mitä sinä äiti teet kun lapsi vinkuu kaupassa pitkään karkkia/lelua/mitä vaan?

Määä haluuuuuun... Tämä karkki on hyvääää, äiti ostetaan tämä, mähaluuuuuuun...
Jne. Mä haluuuuun lelun ja tuon.. haluuun....

Kuvaile mulle miten tilanteessa toimit?
Kielto? varoitus? Lahjonta?

Kuunteletko hermostumatta sitä vinkumista, jos lapsi ei kiellosta lopeta?
Saako teillä lapsi "roikkua hihassa" kauppareissun ja valittaa jos ei saa haluamaansa?
Tarvitseeko äidin kaupassa aina vastata lapsen pyyntöihin ja viihdyttää lasta vastailemalla lapsen kyselyihin ja haluamisiin?
Vai voiko lasta vaatia odottamaan hiljaa esim. 5min kun keräät/tutkit kaupan tuotteita?

 

Mä käytin aikoinaan sitä joidenkin paljon paheksumaa ohjaavaa kasvatusta. Eli kauppaan mennessä teletappi istui ostoskärryjen istuinosassa ja kurvasin hevi-osastolle. Kysyin teletapilta, ostetaanko omenoita vai päärynöitä. Jos teletappi ei osannut päättää, minä päätin. Sitten maitohyllle. Mansikka vai mustikkajugurttia? Lihatiskille. Nasua vai Orvokkia? Leipätiskille. Limppua vai sämpylää?

Karkit oli laitettu kassalle kuten tupakatkin, joten kassoilta ei tarvinnut enää ostaa mitään.

 

Kolme lasta ja yksikään ei ole ikinä kaupassa vinkunut mitään, vaan on riittänyt pelkka "nyt ei osteta". Kaikkea muuta ärsyttävää ja kiellettyä ovatkin sitten tehneet.

Joskus olen sanonut, että ostetaan seuraavalla kerralla ja sitten on todellakin ostettu ja tottakai lapset sen muistaa

 

Riippuu tilanteesta. Välillä annan periksi, jos kyseessä ei ole mikään iso juttu tai en vaan jaksa alkaa inttämään. Karkkia meillä eivät lapset syö, eivät tykkää siitä. Kinuvat jotain leluja tai vaikka pullaa. Välillä annan uikuttaa ihan vapaasti, välillä joku makaa jopa kirkumassa lattialla, mutta ostokset vedetään läpi vaikka mikä olisi. Välillä yritän ohjata mielenkiinnon muualle, vaikka johonkin tulevaan juttuun. Riippuu tosiaan päivästä ja omasta mielentilasta.

 

En osta karkkia ellei ole karkkipäivä, antaa vinkua ja jos menee överiksi voidaan lähteä kaupasta pois. Näin ei kyllä ole tarvinnut tehdä kuin esikoisen kanssa joskus ammoin aikoinaan.....tosin ollaan me väitelty esim. kirpparilla mitä kannattaa ostaa ja ostanko eli en osta.

 

Tykkään keskustella lapseni kanssa ja päätetään osa ruoistakin yhdessä. Jos tyttöni haluaa jonkun lelun, mietin rahatilannettani ja sitä millainen tuote on. Tyttöni ei tosin kinua mitään vielä. Joskus ostan, joskus en. Kovaa kinuamista en kuuntelisi kuitenkaan, silloin en osta mitään. Vaatekaupassa usein lapseni valitsee itse vaatteitaan, tyttäreni on kaksi

 

Mietittekö että häiritseekö se muita kaupassa olijoita jos lapsi vinkuu koko kauppareissun,
10-15min?
Voiko lasta vain kieltää vinkumasta ja vaatia hiljaa oloa?

 

Meillä on selkeä että perjantai on karkkipäivä ja jos jo ei ole perjantai niin ei osteta. Tiukka linja siinä.
Mutta jos joku tulee kylään ja tuo karkkia niin se on eri asia mutta kaupassa tuo on sääntö. Joka teksii.
Hetken saattaa sanoa vastaan mutta aina vastaus on että nyt on esim. tiistai niin ei osteta. Perjantai on karkkipäivä ja silloin ostetaan.

 

Lihatiskille. Nasua vai Orvokkia?

 

Meidän perheessä kukaan ei syö karkkia. On meidän 4,5v tyttö toki maistanut mummon luona/juhlissa mutta meillä ei vaan tule ostettua ikinä karkkia eikä lapsikaan sitä vingu. Herkutellaan muilla jutuilla.
Lelua jos vinkuu, niin olen sanonut ettei nyt oteta ja se on yleensä uponnut kaaliin. Jos kyseessä on ollut joku mitä tiedän lapsen halunneen pidemmän aikaa eikä ole överikallis, saatan sanoa että ensi kerralla saat sen. SIlloin lapsi myös saa. Mutta tuota ei tosiaan tehdä usein.

 

Meiän 3vee ei tiiä mitä karkki on siksi päästään karkkihyllyjen ohi helposti. Luulee että karkkipusseissa on hiuspampuloita

Pullat ja jätskit kyllä tunnistaa ja joskus pyytää niitä.
Tosi harvoin vinkuu kaupassa, ehkä tosi väsyneenä alkaa tinttaroimaan. Silloin vedän kierroksen läpi nopeesti, periksi en anna.

 

Meidän 2v haluais kaiken kaupasta. Vaikka käveltäis aikuisten vaateosastolla niin hän haluaa kaiken. Kävelen vaan ohi, enkä vastaa mitään niin eipä tuo kauaa jaksa kinua. Ei oo vielä saanut mitään raivareita, eli niitä odotellessa, kun ikää tulee lisää..

