Kauan sitten, kansakouluaikaan, valitti tyttöoppilas, että poika hänen vierellään haisee. Miesopettaja käski pojan tulemaan korokkeelle luokan eteen. Opettaja käski pojan avata housunsa ja laskevan ne alas. Opettaja tutki ja oli näkevinään jotain tulleenkin. Hän otti imupaperin ja tunki sen pakaroiden väliin ja käski pojan nostamaan housunsa. Varmaan poikaa nolotti ja hämmentyneitä olimme muutkin. Mutta kiusaamisen kohde hänestä tuli.
Sama opettaja oli oli kova viinamäenmies myös. Kesälomilla hän häipyi aina satamaan töihin. Siellä oli hyvä ryypiskellä kavereiden kanssa. Hän oli hyvä opettaja, sitä ei voi kieltää. Joskus kun hän oli mukavassa huppelissa hän kertoi sotajuttuja. Oli sodassa luutnanttina. Kavereita hänellä kävi vierailuilla. Oli poikamies, ja kun alettiin asioita ymmärtämään, niin homo hän oli. Kerran hän avasi luokkahuoneen ikkunan ja oksensi siitä ulos. Krapulassa hän oli äkäinen ja huusi niin, että alakoulun oppilaat seinän takana alkoivat itkemään ja me vanhemmat vapisimme. Normaalioloissa hän oli mukava ja toi uusia suuntauksia opetukseen. Jokoulun lopettaneena ja muualla ollessani, niin hän oli tehnyt itsemurhan ottamalla bladan-kasvimyrkkyä. Tämä tapahtui jo -50 luvulla.