainen aika iso surrasi ikkunaa vasten. Mutta jos näen hämähäkin lamaannun ihan täysin, käsken miehen heti tappamaan sen tai sitten jos hän ei ole kotona, yritän uskaltaa laskea kulhon sen päälle, että mies saa tapettua sen kotiin tullessaan. Joskus olen alkanut itkemäänkin, mutta nykyään yritän pysyä edes sen verta tyynenä että siltä vältyn.
 
Jos mies on kotona niin se saa hoidella mehiläiset ja mötkyt, mun on pakko hoidella ampparit (kun ukolta lähtee henki jos se pääsee pistämään). Eli lehti kauniiseen käteen ja kuolema mötiäisille. Meidän kuopus tappaa kaikki lattialla vilistävät ötökät.
 
Kuulostaa järkevältä.

..mutta entäpä tämä? En pelkää ampiaisia ja mehiläisiä ja tänääkin tei rauhassa ruokaa pienessä keittiössämme kun sellainen aika iso surrasi ikkunaa vasten. Mutta jos näen hämähäkin lamaannun ihan täysin, käsken miehen heti tappamaan sen tai sitten jos hän ei ole kotona, yritän uskaltaa laskea kulhon sen päälle, että mies saa tapettua sen kotiin tullessaan. Joskus olen alkanut itkemäänkin, mutta nykyään yritän pysyä edes sen verta tyynenä että siltä vältyn.
Varmasti ikävä juttu tuollainen, kun pelkää niin kovasti. Ei siinä varmaan auta selittää itselleen, että tuosta ei ole oikeasti minulle mitään vaaraa, olen sitä paitsi aika paljon isompikin kuin se?:) Kun meille tulee joku iso ötökkä, naisekkaasti (vertaa miehekkäästi) sen pyydystän, jos miesväkeä ei ole paikalla, mutta olen huomattavasti "lyhyempi" enkä millään ylety, jos mies tai poikia on kotona:rolleyes:
 
Eristän sen yhteen huoneeseen ja ootan että mies tulee kotiin. :D Välillä vähän hankaloittaa elämää jos esim. amppari on vessassa ja mä en voi mennäsinne tms. Sinkkuaikoina lähdin aina karkuun kotoa ja kävin tunnin välein tarkastamassa josko herra pimppari ois jo poistunut. Tosin välilläsiinä hommassa kävi väärinpäin ja niitä ampiaisia oli palatessa enemmän kuin se yksi. Kerran lähdin kotoa niin nopsaa pakoon että avaimet jäi sisään. Huoltomies hieman repesi kun selitin mitä oli käynyt. :D
 
[QUOTE="heh";23930140]Onpas täällä monta hysteeristä avutonta naista :D Juu, en kilju vaan koitan hätistellä lehdellä tai rievulla ovesta ulos. Tai sitten pyydystän sen johonkin purkkiin ja jonkun kortin tai paperin avulla vien pihalle. En koskaan tapa ampiaista niinkuin jotkut raukat.[/QUOTE]

Meillä on sellanen juttu että minä sekä lapset saadaan isot paukamat jo itikoista, pelkään siis allergiareaktiota meidän kaikkien kolmen kohdalla.. En niinkään pelkää kipua tmv. mutta ajatus siitä että jollekin meistä läväyttäisi hengitystiet tukkoon tai jotain ampiaisenpistosta, saa mut tosiaan hysteeriseksi.

Mutta siis joo, kunpa vaan osaisin olla rauhallisempi ja asiallisempi tuollaisessa tilanteessa..
 
[QUOTE="heh";23930169]Huoh, no se ampianenhan on tullut sisälle juuri sinua tappamaan :D Ei ne ole heti piikki ojossa pistämässä. Koittasit vähän rauhoittua ja oppia toimimaan tilanteessa sen sijaan että odotat prinssi uljasta apuun. Mua nolottais olla noin avuton.[/QUOTE]

Ei se ehkä ole tullu minua tappamaan mutta pitäskö ottaa tietonen riski ja alkaa sitä omin neuvoin häätämään ja ehkä joutua pistämisen uhriksi?

Ei ees nolota yhtään ko sanon tämän, äiti on kerran ajanu yli 50km tullakseen tappamaan ampiaisen minun asunnosta. :D Itehän istuin vessan nurkassa tasan siihen asti että kuulin oven käyvän ja läiskäsyn joka merkitti hullun ampiaisen kuolemaa.
 

Yhteistyössä