Olin erossa 5 vuotta, tästä liitosta 3 ihanaa lasta. Sitten löysin elämäni miehen, raskastuttiin ja elämä vaikutti viimeinkin täydelliseltä. Tehtiin tulevaisuuden suunnitelmia ja kaikki meni todella loistavasti, omat lapsenikin ottivat "tulokkaan" avosylin vastaan.
Sitten päätettiin että yhteinen lapsi olisi ihana asia, ja minulla kun on ikää jo 37 v. niin asiaa ei voinut kauhean pitkälle lykätä.
Nyt olen 10 vkolla, ja yhteiselo on alkanut mennä totaalisesti alamäkeä. Mies on samanlainen kuin ennenkin, ei oikeastaan tee mitään väärää... mitä nyt joudun sen jälkiä siivoamaan.
Nyt kaikki hänessä ärsyttää, ja myönnän että hakemalla haen hänestä vikoja. En voi kunnolla edes katsoa päälle kun alkaa jo ärsyttää...
Olen aivan ymmällä, mitenkä tunteet voi mennä aivan päinvastaiseksi aivan yhtäkkiä...
Nyt en tiedä mitä teen. Yhteiselo ei tunnu hyvältä, eikä 4n lapsen yksinhuoltajuuskaan... Tulenko pärjäämään henkisesti ja taloudellisesti???
Onko kukaan samanlaisessa tilanteessa, vai olenko minä ainut jonka päänuppi on mennyt sekaisin?!?!?!? :'(
Sitten päätettiin että yhteinen lapsi olisi ihana asia, ja minulla kun on ikää jo 37 v. niin asiaa ei voinut kauhean pitkälle lykätä.
Nyt olen 10 vkolla, ja yhteiselo on alkanut mennä totaalisesti alamäkeä. Mies on samanlainen kuin ennenkin, ei oikeastaan tee mitään väärää... mitä nyt joudun sen jälkiä siivoamaan.
Nyt kaikki hänessä ärsyttää, ja myönnän että hakemalla haen hänestä vikoja. En voi kunnolla edes katsoa päälle kun alkaa jo ärsyttää...
Olen aivan ymmällä, mitenkä tunteet voi mennä aivan päinvastaiseksi aivan yhtäkkiä...
Nyt en tiedä mitä teen. Yhteiselo ei tunnu hyvältä, eikä 4n lapsen yksinhuoltajuuskaan... Tulenko pärjäämään henkisesti ja taloudellisesti???
Onko kukaan samanlaisessa tilanteessa, vai olenko minä ainut jonka päänuppi on mennyt sekaisin?!?!?!? :'(
