Mitä sinä et tiennyt synnytyksestä?

Sitä, että synnytyksen jälkeen ties missä hormonimyllerryksessä HIKOILEE kuin pieni porsas muutaman viikon

 

Sitä, että synnytyksen jälkeen ties missä hormonimyllerryksessä HIKOILEE kuin pieni porsas muutaman viikon

Tää on muuten totta. Mulla oli kyl hiki jo loppuraskaudesta, mutta kun lapsi oli syntynyt, lakanat kellui...

 

Että jos vastaa myöntävästi kysymykseen ponnistuttaako, ei saa enää mitään lääkitystä |O

 

Että se sattuu niin paljon että taju lähtee...

 

ylös, lisää! =)

 

Minä olin 23 vuotias ensisynnyttäjä.Siis en mikään vanha enkä mikään nuorikaan.
Minä menin sinne ihan ummikkona...siis tajuten juurikaan mitään koko hommasta!
Kamala kokemus ja vuosia jälkeenpäin puhuin siitä tukka pystyssä.Omasta mielestäni olin aivan liian nuori ja kokematon...19 tuntia synnytys kesti ja tosiaan vuosia jälkeen päin vannoin ettei enää koskaan!!En mä oikeesti tienny mistään mitään ja kätilöt oli ihan perseestä!!Toinen synnytys 7 vuotta ensimmäisestä,siihen olin valmis ja valmiiksi peloissani!Mutta hyvin se meni,paljon paremmin kuin ensimmäinen!!Ei tässä nyt tullu oikein mitään mitä en tiennyt mutta juttu nyt kumminkin....

 

kukaan ei koskaan puhunut mitään siitä, että supistukset eivät lopu syntymään vaan kohtu prkl jälkisupistelee sitten seuraavat 8h. toki, ekalta net oli laimeita, kolmannelta jo aivan kauheita, saapa nähä miten nyt käy.

 

löytyykö vielä innostusta aiheeseen??

 

En tiennyt että se voi käydä niin nopeasti. Ensisynnyttäjä on keskimäärin 7 tuntia synnytyssalissa ennen ponnistusvaihetta. Minä oli tunnin, saliin mennessä oli 3 cm auki. En myöskään tiennyt että synnytys ei satukaan. Ponnistusvaiheessa vaikutti vielä epiduraali, joten en voi sanoa että olisi oikeasti sattunut. Tuli kyllä mieleen että voisi sattua jos puudutetta ei olisi. Sen verran kätilö/kätilöt alapäätä ja koko kroppaa runnoivat että lapsi saatiin nopeasti ulos.

Rakausmyrkytys oli myös ihan uusi juttu. Ainakin se kuinka vakavasta asiasta oikeastaan olikaan kyse.

 

en tiennyt että synnyttäminen oli niin helppoa ja ihanaa ja että kun epiduraalin sain niin lamaannuin täysin. Nautin vain olosta ja olin sekaisin kun mikäkin. Enkä tiennyt sitä että aika lentää kauheen nopeesti ja kuinka nopeesti tulin äidiksi aivan ihana kokemus...

 

en tiennyt että verta tulee niin mahdottomasti synnytyksen jälkeen.koko ajan sai vaippaa
vaihtaa ja sairaalanmekko ja lakanat veressä.yäk.

 

Se että alapään kokoon kursiminen voi tuntua nii kamalalta |O En yleenskäkkään tienny vissiin mittään, en osannu pelätä ja jännittää, mutta nyt ko yritetään toista nii mielessä pyörii että miten uskallan synnyttää :x

 

Että kun paikat on auki sen 5cm, niin oksennusta tulee kaarella. Mulla on molemmista lapsista käynyt samalla tavalla.

