Mitä pirua teen!?

Mulla menee hermot!!!!
Rakas poikamme on nyt 3v3kk ja välillä tosi rasittava!
Nytkin huutaa sohvalla kaaressa että tahtoo katsoa nasu elokuvan mutta sanoin että ei kun on katsonut jo kaksi puuha pete elokuvaa tänään!
Jumalaton huuto!
Äsken tehtiin puuroa ja panin puurojauhot veden sekaan ja poika olis halunnut panna lisää sanoin että ei kun siinä on jo tarpeeksi ja siitä tuli jumalaton huuto ja kossi rupes pomppiin tasa jalkaa!
Siis olenko todella näin HUONO äiti että täytyy jatkuvasti koetella hermoja???
Välillä poika sanookin kun kiellän että minä en tykkää äitistä ku äiti kiusaa!
En jaksa enää sanokaa mitä teen?
Sitte poika jatkuvasti kyselee mikä tämä on? Mikä tämä on?

 

uhma-ikä on sitten kivaaaaa........

Itse huomasin eilen kolmivuotiaani kyselevän koko ajan kauppareissulla "mikä tuo on!!"..

Kun mikä-kyselykausi on ohi,tulee miksi-kyselykausi.......

 

Tuota noin, meillä tosin neiti 2v 1kk mutta tutulta kuulostaa

Osaa kyllä olla enkeli ja kiltti kuin prinsessa useinkin, mutta uhma saa otteensa pari kertaa päivässä. Nyt on jo jokunen päivä eletty hieman sopuisampia päiviä, joskus taas päivät pelkkää huutoa.

Ja tosiaan, se huuto alkaa ihan hassuista asioista. Tärkeintä mitä on huomattu on että ei saa antaa periksi. On pidetty sääntönä että jos lapsi huutaa ja raivoaa niin sitten ei ainakaan saa haluamaansa - muuten oppii että nimenomaan karjumalla saa tahtonsa läpi.

On alettu kiinnittämään huomiota siihen kun lapsi on kiltisti, kehutaan kovasti kun on reipas ja kiltti. Ja tosiaan huutokonserteille ei todellakaan anneta enää periksi. Tuntuu että tämä rauhoittanut hieman. Tosin aina aika ajoin täytyy tytön taas kokeilla josko toimisi.

Ja tuo 'mikä toi on' -kysely on tuttua täälläkin, ihan ihmeteltiin kuinka kyselyikä voi alkaa jo nyt??

Mutta siis kaikki tämähän kuuluu vaan kehitykseen - täytyy vain olla tyytyväinen että lapsi ilmeisesti kehittyy normaalisti ja omaa tahtoa löytyy.

Voimia ja jaksamista pikku uhmiksen kanssa! :flower:

 

\

Mulla menee hermot!!!!
Rakas poikamme on nyt 3v3kk ja välillä tosi rasittava!
Nytkin huutaa sohvalla kaaressa että tahtoo katsoa nasu elokuvan mutta sanoin että ei kun on katsonut jo kaksi puuha pete elokuvaa tänään!
Jumalaton huuto!
Äsken tehtiin puuroa ja panin puurojauhot veden sekaan ja poika olis halunnut panna lisää sanoin että ei kun siinä on jo tarpeeksi ja siitä tuli jumalaton huuto ja kossi rupes pomppiin tasa jalkaa!
Siis olenko todella näin HUONO äiti että täytyy jatkuvasti koetella hermoja???
Välillä poika sanookin kun kiellän että minä en tykkää äitistä ku äiti kiusaa!
En jaksa enää sanokaa mitä teen?
Sitte poika jatkuvasti kyselee mikä tämä on? Mikä tämä on?

Niin menee multakin hermot, aika ajoin (päivittäin). Poitsulla ikää 3 v 5kk.... Hyvin voimakas tahtoinen kuten äitinsäkin... Päivä kerrallaan. :hug: sinulle!

 

IHANAA huomata etten ole ainoa kenellä menee hermot uhmaikäisen kanssa neiti siis 3½v, tänäänkin veti tollasen "käsikäyttösen" pikasekottimen alas pöydältä vaikka olin just kieltäny että älä ota se on terävä ja tottakai kauhee haava varpaaseen ja sukkahousut ihan veressä, no putsattiin ja pistettiin laastari ja nyt illal halus välttämättä sen pois vaikka sanoin että annetaan olla ainakin aamuun asti vielä, mut otti pois ja sit touhus tossa olohuoneen matolla ja heh nyt on sit veripilkkuja täynnä toi matto ku tietty haava aukes totesin sitte, että koskakohan sinä uskot äitiä :headwall: =)

 

Ihanaa luettavaa. Meillä 6 v. tyttö, 4 v. poika, 3 v. poika ja 3 kk tyttö.
Tämä 4 v. poika ei onneksi huutamalla yritä saada mitään, eikä kyllä kukaan näistä (paitsi vauva), mutta esim tänään oli sellanen päivä, ettei hän syönyt vasta kun iltapäivällä, koska aamulla oli väärä lautanen ja väärä lusikka(oikea lusikka tiskissä). Välipalalla paahtoleipää, ei tykännyt, sisko söisen sitten. On kyllä ennen syönyt paahtoleipää. Ruualla ei syönyt, koska oli porkkanaa keitossa. Jopas alkoi illemmasta puurokin maistua, vaikka ei ollutkaan sitä lempipuuroa.
Minä en ala lusikkaa tai lautasta vaihtamaan. Jos ei kelpaa siitä, mistä tarjotaan tai sitä mitä tarjotaan. Olkoon ilman.

