[QUOTE="vieras";25794232]Tämä asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Jos oletamme, että sikiö on hedelmöittymisestä asti ihmiselämää on sikiön oikeus elämään suurempi kuin naisen oikeus koskemattomuuteen. Sekä moraalin että lainsäädännön kannalta yhteiskuntamme on päätynyt tulokseen, että oikeus elämään on oikeuksista tärkein ja ristiriidassa ylittää muut oikeudet.
Jos taas ajattelemme, että sikiö ei ole ihmiselämää meidän pitäisi pystyä perustelemaan se hyvin (varsinkin kun on kyse tärkeästä asiasta) ja loogisesti. Nykyinen perustelu ei esimerkiksi ole vakuuttanut minua siitä, että sikiö ei ole ihmiselämää viikolle 20 asti.
Aborttikeskusteluissa puhutaan itse asiassa hyvin vähän itse aiheesta, mikä on kysymys siitä, mikä on ihmiselämää ja mikä ei. Minusta on selvää, että sikiö on alusta asti ihmiselämää. Oikeasti meidän pitäisi kysyä, että onko kaikki ihmiselämä samanarvoista, mutta sitä emme yleensä koskaan tee. Ehkä koska emme halua ajatella sitä. On helpompi ajatella, että sikiö ei ole ihminen viikolle 20, mutta sitten on, vaikka sitä ei voitaisikaan perustella mitenkään. Ehkä se on meistä myös vaarallinen ajatus, koska jos päätyisimme siihen, että kaikki ihmiselämä ei ole samanarvoista, rajan vetäminen johonkin tiettyyn pisteeseen olisi hyvin vaikeaa.[/QUOTE]
Aivan.
Itse olen sitä mieltä, että sikiö on ihmiselämän alku alkuraskaudessa, johonkin hyvin vaikeasti määriteltävälle viikolle.
Hyväksyn abortin, mutta vain HYVIN varhaisessa vaiheessa (jota mun on vaikea määritellä... ainakin itse kun sain keksenmenon viikonlla 6+, tuloksena oli vain runsaat kuukautiset, ei mitään alkiontapaista). Sen takia jokainen, joka on harrastanut seksiä, on mielestäni velvollinen testaamaan aika-ajoin, ettei todellakaan ole raskaana. Testi näyttää yleensä heikkoa plussaa jo ennen kuukautisten alkupäivämäärää aj parin viikon jälkeen epämääräisistä yhdynnöistä on helppo dipata tikku pissaan. Ja sitten salamana lääkärille. Itse asia kannatataa miettiä jo valmiiksi, eli mitä teen jos plussa pärähtää. Titeenkin kaiken a. ja o. on ehkäisy, mutta on aina mahdollisuus että se pettää.
En siis tuomitse aborttia, mutta yhtään vetkuttelua sen kanssa tai vastuuttomuutta ehkäisyyssä/testin teossa/oman ruumiin kuuntelemisen kanssa en hyväksy. Kyllä sen raskauden yleensä huomaa ihan omasta olostakin.
Kun itse en ollut vielä valmis saamaan lapsia, käytin toki ehkäisyä, mutta usein VARMUUDEN vuoksi myös testasin raskauden ennen kuukautisten alkamistakin. Ja myös siksi, että kierto on vähän epäsäännöllinen. Jos aikoo tehdä abortin, julkinen puoli toimii kyllä nopeasti.
Itsestäni olisi aivan mahdoton ajatus tehdä abortti vikoilla 10 +, siinä 15+ alkaa jo liikkeetkin tuntumaan ja maha voi olla vaikka kuinka iso. Eri asia on tietysti, jos sikiö todettaisiin jotenkin niin vaikeasti kehitysvammaiseksi, että se esim. kuolisi synnytyksen jälkeen joka tapauksessa.
Adoptioon antaminen on varmasti raskas ja traumaattinen prosessi, mutta toisaalta siinä tekee suuren palveluksen jollekin lapsettomuudesta kärsivälle. Abortti (etenkin myöhemmillä viikoilla) on myös raskas ja traumaattinen prosessi, josta ei toivu todellakaan siinä yhdeksässä kuukaudessa myöskään. Olen seurannut kahta (varhaisessa vaiheessa) tehtyä aborttia läheltä, ja kummassakin tapahtumalla on on ollut vuosikausia kestävät psyykkiset ja sosiaaliset seuraukset (masenneusta jne.) ja toisessa lisäksi vakavia fyysisiä vaivoja (puhkisi joukko sairauksia, joiden syytä etsittiin vuosia, selvisi syykis sitten puhjennut autoimmuunisairaus. Ei se aborttikaan mikään helppo vaihtoehto ole. Voimia kaikille sen kokeneille sekä erityisesti ap:lle!
