Mitä sinä et tiennyt synnytyksestä?

Miten kipeäksi rinnat voivat tulla, kun maito kasaantuu. Mulla maidoneritys oli valtavaa ja sitä suihkusi koko ponnistusvaiheen aikana niin, että kaulasta alaspäin uin maidossa ja lapsivedessä. Kätilö vaihtoi jatkuvana syöttönä mulle siteitä rintojen päälle, mutta ne mitään pitäneet. Kun vauva oli mahanpäällä, kätilö pumppasi litran maitoa rinnoista ennen kuin pystyin antamaan rintaa vauvan suuhun, ettei heti tukehtuisi siihen. On paljon muitakin asioita, mitä en tiennyt ja sanonkin näin jälkikäteen, että ONNEKSI en tiennyt (kuten alapään tikkaus)

 

Sitä, kuinka paljon se ponnistus ihan oikeesti sattuu ja kuinka kamalaa se on. kaiken muun kestää, mutta siinä kivussa kyllä meinaa lähtee taju ihan totaalisesti. Ehdottomasti kamalin vaihe koko prosessissa.

Tässä huomaa kuinka erilaisia kokemukset voi olla. Itsellä nimenomaan se ponnistusvaihe oli se "helpompi" vaihe. Avautumisvaiheessa mulla meinasi usko loppua, kun tuntui ettei tämä kipu johda ikinä milloinkaan mihinkään eikä loppua näy. Sitten kun päästiin ponnistamaan niin jotenkin se tieto, että kohta on ohi auttoi ja ponnistaminen oli jotenkin helpompaa. Toki myös kivunlievitys osui kohdallani nappiin ponnistusvaihetta ajatellen.

Näin mullakin. Eli ponnistus on ollut tosi helppo verrattuna avautumisvaiheeseen. 9 min ja 1 min kestot. Se yllätti tosiaan kun aina ajattelee, että sen pitäis olla sen pahin.

 

Se että avautuminen ja supistukset sattuu enemmän kuin itse synnytys kaikkine vaiheineen.
Tuohon kyllä varmaan vaikutti sekin että kaikista 3 raskaudesta olen ollut sairaalassa 30-40 min ennen syntymiä ja luomuja kaikki.
Tykkäsin kyllä synnytyksistä

 

olin luullut että istukka tulee helposti heti synnytyksen jälkeen pois.. kahdessa synnytyksessä istukan pois saaminen on ollut koko synnytyksen kivuliain osa.

 

Se kun pissoilla että alapäätä kirvelee niin paljon että hammasta täytyy purra ja käsisuihkua pitää 3 viikkoa apuna.Tuli pieniä "nirhaumia" jotka kirvelsi.

 

Sitä, kuinka paljon se ponnistus ihan oikeesti sattuu ja kuinka kamalaa se on. kaiken muun kestää, mutta siinä kivussa kyllä meinaa lähtee taju ihan totaalisesti. Ehdottomasti kamalin vaihe koko prosessissa.

Tässä huomaa kuinka erilaisia kokemukset voi olla. Itsellä nimenomaan se ponnistusvaihe oli se "helpompi" vaihe. Avautumisvaiheessa mulla meinasi usko loppua, kun tuntui ettei tämä kipu johda ikinä milloinkaan mihinkään eikä loppua näy. Sitten kun päästiin ponnistamaan niin jotenkin se tieto, että kohta on ohi auttoi ja ponnistaminen oli jotenkin helpompaa. Toki myös kivunlievitys osui kohdallani nappiin ponnistusvaihetta ajatellen.