 

\

Ihanaa luettavaa. Meillä 6 v. tyttö, 4 v. poika, 3 v. poika ja 3 kk tyttö.
Tämä 4 v. poika ei onneksi huutamalla yritä saada mitään, eikä kyllä kukaan näistä (paitsi vauva), mutta esim tänään oli sellanen päivä, ettei hän syönyt vasta kun iltapäivällä, koska aamulla oli väärä lautanen ja väärä lusikka(oikea lusikka tiskissä). Välipalalla paahtoleipää, ei tykännyt, sisko söisen sitten. On kyllä ennen syönyt paahtoleipää. Ruualla ei syönyt, koska oli porkkanaa keitossa. Jopas alkoi illemmasta puurokin maistua, vaikka ei ollutkaan sitä lempipuuroa.
Minä en ala lusikkaa tai lautasta vaihtamaan. Jos ei kelpaa siitä, mistä tarjotaan tai sitä mitä tarjotaan. Olkoon ilman.

Ihanaa kuulla, että muillakin näin tiukat rajat pitävät. Näin toimin minäkin ja välillä truntuu, että olen ystäväpiirissö jotenkin outo lintu kun pidän rajat tiukasti.

 

Meidän pian 5v esikoinen yrittää kyllä aina saada haluamansa huutamalla. Siinäpähän sitten oppivat keskimmäinen ja kuopuskin käyttämään ääntänsä kiitettävästi... ei kiva ei!

Kyllä uhmaikä on ihana ! Etenkin, kun sen kourissa on kolme lasta ja jatkuvasti...

 

Kohta kolme vuotiaalle pojalle ei kelpaa mikään. Eilen tahtoi ehdottomasti tietyt talvikengät, ne on kuulema hyvät ei purista eikä mitään. Tänään ne ei kelvannut millään, puristaa ja kaikkea muuta. Olisi pitänyt saada isoveljen kengät.
Kävi pissalla ja väitti, että alushousuihin oli tullut pissaa vaikka ne olivat ihan kuivat ja vielä just aamulla vaihdetut. Heitti sitten kaikki kolmet päällekkäiset housut pesukoneeseen ja vaati puhtaita. Sanoin sitten, että jää kotiin me lähdetäään nyt. Vähän aikaa mökötti, rupesi sitten pukemaan.
Muutaman kerran olen lähtenyt toisen kanssa autolla ja peruttanut sitten pihalle takaisin ja käynnyt kysymässä, että haluaako mukaan, sitten on vaatteet vasta menneet päälle.
Samaten ruokailuvälineissä äly tarkka. Haluaisi koko ajan vaihtaa lusikkaa, haarukkaa ja veistä. Pitää olla isot tai uudet ym. Aikansa taas mököttää pöydässä, mutta kun ei kiinnitetä mitään huomiota niin kohta alkaa syömään niillä välineillä mitkä on laitettu.
Yleensäkin meidän poikaa tehoaa parhaiten, kun ei ole huomaavinaankaan sen kiukuttelua, silloin menee omalla ajallaan ohi ja kohta touhuaa taas kun mitään ei olisikaan tapahtunut. Mutta annas olla jos yrität maanitella, uhkailla tai miten vaan huomioida niin kyllä jasaa kiukuta vaikka kuinka pitkään, periks ei anna.
Vanhemman kanssa ollaan aina selvitty puhumalla, joten välillä tuntuu, että mikäs tällä on vinksahtanut, mutta kaikesta päätellen ihan normaalin lapsen toimintaa, mutta kun ei vaan aina jaksa muistaa sitä (ainakaan kun on itse väsynnyt).

 

moi,

juu uhmaikä on kyllä aikamoinen tuskien taival.

minä olen myös sitä mieltä että periksi ei pidä antaa, mutta silloin kun uhma on kaikein pahimmillaan on hyvä koettaa välttää vastakkainasetteluja sillä jatkuva uhmaaminen on (sekä lapselle itselleen että aikuiselle) valtava stressi, ja itku ja purnaus voi olla lopulta myös väsymyksestä johtuvaa.

joskus yksinkertaisesti vaihtelu voi auttaa. jossain vaiheessa kun ruokailut alkoivat olla niin hermoja koettelevia toimituksia ettei itsekään saatu enää rauhassa syötyä, saatettiin järjestää vaikka piknik olohuoneen lattialle. tilanne oli lapsille niin outo ja yllättävä että unohtivat kiukutella,ja niin saatiin kaikille tarpeellinen hengähdystauko. en siis todellakaan tarkoita että uhmaaminen pitää palkita hauskoilla yllätyksillä vaan että silloin kun uhma on pahimmillaan, olisi hyvä saada kierre katki edes hetkeksi...niin, yllätykset eivät toimi jos yrittää niiden avulla houkutella kesken kiukunpuuskan, vaan yllätyshyökkäys pitäisi osata ajoittaa ennen kuin uhmaaminen on edes alkanut...

