Mitä sinä et tiennyt synnytyksestä?

Tässä kun itse odottelen toisen lapsen syntymää (rv 38+0) niin synnytys pyörii luonnollisesti paljon mielessä.

Kerätään tähän ketjuun asioita, joita itse ette tienneet tai joista teillä oli väärä mielikuva.

Eli nyt on aika puhkaista huhuilta siivet ja lyödä tiskiin selkeitä faktoja omalta kohdalta. Niin ja jos saa toivoa, niin jätetään tällä kertaa ne "kauhukertomukset" pieleen menneistä asioista toiseen ketjuun ja keskitytään vinkkaamaan kaverille sellaisia asioita, joista olisi oikeesti hyötyä :hug:

Aloitan itse tunnustamalla, että minulle selvisi vasta synnytysvalmennuksessa, että äidin ei tarvitse ponnistella koko vauvaa ulos, vaan ainoastaan vauvan pää "huhkitaan" ja "loput vauvasta" auttaa ulos kätilö. Olin oikein helpottunut kun urakka tuntui etukäteen huomattavasti inhimillisemmältä. :snotty:

 

Mulle oli yllätys mm. se että lapsivettä oli niin älytön määrä! Tuntui ettei se lopu koskaan...

 

Se että ponnistaminen onkin kakkaamista. Luulin, että se on jotenki mahalihasten puristamista.

 

että vaikka se sattuu ja kestää ja kestää ja kestää niin silti se on ihan mukavaa hommaa. ja lausahdus että lapsen puolesta sen tekisi milloin vain uudestaan, oikeastikin pitää paikkaansa.

eikä peräruiske aina toimi

 

Synnytysvalmennuksessa sanottiin ensisynnyttäjien ponnistusvaiheen kestävän 30min-1h. Olin erittäin helpottunut kun itselläni tuo kesti vain 6min ja kuopusta synnyttäessä enää vai 2min. =)

 

Mulle oli yllätys ettei sattunutkaan kun sai kipulääkkeet ajoissa ja ettei synnytys kestänytkään vuorokautta vaan ekasta 7tuntia ja tokasta 2tuntia.
Ja tuohon ponnistukseen vielä sen verran että kyllä mun ainakin piti itse ponnistaa koko vauva pihalle..tai siis hartioiden tultua kätilö tietenkin auttoi mutta kun hartiat saa pakerrettua pihalle niin vauva soljahtaa kuin itsestään ulos.
Ja tokan lapsen kohdalla yllätys oli kivuliaat jälkisupistukset, ekasta niitä ei tule.

 

Mulla tulee mieleen se istukan pois ottaminen.Se sattui.Ja se miltä ne "kunnon" supistukset tuntuivat.Sekä se kun pää tuli ulos.Loput vauvasta kun tuli jotenkin helpommin.
Synnytykset kun muuten menivät nopeasti ja melko kivuttomasti.

 

Sitä että luomusynnytys voittaa kivunlievitykset mennen tullen =)

 

mä luulin ennen esikoista et lapsi on syntyessään jotenkin limainen.. pelkäsin et vauva luiskahtaa mun sylistä kun saan sen vatsalle, mut eihän se vauva toki liukas ole.

 

että kannattaa pyytää katetroimaan rakko jos ei ole kerinnyt käydä pissillä, oli ihana tunne saada rakko tyhjäks toinen, ilokaasu ei toimi kaikilla, sai pään sekasin ja alko huippaamaan ja kuinka ärsyttävää oli kun siinä tilanteessa kätilö hokee et kyl se toimii koita ny

 

Sitä että luomusynnytys voittaa kivunlievitykset mennen tullen =)

itse olisin kans halunnut tokasta kokeilla luomuna mutta synnytys eteni niin nopeasti että supistukset olivat todella kivuliaita, pakko oli sitten spinaali ottaa..

 

että muuten niin rauhallinen ja hillitty minä voin kadottaa kontrollin kokonaan. siis kiroilla, potkia ja repiä tipan irti.itkeä ja huutaa.
ja tietenkin pyydellä miljoonasti anteeksi ku vauva on mahalla

 

näitä kokemuksia on muuten kiva lueskella, tulee taas mieleen se kuinka hieno hetki se on kun synnytys on ohi ja vauva nostetaan siihen syliin...se tunne on niin sanoinkuvaamaton, vitsi tässähän tulee vielä vauvakuume...

 

En tiennyt että supistukset tuntuu myös selässä ja on niin helvetin kipeitä.En myöskään osannut mitenkään arvata miten veemäisiä kätilöt osaa olla :kieh:

 

Että ihan kuin isoa paskaa työntäisi ulos.

