ap.
ei täällä saa töitä ilman koulutusta. jonkinlainen "paska duuni" ollu hakusessa jo puolisen vuotta joka paikkaan itteni tyrkänny avoimia hakemuksia tehnyt kymmeniä. ku ei oo töitä niin ei oo... menin sitte työkkärin kautta työharjoitteluun ollut nyt noin 3kk... ei oo inspistä vieläkään näkynyt :/ epätoivo senkun vaan kasvaa...
"123"
kiinnosta? sitten löydän sinulle töitä!Alkuperäinen kirjoittaja miettii hän;27352345:ärsyttävä tilanne
ap.
[QUOTE="123";27352385]kiinnosta? sitten löydän sinulle töitä![/QUOTE]
tuohan on juuri se kinkkinen kysymys. monikin asia kiinnostaa muttei se tarkoita kuitenkaan sitä että mulla olis edellytykset työskennellä/opiskella näitä juttuja.
myynti kiinnostaa, toki riippuu hieman mitä myydä pitää. Joskus parturi-kampaaja oli sellainen juttu mitä suunnittelin opiskelevani....
tuohan on juuri se kinkkinen kysymys. monikin asia kiinnostaa muttei se tarkoita kuitenkaan sitä että mulla olis edellytykset työskennellä/opiskella näitä juttuja.
myynti kiinnostaa, toki riippuu hieman mitä myydä pitää. Joskus parturi-kampaaja oli sellainen juttu mitä suunnittelin opiskelevani....
Kööki
No hyvä, että olet kuitenkin siellä harjoittelussa! Jos tuntuu, ettei mikään kiinnosta, syy voi usein olla vain kokemuksen puute. Suosittelisin, että alat tarkkailla ympäristöäsi ja ihmisiä erilaisissa töissä. Jos edes joku ammatti saa sinussa heräämään kiinnostusta, ota siitä rohkeasti selvää ja ole avoin. Älä mieti negatiivisia asioita, kuten "en kuitenkaan osaa" ym.
"123"
voisin harkita ostaa? Oon hakala tapaus kun en usko puhelin myyntiin. Tiedän ketkä ostaa...mutta en sano!
"vieras"
Aloita toisinpäin. Jos ei ole mitään erityisen kiinnostavaa alaa niin so what. Ota lista vaikka työkkärin sivuilta eri ammateista ja ala ruksaamaan yli niitä mitkä ei ainakaan kiinnosta!
Mulla olisi heti yliviivattavissa maatalouslomittaja (en kesä navetan ym hajuja :ashamed: ), vahva allergia rajaa kampaajan työt pois, lääkäriksi en todellakaan halua (vastuu hengestä ja pitkä opiskeluaika) jne. Katsot mitä sulla jää jäljelle.
Voin kertoa että ei se ammatti kaikilla muillakaan ole se unelmajuttu. Mä olen toimistotyössä koska se on ns siisti sisätyö, illat ja viikonloput on vapaat mikä helpottaa arjen asioita ja tulen toimeen tietokoneiden ja ohjelmien kanssa ihan ok tasolla.
Mulla olisi heti yliviivattavissa maatalouslomittaja (en kesä navetan ym hajuja :ashamed: ), vahva allergia rajaa kampaajan työt pois, lääkäriksi en todellakaan halua (vastuu hengestä ja pitkä opiskeluaika) jne. Katsot mitä sulla jää jäljelle.
Voin kertoa että ei se ammatti kaikilla muillakaan ole se unelmajuttu. Mä olen toimistotyössä koska se on ns siisti sisätyö, illat ja viikonloput on vapaat mikä helpottaa arjen asioita ja tulen toimeen tietokoneiden ja ohjelmien kanssa ihan ok tasolla.
