Mitä sinä koet tekeväsi äitinä toisin tai vääremmin kuin ne kuuluisat muut ja toiset äidit?

Mietin vielä tätä avausta, moni on listannut asioita, joita tekee kenties toisin, kuin itse uskoo muiden tekevän.
Mutta jäin miettimään sitä, "vääremmin" kohtaa, oliko se avauksessa tarkoitettu synonyymiksi tälle toisin tekemiselle? Ja kuka niitä asioita pitää väärempinä? Itse vaiko ympäristö? Lueskelin toisten väärempiä toimintatapoja, enkä usko, että ihmiset tekisivät niitä, siksi että uskoisivat toimivansa väärin ( tai toimisivat tahallisesti väärin ) vaan pikemminkin siksi, että uskoisivat toimivansa oikein.

Olen saivartelija, myönnän. Ja vähän pilkun..... jakin, mutta jotenkin, noissa vääremmin listauksissa, osasta kuitenkin nousikin sellainen kuva ( vika voi olla myös lukijassa) että niillä haluttiinkin sittenkin kirkastaa, sitä omaa tapaa toimia.

 

-en aina jaksa olla ulkona kaksi kertaa päivässä sitä tuntia(?). Ollaan noin kerta/päivä noin 30-60min.
-Imetin noin 6 viikkoa.
-En käytä vahvoja tahranpoistoaineita lapseni vaatteisiin
-En jaksa leikkiä lapseni kanssa 24/7
-lapsi saa sillointällöin herkkuja
-ostan lapseni vaatteet ym suurimmalta osin käytettynä
-emme käy seurakunnan perhekerhossa
-ei käydä muskarissa/vauvauinnissa tms...

RUOSKIKAA!!

 

Mietin vielä tätä avausta, moni on listannut asioita, joita tekee kenties toisin, kuin itse uskoo muiden tekevän.
Mutta jäin miettimään sitä, "vääremmin" kohtaa, oliko se avauksessa tarkoitettu synonyymiksi tälle toisin tekemiselle? Ja kuka niitä asioita pitää väärempinä? Itse vaiko ympäristö? Lueskelin toisten väärempiä toimintatapoja, enkä usko, että ihmiset tekisivät niitä, siksi että uskoisivat toimivansa väärin ( tai toimisivat tahallisesti väärin ) vaan pikemminkin siksi, että uskoisivat toimivansa oikein.

Olen saivartelija, myönnän. Ja vähän pilkun..... jakin, mutta jotenkin, noissa vääremmin listauksissa, osasta kuitenkin nousikin sellainen kuva ( vika voi olla myös lukijassa) että niillä haluttiinkin sittenkin kirkastaa, sitä omaa tapaa toimia.

no siis iik!

 

Olen diktaattori. Tosin (omasta mielestäni) oikeudenmukainen ja pääasiassa hyväntahtoinen. Meillä lapsilla ja aikuisilla on erilaiset oikeudet ja velvollisuudet.
Ja se on kuulemma kauhea vääryys.

Huudan mikäli se on tarpeen tehokeinona, sekä silloin kun menetän täysin hermoni ja aikuisuuteni :ashamed:

kiinnostaisi kuulla tarkemmin teidän säännöistä.

 

Ai että, unohtu tosta pelkästä etä-äiti listasta.
Tyttö nukkuu mun vieressä suurimman osan öistään. Niin ja tyttö on siis 8v. Ai kauhee miten väärin varmaan tämäkin on

 

Mie kipuilen edelleen tällaisten asioiden kanssa: me ollaan miehen kanssa oikeestaan aina kotona, kun ei olla töissä, mutta tehdään tosi harvoin perheen yhteisiä retkiä, ei matkustella paljonkaan, ei käydä kylpylöissä. Ollaan kotona. Mie olen aika varma, että tytöt syyllistää tuosta meitä isompina.

 

Mietin vielä tätä avausta, moni on listannut asioita, joita tekee kenties toisin, kuin itse uskoo muiden tekevän.
Mutta jäin miettimään sitä, "vääremmin" kohtaa, oliko se avauksessa tarkoitettu synonyymiksi tälle toisin tekemiselle? Ja kuka niitä asioita pitää väärempinä? Itse vaiko ympäristö? Lueskelin toisten väärempiä toimintatapoja, enkä usko, että ihmiset tekisivät niitä, siksi että uskoisivat toimivansa väärin ( tai toimisivat tahallisesti väärin ) vaan pikemminkin siksi, että uskoisivat toimivansa oikein.