Nimenomaan, kokemukset vaihtelee, ja monenkin olen kuullut sanovan että ponnistus on helpottavaa. Itse pelkään sitä taas ihan hulluna, ja siinä syy miksi haluan pelkosektion, jos siihen vain suostuvat. Kokemukseni ponnistamisista on kamalia, ja pelko häiritsee elämää nytkin.
Ite kun taas tosiaan jotenkin kyllä kestin sen avautumisen, vaikka siinäkin kivut kamalia, mutta se, että siinä tuskissaan joutuu ite työntään sen lapsen pihalle, on jotain hirveetä. Mulla ei tosin kunnollista kivunlievitystä ole koskaan ollut, ainoastaan kohdunkaulanpuudutus, josta ei apua, laitto vaan sattu julmetusti. Joten melkeempä aattelenkin synnyttäneeni lähes luomusti kaikki kolme lastani... Ehkä kokemus ois eri, jos ois saanu kunnon kivunlievityksen.

 

Sitäkään en tiennyt miten kamalia jälkisupistukset voivat olla! :kieh:

 

Sitä, kuinka paljon se ponnistus ihan oikeesti sattuu ja kuinka kamalaa se on. kaiken muun kestää, mutta siinä kivussa kyllä meinaa lähtee taju ihan totaalisesti. Ehdottomasti kamalin vaihe koko prosessissa.

peesi :kieh:

 

Sitäkään en tiennyt miten kamalia jälkisupistukset voivat olla! :kieh:

Hei joo, nää yllätti mutkin kakkosen jälkeen. Mitähän ne ois kolmosesta? Koko ajan sellainen olo, että vielä pyrkii joku ulos, imettäessä varsinkin.

 

sitä miten oudolta se limainen ja verinen vauva tuntuu kun se nostetaan rinnalle ja kun napanuora tuntuu jalkojen välissä :x kakkoselta osasin jo varautua siihen eikä se tuntunut enää niin oudolta ja molempia olen kyllä rakastanut heti ensi hetkestä lähtien :heart:

 

sitä miten oudolta se limainen ja verinen vauva tuntuu kun se nostetaan rinnalle ja kun napanuora tuntuu jalkojen välissä :x

Musta taas tuo ei tuntunut yhtään oudolta vaan ihanalta :heart:

 

Minä tiesin synnytyksesta oikeastaan kaiken, mutta kukaan ei kertonut jälkisupistuksista, siitä että vessassa käyminen on aika, hmmm, vaikeaa ja siitä että niitä norsun kokoisia siteitä oikeasti tarvii ja KAUAN!!!!

 

sitä miten paljon helpompi toinen synnytys voi olla. ekan jälkeen olin ihan puolikuollut, toisen jälkeen olisin voinut lähteä samantien salista lenkille.

sitä kuinka paljon pelottaa käydä kakalla synnytyksen jälkeen, mutta ei se kuitenkaan ole yhtään paha.

mies sanoi että siellä synnytyssalissa haisi ihan teurastamolle. enpä sitäkään tiennyt.

 

sitä kuinka paljon pelottaa käydä kakalla synnytyksen jälkeen, mutta ei se kuitenkaan ole yhtään paha.

Juu,tämä oli kanssa yksi.

 

Mä en voinut kuvitellakaan, etteikö supistukset alkaisi itsestään, varsinkin kun vedetkin meni Ja ettei niitä omia supistuksia tullut koko synnytyksen aikana, vaan kaikki piti tipalla tehdä

 

sitä kuinka paljon voi vauvaa rakastaa kun sen on saanut syliin :heart:

 

Mulle oli yllätys se, miten kivutonta se ponnistaminen lopulta oli ja miten jumalattoman kipee voi olla se avautumisvaihe, varsin kun se kesti kaksi vuorokautta ja vei aikalailla voimat jo ennen kun pääsin tositoimiin.

Kakkosellakin ponnistaminen oli se helppo nakki, avautumisvaihe oli niiiin kipee, että välillä heiluin jo tajuttomuuden rajoilla. Ja tämä taasen eteni nopeasti, ehkä liiankin.

 

en tiennyt, että sen voi hoitaa noin kivuttomasti :heart:

 

Esikoisen syntymistä odoteltiin kokonaisuudessaan 2,5 vuorokautta, enemmän ja vähemmän supistellen. Yllätys oli se, että karmeita minuutin kestäviä supistuksia voi tulla monen tunnin ajan 10 sekunnin välein..neuvolassa kun aina sanottiin että supistusten välissä ehtii lepäämään ja keräämään voimia. Yllätys oli myös se, että 99% toimivana mainostettu epiduraali ei toimi ja seuraavaa annosta saa odotella 3 tuntia.