Meilläpäin työkkärin kautta järjestetään sellasia lyhyitä (aikuis)koulutuksia missä pääsee tutustumaan eri opintoihin/aloihin. Vaik pari päivää käy kattoos mimmosta on lähihoitaja-opiskelu, sit käy tutustumassa laitoshuoltaja opintoihin, vaikka keittiö ja raksakin, mitä kaikkea sitä onkaan tarjolla eri oppilaitoksissa. Noita kun pääsee vähän kattoon ja kokeilemaankin (keittiössä voi päästä ruokaa tekeen ja leipomossa taikinaa vääntämään, vaatetuksella ompelemaan) niin on jo vähän helpompi ruksia pois ne mitkä sit ei varmasti kiinosta. Koulutukseen liittyy vielä työharjotteluakin.
Tiedän erään joka löyti heti alkukokeiluilla ittelleen tosi mieluisen alan ja pääskin sit saman tien sitä opiskelemaan ihan täyspäiväsesti seuraavat 2 vuotta
Ja toinen sai työpaikan tuon koulutuksen myötä!
Tämäpä tuskin auttoi jos muualla suomessa ei vastaavanlaista järkätä.
Ja varmasti oli mahollisimman vaikeesti kerrottukin
Joku ala voi kuulostaa kivalta, hakeutuu sitä opiskelemaan ja pääseekin, sit huomaa ettei se ookkaa ollenkaan mun juttu. Ois hyvä kun ois päässy kattoon vähä alaa ennenkuin ois hakenu sitä opiskelupaikkaa.
Tiedän erään joka löyti heti alkukokeiluilla ittelleen tosi mieluisen alan ja pääskin sit saman tien sitä opiskelemaan ihan täyspäiväsesti seuraavat 2 vuotta
Ja toinen sai työpaikan tuon koulutuksen myötä!
Tämäpä tuskin auttoi jos muualla suomessa ei vastaavanlaista järkätä.
Ja varmasti oli mahollisimman vaikeesti kerrottukin
Joku ala voi kuulostaa kivalta, hakeutuu sitä opiskelemaan ja pääseekin, sit huomaa ettei se ookkaa ollenkaan mun juttu. Ois hyvä kun ois päässy kattoon vähä alaa ennenkuin ois hakenu sitä opiskelupaikkaa.
töihin
Mene perkele töihin sen sijaan että opiskelet jotain huuhaata vain opiskelun vuoksi. Lapion varressakin oppii enemmän kuin jossain parturikampaajakurssilla.
"vieras"
Jos mikään ei kiinnosta, niin sittenhän on ihan sama, mitä menet opiskelemaan. Kunhan menet. Siinä opiskellessa sitten voi alkaa joku homma kiinnostamaankin.
Ihmetyttää ihmiset, jotka ei hae opiskelemaan sen takia, kun mikään ei kiiinnosta. So what? Ilman koulutusta notkut veronmaksajien rahoilla pummina, tai sitten teet jotain hanttihommaa, joka takuuvarmasti ei kiinnosta.
Itse kävin lukion jälkeen yhden amk-tutkinnon suorittamassa ja tein 5 vuotta sen alan töitäkin. Eikä se kiinnostus koskaan alkanut ja opiskelin toisen alan vielä päälle. Nyt olen ihanassa ammatissa, jossa voin soveltaa tuota ensimmäistäkin tutkintoa. Ei käynyt mielen vieressäkään etten mene kouluun ollenkaan, kun mikään ei kiinnosta!
Ihmetyttää ihmiset, jotka ei hae opiskelemaan sen takia, kun mikään ei kiiinnosta. So what? Ilman koulutusta notkut veronmaksajien rahoilla pummina, tai sitten teet jotain hanttihommaa, joka takuuvarmasti ei kiinnosta.
Itse kävin lukion jälkeen yhden amk-tutkinnon suorittamassa ja tein 5 vuotta sen alan töitäkin. Eikä se kiinnostus koskaan alkanut ja opiskelin toisen alan vielä päälle. Nyt olen ihanassa ammatissa, jossa voin soveltaa tuota ensimmäistäkin tutkintoa. Ei käynyt mielen vieressäkään etten mene kouluun ollenkaan, kun mikään ei kiinnosta!