Olen saivartelija, myönnän. Ja vähän pilkun..... jakin, mutta jotenkin, noissa vääremmin listauksissa, osasta kuitenkin nousikin sellainen kuva ( vika voi olla myös lukijassa) että niillä haluttiinkin sittenkin kirkastaa, sitä omaa tapaa toimia.

Juu, siis täähän oli selvästi ap:n tarkoitus: siis hän oli oikeesti sitä mieltä, että on ollut harvinaisen hieno äiti, jota muut ei ole ymmärtäneet, mutta miusta on mukavampaa oikeesti miettiä, mistä asioista tuntee äitinä syyllisyyttä, joten itse aihe oli kiinnostava. Ap on kyllä toistaiseksi jäänyt ilman odottamiaan kehuja .

 

kiinnostaisi kuulla tarkemmin teidän säännöistä.

Ei meillä nyt mitään ihan älyttömän omituisia sääntöjä (minun mielestäni ) ole, mutta sellainen neuvotteleva ja keskusteleva kasvatustyyli jota nykyään suositaan ei vaan toimi tuohon meidän hunnilaumaan. Käskytys on aika armeijamaista usein (näin on minulle mm. rakas äitini kertonut). Erityisesti, kun olemme kaupassa tmv missä on pakko pitää porukka ruodussa.

Vaadin lapsilta ehdotonta kunnioitusta itseäni kohtaan, mutta olen kyllä sitä mieltä että kaikkia aikuisia ei tarvitse kunnioittaa (epäoikeudenmukaisuutta ei tarvitse niellä). Eri mieltä saa olla, ja väitelläkin saa, mutta epäkunnioittavaa käytöstä en suvaitse edes mulkaisun vertaa.

Itse koen toimivani meille oikein, koska homma toimii ja lapset ovat onnellisen oloisia ja hyväkäytöksisiä (ainakin julkisilla paikoilla ). Olen kuitenkin välillä saanut vähän palautetta joistain jutuista...että pitäisi olla joustavampi ja keskustelevampi (kyllä meillä keskustellaankin paljon, mutta ei siellä kaupassa välttämättä) ja vaatia lapsilta vähemmän. Siksi koen toimivani "vääremmin" kuin toiset. Tunnen huonommuutta siitä, että en saa porukkaa toimimaan lempeämmällä tyylillä.

Esimerkiksi sellainen sääntö, että koulusta tullaan AINA kotiin ja läksyt tehdään heti välipalan jälkeen, on tyrmätty ahdistavan julmana. Kuin myös se, että lapsilta on pääsy kielletty minun makuuhuoneeseeni päiväsaikaan (yöllä saavat tulla viereen). Määrään istumapaikat ruokapöydässä, en anna valita rukkasten väriä enkä mitä musiikkia autossa kuunnellaan.

 

Aloittajan tarkoitus oli niillä aloituksen viimeisillä riveillä, tai sinne minä ne ajattelin. Eli minun mielestä äitiys on nykyään ahtaammin normitettua kuin 20 vuotta sitten.

Tai sitten se on on vaan subjektiivinen kokemus, johon ei kannata kiinnittää huomiota. Tai silloin nuorena ja hurjana ei kiinnittättänyt normeihin mitään huomiota, sekin on mahdollista.

 

Meillä käytetään paljon pyllypesun sijaan kosteuspyyhkeitä koska wc:n lavuaarin on liian pieni ja suihkun lattia on jääkylmä talvella.

Myös ruokailun jälkeen käytetään kosteuspyyhkeitä.

Lapsi (2v) pesee itse (=pureskelee) hampaansa aamuisin koske en jaksa tapetlla siitä kuin illalla.

2v. syö purkkiruoan muutamia kertoja viikossa jos ei ole pakksessa sopivaa tai edellispäivältä jäänyttä.

Olen laiska ulkoilemaan vaikka pidänkin sitä tärkeänä.

 

Tupakoin satunnaisesti ns. hermosavut imetysaikana siten, että tupakasta imetykseen oli aikaa 8 tuntia (tässä ajassa nikotiinit on haihtuneet pois).

Väitän, että siitä on ollut PALJON vähemmän haittaa kuin monista muista asioista joita tässä ketjussa on lueteltu.

