Surullinen
Olemme miehen kanssa ollut kohta 9-vuotta yhdessä,meillä on kaksi lasta 6.v.ja 3kk.
Pitkin matkaa on ollut erilaisia karikoita joista on selvitty.
Nyt ollaan taas hankalassa tilanteessa..
Mies ei huomioi minua ollenkaan,meillä ei ole fyysistä kontaktia.
Kaikki se aika jolloin voisimme yhdessä olla niin hän istuu koneella pelaamassa.
Se häiritsee myös osallistumista lastenhoitoon..
En ymmärrä miksi emme ole vuosien varrella löytäneen kultaista keskitietä tuohon läheisyys asiaan.
Se menee niin kausittain sitä joko on tai sitten ei ollenkaan..niin ja minä olen se ketä se enemmän häiritsee.
Paljon olemme viime aikoina puhuneet asioista ja olen kertonut tuntemuksistani.
Rakkautta kuulemma hänen puolelta on ja paljon,(myös minä rakastan miestäni)mutta miksi sitten ei yritä liittomme eteen?
Pitkin matkaa on ollut erilaisia karikoita joista on selvitty.
Nyt ollaan taas hankalassa tilanteessa..
Mies ei huomioi minua ollenkaan,meillä ei ole fyysistä kontaktia.
Kaikki se aika jolloin voisimme yhdessä olla niin hän istuu koneella pelaamassa.
Se häiritsee myös osallistumista lastenhoitoon..
En ymmärrä miksi emme ole vuosien varrella löytäneen kultaista keskitietä tuohon läheisyys asiaan.
Se menee niin kausittain sitä joko on tai sitten ei ollenkaan..niin ja minä olen se ketä se enemmän häiritsee.
Paljon olemme viime aikoina puhuneet asioista ja olen kertonut tuntemuksistani.
Rakkautta kuulemma hänen puolelta on ja paljon,(myös minä rakastan miestäni)mutta miksi sitten ei yritä liittomme eteen?