Onko mitään minkä alan hommat osaisit hyvin? Jos lähet vaikka siltä pohjalta opiskelee ja alasta kiinnostuminen vois tolla tavalla muodostua, eli pikku hiljaa. Et olis myöskään tyhjän päällä ja hakkais päätä seinään .
Mä jätin joskus aikanaan opinnot kesken, mua ei se ala kiinnostanu yhtään ja valitsin sen paniikissa. Isän puolen suku hiillosti ja puuskutti niskaan. Sun pitää, sun täytyy, kyllä sun kannattais lukioon jne. aina jos jonkun isän puolen sukulaisen näki, niin aina nousi toi opiskelu asia ykkös puheen aiheeks, joko oot valinnu jo kiinnostavan alan, mihin meinaat mennä yms. Raivostuttavaa ja aloin panikoitua, tein hätäpäissäni ratkasun kun en jaksanu kuunnella tota jankuttamista. Eri alan opintopaikkoja ja selityksiä alasta lueskelin aina iltasin, mutta tuokin loppu kuin seinään sillon, kun tuo isän suku kuumostti ja puuskutti, tyrkytti ideoitaan ja läperteli sitä vihkoo/opasta missä oli ne eri alat lueteltu. 2007 lähin opiskelee sitä alaa mikä olikin mun ala, 2004 saakka tein eri töitä, eri paikoissa. Pääsin yleensä töihin, soitin ja sovin haastattelun ja aina pääsin töihin. Se oli onni, koska ehdin etsiä tavallaan itteeni, miettimään mikä olis mun juttu ja mistä voisin tykätä erityisesti. En kauheemmin pitäny tuosta alasta mitä lähin opiskelee, mutta tällä hetkellä on mun juttuni kyllä täysin ja tosta alasta on tullu osa mua. En vois kuvitella elämääni että, en tekis oman alani töitä. Opinnot katkes kyllä, kun jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle ja nyt korvailen niitä tunteja pois. Eli todellakin loppusuoralla noi opinnot, todennäkösesti enskuun puolella valmistun. Aloin tykkäämään omasta alastani, sitä mukaa kun sitä opiskelin. Tuntuu ihan oudolta ajatella että, 2007 kun alotin niin, en kauheemmin välittäny. Mutta, nyt on toisin, nimittäin alastani vaan on tullu osa mua ja oon mun miehellekkin sanonu, että oon aina tykänny tehä töitä ja oon muutenkin semmonen ihminen, etten osaa olla pitkiä aikoja yhessä kohtaa tekemättä mitään. Mä voin hyvin kuvitella että, jos tytärtä mulla ei olis, niin olisin oman alani töissä nyt ja saattaisin olla jopa työnarkomaani, imasee noi hommat niin hyvin mukaansa.