Silti automaattisesti ajatellaan, että kaikki muunlainen itsekkyys on ok (jopa se, että ei ulkoile lainkaan lasten kanssa, ei imetä lainkaan omasta tahdosta, on jatkuvasti poissaoleva/etäinen äiti... näistä moni jatkuu KOKO LAPSUUDEN), mutta auta armias, jos äiti erehtyy joskus polttamaan.... HUONO ÄITI. Hoh.

 

- lapsi syö aamupalan telkkarin ääressä, minä tietokoneella
- emme ulkoile, varsinkaan pakkasilla/loskakeleillä, koska vihaan ulkona hytisemistä. mies vie lasta puistoon, kun on vapaalla
- meillä ei ole karkkipäiviä, olen suklaaholisti & salmiakkoholisti joten lapsikin saa usein esim. lakun tai pari tikkaria karkkihyllyltä
- olen molemmissa raskauksissa juonut energiajuomia sekä syönyt esim. majoneesia kotitekoisten hampurilaisten välissä
- kiroilen ja kun pinna palaa, en säästele ääntäni
- annamme tuon kolmevuotiaan nukkua välissämme, koska ei vain pysy omassa sängyssään vaikka mitä tekisi
- en askartele, sorminäppärys ja kärsivällisyys puuttuvat
- vaivaudun jos pitää leikkiä lapsen kanssa, tulee hölmö olo jokin pikkuauto tms kädessä. luen kyllä lapselle mielelläni
- rakastan shoppailua ja kolmevuotiaani onkin tarkka vaatteistaan sekä rakastaa koruja. osaa myös sanoa " cappucino"
- harrastamme miehen kanssa seksiä lapsen nukkuessa samassa sängyssä
- en ymmärrä kestovaippailua ja lapsemme ovat syöneet purkkiruokia vuoden ikään asti
- kun imetys ei heti onnistunut, luovutin ja siirryin korvikkeeseen
- mieheni on tämän talouden vastaava kokki ja monesti, kun mies on töissä syömme eineksiä tai tilaamme kebabit
- en tykkää leipoa, ostan pullantuoksua pakastealtaasta

 

Meillä ei pahemmin ulkoilla. Jos minä käyn lenkillä, istuu lapsi rattaissa silloin.
Eli missään leikkipaikalla ei käydä hengailemassa kuin erittäin harvoin.
Kesällä tietty sit eri juttu.

En ole kovin tarkka siitä mitä lapseni syö. Esimerkiksi jos hän ei rupea illalla syömään, voin hyvin laittaa puuroon -ah niin sokerista- mansikkahilloa jne.

Voidaan olla yömyöhään kylässä tai kesällä kaupungilla puistossa tmv.

 

[QUOTE="Tuomari";25905984]Ainoat oikeasti huonoa äitiyttä olevat vastaukset tässä ketjussa ovat raskaana ja imettäessä tupakoineet sekä tuo 6-viikkoisen laittaminen hoitoon. Toivottavasti kyse ei ole kokopäivähoidosta. Eräs läheinen sukulaiseni nimittäin joutui tuon ikäisenä kokopäivähoitoon ja jäi nyt 55-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle yleistyneen ahdistuneisuushäiriön vuoksi. Psykiatrin lausunnon mukaan häiriö johtuu varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista.[/QUOTE]

Jossain pain maailmaa kun se PALKATON aitiysloma on vain sen 6 viikkoa... Eli lapsen 'ahdistuneisuushairiota' odotellessa...

 

-ulkoilmaa talvisaikaan saadaan liian vähän. Inhoan kylmässä seisomista.
- syön itse herkkuja joka päivä, joten poikakin saa pari palaa suklaata& karkkia tai keksiä siinä samalla monesti. Tosin aina ruan jälkeen vasta.
-syödään eineksiä viikottain: nakkia, pinaattikeittoo, ja maksalaatikkoa harvemmin.
- syödään lastenohjelmien ääressä aamupalaa ja päivällistä.
- poika saa pelata aamuisin iPadilla tai kännykällä jos haluan itse viel vähän nukkua ja muutkin viel nukkuu.
-aamupala on usein Pirkan vohveli paahdettuna. En jaksa keittää puuroa koska ae menee hukkaan jokatapauksessa.
- kummallekin lapselle oon aloittanut 9-10 kk punaisellamaidolla. Ensin hyla ja myöhemmin tavallinen tai vanhanajan punainen.