 

- supistukset voivat tuntua vain selässä
- paljon mainostettujen aquarakkuloiden laitto tuntui niin kauhealta, eikä "kellään ole aikaisemmin tuntunut"
- supistukset voivat repiä reidet tunnottomiksi
- kätilö voi olla niin avuton ja kouluttamattoman tuntuinen
- synnytyksen aikana ei saa syödä mitään, hyvä etten sapiskaa saanut kun monen tunnin kärvistelyn jälkeen haukkasin suklaapatukkaa kun alkoi melkein taju mennä verensokerin laskun takia (sitäkään ei ollut kukaan kertonut tietenkään)
- vasta toisen jälkeen tajusin, mikä merkitys on epparilla kun pään syntyminen tuntui kuin olisi yrittänyt pinnistää ulos melonia, johon on upotettu partakoneenteriä
- synnytyksen jälkeen on niin heikkona, ettei suihkuun pääse edes taluttajan kanssa
- epparihaavan tikkausta varten ei viitsitä suotta kunnolla puuduttaa ja joka ikinen pisto tuntuu
- jos kestää sen melonin punnertamisen, voi istua jo samana päivänä eikä mene kuukautta tikkien kanssa tuskaillessa
- maidon nouseminen ei satu kaikilla
- lapsivettä ei saa pois lapsen keuhkoista edes imemällä ja sitä nousee nenään 3 vrk ajan eikä sille voi mitään
- toisen jälkeen: ihaniakin kätilöitä on!
- miten paljon jälkivuotoa tulee ja miten kauan

 

Ja tokan lapsen kohdalla yllätys oli kivuliaat jälkisupistukset, ekasta niitä ei tule.

Ja mulle tuli yllätyksenä, että jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen jälkisupistukset olivat todella voimakkaat!

 

Tässä kun itse odottelen toisen lapsen syntymää (rv 38+0) niin synnytys pyörii luonnollisesti paljon mielessä.

Kerätään tähän ketjuun asioita, joita itse ette tienneet tai joista teillä oli väärä mielikuva.

Eli nyt on aika puhkaista huhuilta siivet ja lyödä tiskiin selkeitä faktoja omalta kohdalta. Niin ja jos saa toivoa, niin jätetään tällä kertaa ne "kauhukertomukset" pieleen menneistä asioista toiseen ketjuun ja keskitytään vinkkaamaan kaverille sellaisia asioita, joista olisi oikeesti hyötyä :hug:

Aloitan itse tunnustamalla, että minulle selvisi vasta synnytysvalmennuksessa, että äidin ei tarvitse ponnistella koko vauvaa ulos, vaan ainoastaan vauvan pää "huhkitaan" ja "loput vauvasta" auttaa ulos kätilö. Olin oikein helpottunut kun urakka tuntui etukäteen huomattavasti inhimillisemmältä. :snotty:

mulla oli tää sama juttu ja kokoajan odotin että lapsivesi ryöppyää niin että koko huone lainehtii,olimpa pettyny kun lapsivettä ei tullut kalvojen puhkasusta huolimatta tipan tippaa

ja vaikka poika syntyi käsi poskella ja jälki oli sen näköistäkin ( :x ),niin aika kultaa muistot ja oli se synnytys hyvä kokemus vaikka sitä manasinkin ensimmäiset 4kk kun en pystynyt liikkumaan.
hassua miten unohtaa omalla tavallaan sen kivun aj hädän mikä sillon oli omasta itsestään.
onhans e helppo tässä koneen äärellä sanoa mutta kyllä mä toistamiseen synnyttämään lähtisin
Hauskin muisto koko synnytyksestä on se kun exä melkein oksensi kun mulle laitettiin epiduraalia,sen piti mennä vielä kattomaan että mikä juttu se on niin meinas oksennus lentää..ja sitten se kun poiks nostettiin syliin niin kakkas mun päälle

 

En tiennyt ennen mitään korkeista lapsivesistä.mitkä mulla meni 3 pvää ennen käynistystä tai että kohtuun voi tulla reikiä just sinne yläosaan.

 

kukaan ei koskaan puhunut mitään siitä, että supistukset eivät lopu syntymään vaan kohtu prkl jälkisupistelee sitten seuraavat 8h. toki, ekalta net oli laimeita, kolmannelta jo aivan kauheita, saapa nähä miten nyt käy.

Seuraavat 8h? Minulla synnytysten jälkeen 3-4 päivää.