. Mä jätin joskus aikanaan opinnot kesken, mua ei se ala kiinnostanu yhtään ja valitsin sen paniikissa. Isän puolen suku hiillosti ja puuskutti niskaan. Sun pitää, sun täytyy, kyllä sun kannattais lukioon jne. aina jos jonkun isän puolen sukulaisen näki, niin aina nousi toi opiskelu asia ykkös puheen aiheeks, joko oot valinnu jo kiinnostavan alan, mihin meinaat mennä yms. Raivostuttavaa ja aloin panikoitua, tein hätäpäissäni ratkasun kun en jaksanu kuunnella tota jankuttamista. Eri alan opintopaikkoja ja selityksiä alasta lueskelin aina iltasin, mutta tuokin loppu kuin seinään sillon, kun tuo isän suku kuumostti ja puuskutti, tyrkytti ideoitaan ja läperteli sitä vihkoo/opasta missä oli ne eri alat lueteltu. 2007 lähin opiskelee sitä alaa mikä olikin mun ala, 2004 saakka tein eri töitä, eri paikoissa. Pääsin yleensä töihin, soitin ja sovin haastattelun ja aina pääsin töihin. Se oli onni, koska ehdin etsiä tavallaan itteeni, miettimään mikä olis mun juttu ja mistä voisin tykätä erityisesti. En kauheemmin pitäny tuosta alasta mitä lähin opiskelee, mutta tällä hetkellä on mun juttuni kyllä täysin ja tosta alasta on tullu osa mua
. En vois kuvitella elämääni että, en tekis oman alani töitä. Opinnot katkes kyllä, kun jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle ja nyt korvailen niitä tunteja pois. Eli todellakin loppusuoralla noi opinnot, todennäkösesti enskuun puolella valmistun. Aloin tykkäämään omasta alastani, sitä mukaa kun sitä opiskelin. Tuntuu ihan oudolta ajatella että, 2007 kun alotin niin, en kauheemmin välittäny. Mutta, nyt on toisin, nimittäin alastani vaan on tullu osa mua ja oon mun miehellekkin sanonu, että oon aina tykänny tehä töitä ja oon muutenkin semmonen ihminen, etten osaa olla pitkiä aikoja yhessä kohtaa tekemättä mitään. Mä voin hyvin kuvitella että, jos tytärtä mulla ei olis, niin olisin oman alani töissä nyt ja saattaisin olla jopa työnarkomaani, imasee noi hommat niin hyvin mukaansa.
ap.
Töitähän mä tässä kokoajan olen hakenut. Mutta kun ei löydy ei edes sitä paskan lapioimista. Opiskella varmaan mun kannattaisi koska mulla ei ole yhtään ammattitutkintoa. Työnhakukin varmaan onnistuu paremmin kun on edes jotain mustaa valkoisella millä todistaa että on edes jotain osaamista.Alkuperäinen kirjoittaja töihin;27352742:
"vieras"
Mukava kuulla ihmisten kokemuksista Olisi mielenkiintoista kuulla konkreettisesti mitä aloja olette opiskelleet tai millä alalla työskentelette te, jotka olette työhönne tyytyväisiä. Ymmärrän ettei kaikki varmaan halua kertoa, ettei tunnistettaisi. Palstalla vain monesti kuulee että "oon unelmatyössä, hyvä palkka, vapaat työajat, ihanat työkaverit jne." -hehkutusta, mutta olisi sitten myös mielenkiintoista kuulla mistä noita unelmaduunipaikkoja oikeasti löytyy terveisin yksi epätoivoinen haahulija, jonka kaikki työpaikat ovat olleet enemmän tai vähemmän kamalia
Olisi mielenkiintoista kuulla konkreettisesti mitä aloja olette opiskelleet tai millä alalla työskentelette te, jotka olette työhönne tyytyväisiä. Ymmärrän ettei kaikki varmaan halua kertoa, ettei tunnistettaisi. Palstalla vain monesti kuulee että "oon unelmatyössä, hyvä palkka, vapaat työajat, ihanat työkaverit jne." -hehkutusta, mutta olisi sitten myös mielenkiintoista kuulla mistä noita unelmaduunipaikkoja oikeasti löytyy terveisin yksi epätoivoinen haahulija, jonka kaikki työpaikat ovat olleet enemmän tai vähemmän kamalia
"utelias"
että ne jotka on työhönsä tyytyväisiä niin onko se jokin muu ala kuin sosiaaliala? Meinaan, kun sosiaaliala työllistää ja töitä on sen kun vain soittelee. Monella alalla ei noin vaan mennä töihin kun on työttömyyttä ja yt:tä.
