N
nikittä
Vieras
Tilanne tämä: Olen ollut tässä työpaikassa 10 vuotta ja olen alityöllistynyt. Koskaan tekemistä ei riitä koko työpäivän ajaksi, usein teen päivän aikana töitä vaan n. 30 minuuttia (ja tämäkin pätkissä, tyyliin vastaan pariin sähköpostiin ja vastaan puhelimeen). Muun ajan istun ja tylsistyn. Olen turhautunut, tunnen itseni täysin turhaksi ja tarpeettomaksi. Lisäksi olen työpaikalla arvoasteikossa alimpana ja se näkyy kaikessa kohtelussa. Mitään toivoa muutoksesta ei ole.
Olen keskustellut jo monen vuoden ajan tilanteesa esimiehen kanssa. Hän on välillä ymmärtäväinen, välillä ei ymmärrä tilannetta ollenkaan ja välillä syyttää tilanteesta minua. Olen myös tehnyt kaikille työkavereille tiettäväksi, että minulla on aikaa ja halua auttaa heitä missä vaan ikinä tarvitaan. Tuntuu todella masentavalta istua itse tekemättä mitään, kun muut ympärillä valittaa kiirettä koko ajan. Kuitenkaan työkavereiltakaan ei tule minulle mitään hommia, tai korkeintaan kerran kuussa minuutin parin homma.
Välillä on päiviä, kun menen töihin itkien ja lähden sieltä pois itkien. Saatan herätä aamuyöstä miettimään työasioita, enkä saa unta. Olen keskustellut lääkärin ja työpsykologin kanssa. Minulle on ehdotettu masennuslääkkeitä ja sairauslomaa. Molemmista olen kieltäytynyt, koska se ei muuta tilannetta töissä mihinkään.
Olen hakenut muita töitä -tuloksetta. Olen hakenut opiskelemaan -myös tuloksetta. Viime yönä heräsin taas kolmelta itkemään surkeaa tilannetta. Tuntuu, että mitään ulospääsyä tilanteesta ei ole. Haluaisin irtisanoa itseni, koska mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista. Mutta ei se työttömyyskään houkuttele, ja karenssin saan tietenkin.
Olen keskustellut jo monen vuoden ajan tilanteesa esimiehen kanssa. Hän on välillä ymmärtäväinen, välillä ei ymmärrä tilannetta ollenkaan ja välillä syyttää tilanteesta minua. Olen myös tehnyt kaikille työkavereille tiettäväksi, että minulla on aikaa ja halua auttaa heitä missä vaan ikinä tarvitaan. Tuntuu todella masentavalta istua itse tekemättä mitään, kun muut ympärillä valittaa kiirettä koko ajan. Kuitenkaan työkavereiltakaan ei tule minulle mitään hommia, tai korkeintaan kerran kuussa minuutin parin homma.
Välillä on päiviä, kun menen töihin itkien ja lähden sieltä pois itkien. Saatan herätä aamuyöstä miettimään työasioita, enkä saa unta. Olen keskustellut lääkärin ja työpsykologin kanssa. Minulle on ehdotettu masennuslääkkeitä ja sairauslomaa. Molemmista olen kieltäytynyt, koska se ei muuta tilannetta töissä mihinkään.
Olen hakenut muita töitä -tuloksetta. Olen hakenut opiskelemaan -myös tuloksetta. Viime yönä heräsin taas kolmelta itkemään surkeaa tilannetta. Tuntuu, että mitään ulospääsyä tilanteesta ei ole. Haluaisin irtisanoa itseni, koska mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista. Mutta ei se työttömyyskään houkuttele, ja karenssin saan tietenkin.