Olemme aviopari, jolla on kaksi lasta. Olemme kaksi täysin erilaista ihmistä. Miten lie olemme päätyneetkään naimisiin ja perhettä perustamaan!!!
Koen ettei mies arvosta ja kunnioita minua. Miksi? No siksi, koska
1) joudun työni lisäksi hoitamaan kaikki kotityöt ja pääasiallisesti lapsetkin 2) kun mies menee jonnekin, hän vain ilmoittaa menevänsä. Minä joudun aina kysymään, voiko mies olla lasten kanssa
3) kun minulla on paha olla, mies ei tue, kuuntele saatika ymmärrä. Hän vain kaataa lisää paskaa niskaan. (Minkä minä sille voin, jos sulla on paha olla, sanoo mies)
4) kun ilmaisen asioista oman mielipiteeni, hän yleensä sanoo niin rumasti takaisin, että tunnen olevani tyhmä
5) mies kuuntelee enemmän äitiään kuin minua, vaikka sanoisimme saman asian samalla tavalla
6) mies ei ole valmis kompromisseihin parisuhteen tai yhteisen hyvän vuoksi. Hän on tiettyä mieltä ja sillä hyvä. Jos ei minulle kelpaa, niin saa olla kelpaamatta.
7) On oma vikani, kun tunnen mitä tunnen.
Eikö kuulosta ihanalle? Olen sinnitellyt ja sinnitellyt, mutta mitta alkaa pikku hiljaa täyttymään. Olen puhunut miehelleni, mutta en tiedä onko ymmärtänyt. Me puhummekin niin eri tyyleillä, ettei tahdota saada selkoa toisistamme.... APUA!
Koen ettei mies arvosta ja kunnioita minua. Miksi? No siksi, koska
1) joudun työni lisäksi hoitamaan kaikki kotityöt ja pääasiallisesti lapsetkin 2) kun mies menee jonnekin, hän vain ilmoittaa menevänsä. Minä joudun aina kysymään, voiko mies olla lasten kanssa
3) kun minulla on paha olla, mies ei tue, kuuntele saatika ymmärrä. Hän vain kaataa lisää paskaa niskaan. (Minkä minä sille voin, jos sulla on paha olla, sanoo mies)
4) kun ilmaisen asioista oman mielipiteeni, hän yleensä sanoo niin rumasti takaisin, että tunnen olevani tyhmä
5) mies kuuntelee enemmän äitiään kuin minua, vaikka sanoisimme saman asian samalla tavalla
6) mies ei ole valmis kompromisseihin parisuhteen tai yhteisen hyvän vuoksi. Hän on tiettyä mieltä ja sillä hyvä. Jos ei minulle kelpaa, niin saa olla kelpaamatta.
7) On oma vikani, kun tunnen mitä tunnen.
Eikö kuulosta ihanalle? Olen sinnitellyt ja sinnitellyt, mutta mitta alkaa pikku hiljaa täyttymään. Olen puhunut miehelleni, mutta en tiedä onko ymmärtänyt. Me puhummekin niin eri tyyleillä, ettei tahdota saada selkoa toisistamme.... APUA!