Ite opiskelin lukion jälkeen pph:ksi, koska esikoinen niin sairaalloinen, ettei voinut päikkyyn viedä. Sit menin amk ja hankin tutkinnon, jolla työllistyminen helppoa, vaikkei se kirjanpito yms. mua innostanut. Olen ollut töissä 03/09 lähtien kokopäiväisesti ja keväällä taitaa se gradun kirjoittaminen alkaa. Maisteriksikaan ei ykkösvaihtoehdostani, mutta on mul sentäs kandi kansainvälisestä politiikasta. Tsemppiä!
potku harmailee
Itse painiskelin yhdessä vaiheessa saman ongelman kanssa vuosia.
Olin peruskoulun jälkeen opiskellut ammatin johon halusin, mutta sitten innostus lopahti ko alaa kohtaan totaalisesti. En halunnu sille alalle töihin ja olin varma etten enää koskaan halua sille alalle töihin.
Nyt muutaman vuoden aikana erialoja opiskelleena ja kokeilleena totesin, etten sittenkään halua alaa vaihtaa vaan hakeuduin takaisin sille alalle josta ammatinkin olin saanut vuosia sitten.
Nyt tilanteeni on se, että olen pyrkimässä ammattikorkeaan opiskelemaan tuota samaista alaa ja haluan itselleni pätevyyden joka avaa enemmän ovia ja mahdollisuuksia tehdä töitä alalla joka on minulle sittenkin se tärkein ja rakkain ammatti.
Enää en todellakaan halua ammattia vaihtaa, vaan nyt haluan ammattikorkeaan opiskelemaan lisää ammatistani ja haluan tehdä sitä työtä niin kauan kuin vain terveyteni ja pääni sitä kestää.
Parin viikon päästä on pääsykokeet ja toivottavasti tammikuussa aloitankin sitten opinnot tuolla alalla.
Jännittää pirusti miten pääsykokeet menee, mutta ehkäpä sitä ei kannata alkaa nyt miettii "mitäs jos......." vaan mennä omana itsenään sinne pääsykokeisiin ja ottaa vastaan se mitä sieltä annetaan.
Sinulle ap suosittelisin todellakin noita työkkärin kursseja joissa on mahdollista päästä kuukaudeksi tutustumaan eri aloihin, siitä saisit kokemusta erinäisistä ammattikunnista ja kyllä sieltä vielä löytyy se oma ammattikin joka ns. vie jalat alta ja haluat sinne.
Olin peruskoulun jälkeen opiskellut ammatin johon halusin, mutta sitten innostus lopahti ko alaa kohtaan totaalisesti. En halunnu sille alalle töihin ja olin varma etten enää koskaan halua sille alalle töihin.
Nyt muutaman vuoden aikana erialoja opiskelleena ja kokeilleena totesin, etten sittenkään halua alaa vaihtaa vaan hakeuduin takaisin sille alalle josta ammatinkin olin saanut vuosia sitten.
Nyt tilanteeni on se, että olen pyrkimässä ammattikorkeaan opiskelemaan tuota samaista alaa ja haluan itselleni pätevyyden joka avaa enemmän ovia ja mahdollisuuksia tehdä töitä alalla joka on minulle sittenkin se tärkein ja rakkain ammatti.
Enää en todellakaan halua ammattia vaihtaa, vaan nyt haluan ammattikorkeaan opiskelemaan lisää ammatistani ja haluan tehdä sitä työtä niin kauan kuin vain terveyteni ja pääni sitä kestää.
Parin viikon päästä on pääsykokeet ja toivottavasti tammikuussa aloitankin sitten opinnot tuolla alalla.
Jännittää pirusti miten pääsykokeet menee, mutta ehkäpä sitä ei kannata alkaa nyt miettii "mitäs jos......." vaan mennä omana itsenään sinne pääsykokeisiin ja ottaa vastaan se mitä sieltä annetaan.
Sinulle ap suosittelisin todellakin noita työkkärin kursseja joissa on mahdollista päästä kuukaudeksi tutustumaan eri aloihin, siitä saisit kokemusta erinäisistä ammattikunnista ja kyllä sieltä vielä löytyy se oma ammattikin joka ns. vie jalat alta ja haluat sinne.