 

Voi sentään miten tuttua... Parasta olisi jos pystyisi vaan mielessää lauleskelemaan voi prrkk..leee voi saa....taaaa... naaa. Siihen voi keksiä sävelenkin.
Lapsi ei tiedä mitä ajattelet. Mutta minua tuo jotenkin rauhoittaa ja alkaa sitten itteäkin huvittamaan että on sitä ihminen HULLU!

Meillä on nuita uhmaajia aika monta, välillä harrastavat ns "ryhmäuhmausta" jolloin on hermot tosi koetuksella, kun kolme karjuu uhmaansa ja yksi huutaa muuten vaan kun muutkin huutaa..

Olen ajatellut pistää kirppariostastolle ostetaan ilmoituksen..


Ostetaan;
Äänieristetty leikkikehä, 3m.aidoilla.Kuulosuojaimet sekä uudet hermot (vähän käytetytkin käy)
Nim."Polkupyöräilevä tyttö"

No juu..on tosiaan jäänyt nuo yöunet vähiin viimeaikoina

 

Meillä kaksoset 3.v. ja 4kk ovat kans melko uhmiksia. Meillä pätee aika hyvin käänteis psykologia ja sitä käytetään. Eli et saa sitten ottaa tavallista haarukkaa tms... johan kelpaa tavallinen jos kuva haarukka on pesussa tms..
Jos lapsi huutaa jotain niin lisään et huuda nyt vähän kovempaa että naapurikin kuulee (asutaan omakotitalossa) ei ihan heti siis kuule naapurit.
Yritän myöskin paljon kehua ja touhuta poikien kanssa et ei kiukku sais valtaaa.
Kaupassa saavat valita esim omenia itte ja jugurttia, sit voi sanoa et ei enää karkkia ku on jo niin paljo ostettu teidän valitsemia ruokia, syödään ne ensin pois.
Näin meillä!!

 

Olen kokeillu kaikkea mitä muutkin, uhkailu, kiristys, lahjonta, huomiotta jättäminen jne. Olen myös sortunut huutamaan lapsen kanssa.
Yksi mikä mielestäni on meillä vähentäny raivokohtauksia, on ottaa lapsi tiukasti syliin, joskus jopa pihtioteeseen lattialle kun raivari on pahimmillaan.
Rimpuilee ja haluaa pois tietty, mutta laantuu aika nopeasti.

 

Kyllä näitä sisupusseja näköjään muillakin piisaa.Johdonmukainen pitäis jaksaa olla, huudosta huolimatta.Kyllä se huuto on tavallaan kai hyväkin. Kun lapsi ei ole saanut jotain niin sehän on sitten sitä pettymystä mitä hän huutaa- kun ei tää nyt mennykään niin kun mä ajattelin- täytyyhän se pettymys jotenkin purkaa.Lapsilla siihen ei vielä oikein ole muita keinoja kuin hillitön huuto ja raivoaminen.Pettymysten sietoa, kiukun ja raivon tunteiden kanavointia pitää vaan hissuksiin opetella, sitä kun ei oikeen osaa aina aikuisetkaan. Mulle oli apua siitä kun joku kerran sano esikoisen pahimman uhman aikaan että haluaisikko sä siitä' sitte sellasen tahdottoman joo joo tyypin joka sanoo joka asiaan vaan kyllä eikä ikinä EI. Sekin kun on ihmisellä hyvä taito osata sanoa sitte isompana se "ei käy" " en mää" oikeessa välissä. Huomenna on taas paremoi päivä onneks lapset antaa vanhemmilleen anteeksi vaikka ne ei mitään "yli-ihmisiä" olekaan ja hermot menee ja karjutaan, mutta sitte taas yhdessä opetellaan jotain rakentavampaa. Se että tuntuu ettei jaksa on "vain" sitä kasvukipua kun vanhemmatkin kasvaa ihmisinä. Joskus kun mä näen jonkun "tosikkotädin" jolla ei vissiin oo ikinä ollu lapsia eikä oo kasvanu niitä ymmärtämään ja hän sitten jaksaa vihaisesti ja halveksuen tuhahdella "kamalille" uhmaikäisilleni niin silloin ajatelen että onneksi olen saanut elää kaiken tämän ja oppia elämästä edes jotain vaikka vieläkin menee hermot ja karjahdellaan vähän väliä. \|O