 

sanon ei

 

kaksi lasta jotka eivät vingu kaupasta mitään, heille sanotaan että nyt ei osteta ja se jää siihen.

esikoinen on kerran vetänyt itkupotkuraivarit alle 2vuotiaana leluhyllyllä, jätin siihen huutamaan ja menin kassalle maksamaan ostokseni. tuli luokseni jonkin ajankuluttua niin kuin ei mitään olisi tapahtunut ja sen jälkeen ei ole kokeillut.

 

[QUOTE="vieras";27013639]Mietittekö että häiritseekö se muita kaupassa olijoita jos lapsi vinkuu koko kauppareissun,
10-15min?
Voiko lasta vain kieltää vinkumasta ja vaatia hiljaa oloa?[/QUOTE]
eiköhän vika ole jo vanhemmissa alunperin jos lapsi vinkuu kokokauppareissun tai vinkuu kaupassa yleensäkin... minua ei häiritse jos jonku lapset inisee, lähinnä huvittaa kun ajattelee millä tuohon on tultu.

 

Ei meillä koskaan ollut mitään isompia ongelmia, tyttö ei kiukutellut eikä vinkunut. Ei on ei.

 

Ei vingu. Kerran sai hepulikohtauksen ja kannettiin jäähylle kaupan ulkopuolelle. Leluja katsotaan joka kerta ja se riittää, yhdessä niitä ihastellaan. Karkkihyllyn tietää,mutta ei käydä siellä. Luulee vielä toistaiseksi, ettei me karkkia syödä, paitsi Xylitol nameja. Oppii karkin syönnin ennemmin tai myöhemmin.

 

jotka on nyt 7v ja 4 v eivät koskaan saa hepuleita kaupassa (en tiedä miksi, ei kait kaikki vaan saa). Kysyvät leluja joihinn vastaan et joo saat jouluna tai synttärinä (riippuu kumpi lähempänä) ja he tyytyy siihen. Sanotaan jopa heippa lelulle, et kenties nähdään jouluna Karkkihyllyllä sanon et saatte viikonloppuna, vielä niin ja niin monta yötä ja näytän sormilla montako yötä ja se on riittänyt.. Joskus kuuluu epistä rutinaa, mut oon vaan sanonu et kyllä minäkin haluan kaikkea, mutta ei mulla ole joka päivä rahaa ostaa ja karkit rikkoo hampaat jos aina ostetaan. Hyvin ymmärtäävät kun jaksaa selittää että miksi ei.

 

Meidän lapset eivät tuolla lailla kinua, usein kyllä pyytävät jotain, mutta kun vastaan ei niin tyytyvät siihen.

Jos vinkuisivat tuolla lailla, menisi hermo samantien (tarkoittaa yleensä onnettomalle uhrille telkkarikieltoa tai kärryistä kiinni pitämistä tjtn). En voi sietää vinkumista tai jankutusta. Mieluummin vaikka kunnon itkuraivari.

 

Meil riittää toteamus että jos haluaa seuraavallakin kertaa mukaan niin se vinkuminen loppuu NYT. Lapsi tykkää olla kauppareissuilla ja poisjäänti on rangaistus. Alkuun todetaan että ei osteta lelua jne..Jos on mies mukana niin uhkana on myös se että joutuu autoon toisen vanhemman kanssa. Poika tietää kyllä että joutuu pois eikä pääse mukaan seuraavalla kertaa.

 

eiköhän vika ole jo vanhemmissa alunperin jos lapsi vinkuu kokokauppareissun tai vinkuu kaupassa yleensäkin... minua ei häiritse jos jonku lapset inisee, lähinnä huvittaa kun ajattelee millä tuohon on tultu.

No miten siihen on tultu?
Oma 2,5 vuotias vinkuu tai raivoaa keskimäärin jokatoinen kauppareissu jotain, enkä silti tiedä?

 

eiköhän vika ole jo vanhemmissa alunperin jos lapsi vinkuu kokokauppareissun tai vinkuu kaupassa yleensäkin... minua ei häiritse jos jonku lapset inisee, lähinnä huvittaa kun ajattelee millä tuohon on tultu.

Esim sillä että lapsi on todella jäärä kuten omani. Kaikki pitää oppia kovimman kautta ja silti se jaksaa kokeilla vaikkei saa periksi. Ei onnistu sekään kun harvoin että lapsi ei kauppaan pääse. Alkaa se oppia viimein että turha on vinkua ja se ei kannata mikäli haluaa kauppaan. On kannettu kaupasta, jätetty ottamatta mukaan jne. Mua huvittaa tuo että lapset ois jotain automaatteja joilla suora linja käyttäytyä sen mukaan mitä niille sanotaan.

 

Ei meidän esikoinen vinkunut kaupassa mitään vielä vuosi sitten. Nyt, pian 5-vuotiaana, osaa kyllä vinkua leluja, karkkia tms., mutta en anna periksi. Jos vinkuminen jatkuu, pyydän lopettamaan. Yleensä lopettaa ja suuntaan ajatuksia muualle (saa auttaa kauppatavaroiden lastaamisessa kärryihin tms), mutta joskus saattaa vinkua koko kaupassaoloajan. Kyllä, yritän ajatella muitakin kaupassaolijoita, mutta toisaalta meilläkin on siellä oikeus käydä eivätkä lapset koskaan opi, jos eivät joudu/pääse näihin tilanteisiin, joissa lapsi testailee rajojaan.

 

antaa vinkua. joskus olen napannut huutavan ja sätkivän lapsen kainaloon ja vienyt autoon.

 

Sanon, että ei nyt. Jos vinkuminen jatkuu ja jatkuu, ilmoitan, ettei sitä ainakaan vinkumalla saa. Yleensä loppuu heti alkuunsa.