Kirjoituksesi kuvasti omaa elämääni aika lailla. Meidän lapsella ei ole adhd:ta, tutkittu on, mutta hän on muuten vaan hemmetin vilkas tapaus... Aina pitäisi olla tekemistä ja jotain mitä odottaa. Muu odottelu on pahinta tai "epämääräinen" olo kun nyt ei ole tekemistä mutta myöhemmin EHKÄ mennään pyöräilemään tms... Tuo jankkaaminen on tuttua, monta kertaa päivässä. Ja sitten kun ei jotain luvata, tulee raivari, ja kirjan kanssa sänkyyn ja radio päällee... Myöhemmin palaa taas hyvällä tuulella kuin mitään ei olisikaan, sitten kysyy uudestaan samaa asiaa, taas vastaus ei, taas raivari ja huoneeseen... Sitä se on päivittäin. Nyt harvinaisen hyvä tilanne, isänsä kanssa kalassa...