 

En tiennyt että on loppujen lopulta niin inhimillistä puuhaa. luulin suunnilleen että synnärillä maataan hysteerisenä kivuista puolikuolleena sängynpohjalla naama hikisen punaisena ja karjutaan kipuja pihalle

Mutta siellähän saikin liikkua ihan viimeiseen asti ja kivunlievitystäkin tarjottiin kätilöiden toimesta niin paljon kuin vain olisi halunnut.

 

Se että ponnistaminen onkin kakkaamista. Luulin, että se on jotenki mahalihasten puristamista.

No mutta, ei nyt sentään: lapsi työnnetään ulos pääasiassa ylävatsan lihaksilla! Kakkaamisessa supistuu myös alavatsan lihakset, jotka jarrutta vauvan tuloa, ponnistusvaihe pitkittyy ja repeämiä syntyy helpommin!

 

Se että ponnistaminen onkin kakkaamista. Luulin, että se on jotenki mahalihasten puristamista.

No mutta, ei nyt sentään: lapsi työnnetään ulos pääasiassa ylävatsan lihaksilla! Kakkaamisessa supistuu myös alavatsan lihakset, jotka jarrutta vauvan tuloa, ponnistusvaihe pitkittyy ja repeämiä syntyy helpommin!

Kätilön neuvo jokaisessa synnytyksessä ponnistusvaiheessa: nyt työnnät kovasti niin kuin työntäisit kovaa kakkaa ulos. Ja aikaa mennyt nuiden ohjeiden jälkeen 2-8 min. lapsen syntymään.

 

Se että ponnistaminen onkin kakkaamista. Luulin, että se on jotenki mahalihasten puristamista.

No mutta, ei nyt sentään: lapsi työnnetään ulos pääasiassa ylävatsan lihaksilla! Kakkaamisessa supistuu myös alavatsan lihakset, jotka jarrutta vauvan tuloa, ponnistusvaihe pitkittyy ja repeämiä syntyy helpommin!

Kätilön neuvo jokaisessa synnytyksessä ponnistusvaiheessa: nyt työnnät kovasti niin kuin työntäisit kovaa kakkaa ulos. Ja aikaa mennyt nuiden ohjeiden jälkeen 2-8 min. lapsen syntymään.

Sama juttu. Esikoisen synnytyksessä, en osannukkaan ponnistaa oikein ja kiirekkin meinas sitten tulla. Kätilö sanoi, et tee sillai kun olisit kakkalla.. Poika oli muutamassa minuutissa pihalla.

 

Sitä, että kukaan joka ei synnytä EI OLE JÄÄNYT MISTÄÄN PAITSI. Lapsia meille saa tulla lisääkin mutta yhtään en enää synnytä. Koko homma äidin tuntemusten mitätöintiä, huonosti kätkettyä lääkärien ja kätilöiden ärtymystä, helvetillistä tuskaa ja jälkikäteen pahimmassa tapauksessa elinikäiset vaivat (ei iiden niin vaikeita tarvitse olla mutta kiusallisetkin nakertaa mukavasti sosiaalista elämää ja seksuaalista itsetuntoa).
Ja se pahin oli unohtua. Siihen voi lapsi kuolla. Meillle ei onneksi käynyt niin pahasti vaan tuli vaan happivajetta ja sen seurauksena kuntoutusta loppuelämäksi.
En suosittele synnytystä kenellekään. En juokse kylillä suu vaahdossa sitä vastustamasa mutta jos joku kysyy niin sanon, että oman ja lapsesi vuoksi, hanki sektio!
Synnytyksestä nyt 3v ja ihan "normisynnytys" oli, tuota happivajetta lukuun ottamatta.

 

Mä en tajunnut, että vatsa oli lähes yhtä iso synnytyksen jälkeen, mutta pehmeää löllöä... (mulla oli pieni raskausmaha) ja että jälkivuoto voisi kestää 8 viikkoa!!! Eikä ollu mitään tulehdusta... Kukaan ei myöskään esikoisen aikana kertonut, että jos rinnanpät auki ja kipeät KANNATTAA käyttää rintakumeja pahimman yli. Niistä ei kukaan hiiskunut, vaikka neuvolassa valitin... Ja että Ainun liivinsuojat parhaita, halpismerkit joutui repimään nänneistä irti...