 

Miten kipeäksi rinnat voivat tulla, kun maito kasaantuu. Mulla maidoneritys oli valtavaa ja sitä suihkusi koko ponnistusvaiheen aikana niin, että kaulasta alaspäin uin maidossa ja lapsivedessä. Kätilö vaihtoi jatkuvana syöttönä mulle siteitä rintojen päälle, mutta ne mitään pitäneet. Kun vauva oli mahanpäällä, kätilö pumppasi litran maitoa rinnoista ennen kuin pystyin antamaan rintaa vauvan suuhun, ettei heti tukehtuisi siihen. On paljon muitakin asioita, mitä en tiennyt ja sanonkin näin jälkikäteen, että ONNEKSI en tiennyt (kuten alapään tikkaus)

Miten sul maitoa tuossa vaiheessa oli jo "noussut", kun yleensä se nousee vasta n. 3 pv synn. jlk? :O En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta maitotulvasta synnytyksen yhteydessä

 

Se et siinä oikeesti VOI mennä niinki pitkään ja et kätilö VOI olla niin mul.kku

 

Tiesin, että synnyttäminen tekee kipeää, mutten tiennyt, että ponnistusvaihe sattuu niin maan prkleesti! :ashamed:

 

En olisi arvannut, että se paska ei lopu siihen kun vauva on mahan päällä, vaan sitten se tuska vasta alkaa kun niitä tikkejä pistellään kolmatta tuntia... |O

Tokan kanssa en osannut odottaa, että olen täysin pirteä heti synnytyksen jälkeen ja tekisi mieli päästä syömään mc:n kanaburgeria eikä jäädä lojumaan sairaalaan

 

ponnistaminen oli suht helppo nakki, mutta se päänulostulo olikin yhtä helvettiä... istukantulo taas ei sattunut ollenkaan. ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli todellakin viisaampi, ja osasi jo odottaa seuraavia, kun tiesi jotain...ekasta synnytyksestä paras muisto, kiitos kuuluu epiduraalille =)

ja melkein pahin vaihe synnytyksessä olikin vasta synnytyksen jälkeen, kun piti kestää ne episiotomian tikkailut :kieh:

 

Miten kipeäksi rinnat voivat tulla, kun maito kasaantuu. Mulla maidoneritys oli valtavaa ja sitä suihkusi koko ponnistusvaiheen aikana niin, että kaulasta alaspäin uin maidossa ja lapsivedessä. Kätilö vaihtoi jatkuvana syöttönä mulle siteitä rintojen päälle, mutta ne mitään pitäneet. Kun vauva oli mahanpäällä, kätilö pumppasi litran maitoa rinnoista ennen kuin pystyin antamaan rintaa vauvan suuhun, ettei heti tukehtuisi siihen. On paljon muitakin asioita, mitä en tiennyt ja sanonkin näin jälkikäteen, että ONNEKSI en tiennyt (kuten alapään tikkaus)

Miten sul maitoa tuossa vaiheessa oli jo "noussut", kun yleensä se nousee vasta n. 3 pv synn. jlk? :O En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta maitotulvasta synnytyksen yhteydessä

Mulla nousi maito jo viikolla 26 ja siitä asti sain käyttää liivinsuojia, ettei menisi liiveistä läpi. Äiti mua hiukan tuosta jo varottelikin, hänellä kanssa kokemusta erittäin runsaasta maidonerityksestä Vaikka tää mun maidontuloni olikin niin hurjaa niin pahempiakin tapauksia löytyy. Kaveri sai nk. maitoshokin, kun maitoa tuli niin älyttömästi. Muissa raskauksissa hänelle sitten annettiinkin maidonnousun estävä lääkitys ettei tuo uusiutuisi.

Mutta käytin itse tuon maidontulon hyväksi ja luovutin maitoa sairaalalle =)