 

Mä en tiennyt, että siinä sängyssä voi joutua makaamaan 12 h ja kylkeä piti kääntää puolen tunnin välein. Mä luulin, että saan kävellä ja olla vapaasti siellä salissa, mut mä makasin siinä sängyllä. Lapsen päähän laitettiin jotain happimittareita (mitä lie ne nyt olivatkaan ) ja en saanut sen vuoksi nousta ylös. Ja enkä mä tiennyt, että kuin paljon voi sattua se, kun pää syntyy. Se aika tuntu kestävän ikuisuuden ja sitten kun pää oli ulkona, kivut loppui heti! Huh kun iaka on vierähtänyt nopeesti, tuolla tuo äidin mussukka katselee lastenohjelmia ja ikää kohta 7 v :heart:

 

Jälkisupistuksista kukaan ei puhunu mulle mitään! |O

 

No se lapsiveden määrä oli yllätys. Ja sitten se että jotenkin sitä on ajatellu tuntevansa sen kun sen kun sitä vauvaa sieltä pinnistää ulos, mutta kipulääkkeiden ansioista semmoista tuntumaa asiaan ei tullut ollenkaan, ainoona ne ponnistusvaiheen supparit. Eli ei niin paha juttu mitä joskus olin mielessäni pyöritellyt

 

Sitä, kuinka paljon se ponnistus ihan oikeesti sattuu ja kuinka kamalaa se on. kaiken muun kestää, mutta siinä kivussa kyllä meinaa lähtee taju ihan totaalisesti. Ehdottomasti kamalin vaihe koko prosessissa.

 

Mulle sanottiin synnytysvalmennuksessa, et ensisynnyttäjällä pelkkä avautumisvaihe kestää AINA 6-12 tuntia. Oli aika kova ihmetys, kun esikon koko synnytys kesti 5h25min.

 

että vaikka se sattuu ja kestää ja kestää ja kestää niin silti se on ihan mukavaa hommaa. ja lausahdus että lapsen puolesta sen tekisi milloin vain uudestaan, oikeastikin pitää paikkaansa.

eikä peräruiske aina toimi

just näin

 

se, että istukka oli niin oudon näköinen ja ylipäätään tuli ulos mun katsottavakseni oli täysi yllätys.

mitäköhän olin kuvitellut... että se jää sinne kohtuunko?

sekin oli yllätys, että kätilö synnytyksen jälkeen painoi vielä vatsaa ja sieltä lurahti ties mitä. kipeää teki, mutta oli nopeesti ohi.

 

Sitä, kuinka paljon se ponnistus ihan oikeesti sattuu ja kuinka kamalaa se on. kaiken muun kestää, mutta siinä kivussa kyllä meinaa lähtee taju ihan totaalisesti. Ehdottomasti kamalin vaihe koko prosessissa.

Tässä huomaa kuinka erilaisia kokemukset voi olla. Itsellä nimenomaan se ponnistusvaihe oli se "helpompi" vaihe. Avautumisvaiheessa mulla meinasi usko loppua, kun tuntui ettei tämä kipu johda ikinä milloinkaan mihinkään eikä loppua näy. Sitten kun päästiin ponnistamaan niin jotenkin se tieto, että kohta on ohi auttoi ja ponnistaminen oli jotenkin helpompaa. Toki myös kivunlievitys osui kohdallani nappiin ponnistusvaihetta ajatellen.

 

En tiennyt että supistukset tuntuu myös selässä ja on niin helvetin kipeitä.En myöskään osannut mitenkään arvata miten veemäisiä kätilöt osaa olla :kieh:

Tätä voisin peesailla!! Varsinkin Raumalla oli niin törkeät kätilöt että ei tosikaan!! No, sielä nyt ei saa enää synnyttää, mutta on ne jonnekkin muualle luultavasti siirtyneet...

 

Meille tulossa nyt siis kolmas, mutta ennen esikoista en tiennyt, että synnyttäminen voi olla myös miellyttävä kokemus. Molemmat synnytykseni on olleet helppoja eikä ole jäänyt mitään kammoja ja kauhukuvia mistään. Epiduraalin ansiosta ei ole paljon tarvinnut kipuakaan kärsiä.

Yllätys oli myös se, että jälkivuoto olikin ihan normaalin kuukautisvuodon tapaista. Kaikki kun puhuivat vain siitä miten paljon sitä tulee ja tulee ja tulee ja tulee. Kuulin siitä kuinka suihkussa käydessäkin lattia vain värjäytyy verestä, kun sitä holisee. EI pitänyt paikkaansa sitten sekään.