Mitä mieltä olette?

Mieheni käytös on muuttunut kovasti lasten syntymän jälkeen. En ymmärrä mikä häneen on mennyt.
Epäilin häntä pettämisestä, muunmuassa sisarusteni kanssa. En todellakaan tiedä mikä on totuus asiassa. Toisaalta pelkään pahinta.
Sisareni on aina kadehtinut avioliittoja, joissa mies puhuu ja pussaa.
Epätoivo riivaa asiassa. Mikäli näin on asiaan sotkeutuu koko perhe, ihmissuhteet, kaikki.
Olen raivonnut, itkenyt, yrittänyt kaikkea asian selvittämiseksi. Mikään ei auta. Tuntuu että tilanne vain pahenee hetki hetkeltä. En tiedä enää mitä tekisin. :'( :'( :'(
Lupasin miehelleni etten vaivaa häntä enää asialla, mutta vaivun aina uudestaan epätoivoon.
En ole aiemmin kehdannut myöntää asioiden todellista laitaa, mutta nyt on pakko. En tiedä todellakaan mitä tekisin tämän asian kanssa.
Olen luvannut senkin, etten enää luuhaa netissä, mutta olen niin yksin tämän asian kanssa.
Tiedän senkin, että pitäisi ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. Se helpottaisi oloa. :/ Mies kun väittää minun kuvittelevan turhia.
Miksi tässä kävi näin? :'(

 

Miten se käytös on muuttunut...?

 

Mustaki tuntuu välillä et olen sekaisin ja tartteisin ammattiauttajaa. Olen hirveen mustasukkainen ja pelkään koko ajan pahinta. Sain hirveän raivo/itku kohtauksen ku mies jäi kiinni salaa kattomisesta pornoa...yök!!! Sellasiahan ne miehet varmaan on mut aina olen aatellut ettei mun mies ikinä....
Huono olen sanomaan että tsemppiä ku itellä on tunteet sekaisin :ashamed:

 

\

Miten se käytös on muuttunut...?

Arvostelua, mitätöintiä, vihjailua yms.
Pahinta kaikessa on, että kyseessä on sisko, joka on lapseni kummi ja minä olen hänen lapsensa kummi. Sisareni valitti aina, että hänellä on parisuhteessa ongelmia. Olin hänelle tukena, luotin häneen. Uskoin kaikki asiani hänelle. :'(
En tiedä onko kaikki pahin jo tapahtunut, vai onko se vielä edessä.
Mieheni raivoaa minulle, että kirjoittelen netissä, mutta epäilen hänen provosoivan myös itse sitä kautta.
Miksi luotan aina vääriin ihmisiin. Miksi minä joudun aina kärsimään kaikesta ja kantamaan vastuun muiden puolesta. Mikä tässä oikein mättää, rakastan lapsiani. Mieheni selvästi provosoi sukunsa kanssa esikoislastani minua vastaan.He eivät halua myöntää, että minä en ole tämän parisuhteen syntipukki, vaikka voinkin huonosti.Haluaisin tehdä lasteni vuoksi avioliittoni eteen töitä. En halua, että lapsilleni käy samalla tavoin kuin itselleni on käynyt lapsena. Olemme yrittäneet parisuhdeterapiaa, mutta se ei onnistunut. Mielestäni oikea parisuhde perustuu avoimuuteen ja rehellisyyteen. Ei siihen, että kaikki vedetään maton alle ja peitellään loputtomiin suojellakseen toista. Siinä pakoillaan vain vastuuta. :'( :'(

 

Mulla sisko käyttäytyi joskus todella v... ! Olin rakastunut yhteen mieheen ja kertoilin aina kun nähtiin siskolleni omista tunteistani tätä miestä kohtaan. MYöh siskoni jäi kiinni siitä että oli maannut tämän kyseisen ihmisen kans ja käynyt kahveilla välittämästä ´siitä minkälaiset tunteet mulla on tätä ihmistä kohtaan Tässä vaan lyhyt versio kaikesta,mut ei voisi uskoa että oma sisko moista tekisi :/ Sulle nyt haluan sanoa että jos itselläsi on vaan paha olo ja olet hieman väsynyt niin päässäsi voi alkaa pyöriä vvaikka mitä ajatuksia.Koita luottaa mieheesi ja jos siskosi pelaa jotakin peliä teidän parisuhteella niin ei voi sanoa muuta kuin.... KOita ryhdistäytyä ja kohenna itseluottamustasi jollakin kivalla tavalla mikä piristää. P.S Äläkä näytä siskollesi että murehdit moista päin vastoin sulla rakkaus kukoistaa miehesi kanssa... =)