vieras
Olen ihan pihalla ja surullinen itsekin... vanha koira ollut heillä pennusta asti.. järkyttävä asia..
ap
no nutta hän ei halua puhu asiasta mitään. sanoin että puhuu sitten kun haluaa.. mutta silti tuntuu kun jotain pitäisi tehdä..Alkuperäinen kirjoittaja PsychoKiller:
ap
on mutta tuo tuntuu ystävän tuntien pahalta kun hän on vähän sellainen että pahat asiat täytyy unohtaa ja jättää taakse, tuo muistuttaisi liikaa asiasta.Alkuperäinen kirjoittaja hei:
:(
Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta
"Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa nimeltä Belker. Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä.
Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeiselle matkalleen.
Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.
Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja perhettä, joka ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia.
Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Hän sanoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?"
Sitten hän jatkoi: "No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."
Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti."
Muista:
jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.
· Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
· Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.
· Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota.
· Ota nokosia.
· Venyttele ennen ylösnousua.
· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
· Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
· Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.
· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa.
· Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.
· Ole uskollinen.
· Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.
· Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
· Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti.
NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ.
"Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa nimeltä Belker. Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä.
Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeiselle matkalleen.
Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.
Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja perhettä, joka ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia.
Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Hän sanoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?"
Sitten hän jatkoi: "No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."
Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti."
Muista:
jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.
· Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
· Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.
· Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota.
· Ota nokosia.
· Venyttele ennen ylösnousua.
· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
· Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
· Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.
· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa.
· Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.
· Ole uskollinen.
· Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.
· Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
· Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti.
NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ.
Koirahan se vaan oli!
vieras
meiltä kuoli koira kolme vuotta sitten. oli meillä ollut pennusta asti ja kuollessaan 13 vuotias. mä itkin silmät päästäni monta päivää ja se oli mulle varsinkin tosi kova paikka. mutta en mä olis kenenkään halunnu tulevan sanomaan mulle mitään "otan osaa" tv. sellaset kuuluu mun mielestä sellaisiin tilanteisiin kun ihminen kuolee. mutta mä surenkin mielummin oman aikani ihan yksin, kuin että haluaisin ketään "voivottelemaan"ympärilleni
vierailija
Meidän perheen koira kuoli eilen. Olen 14 ja koira on ollut meillä niin kauan kuin muistan. Tuli meille kun olin 2-vuotias. Itse en ainakaan tahdo surra joukon keskellä vaan yksin. Toki on kiva jos kaveri laittaa vaikka viestin pahoitellakseen, mutta en tahtoisi että kaikki tulisi päin naamaa, sillä juttelu siitä lisää vain tuskaa.