Minun lasta saa muutkin aikuiset kieltää, mutta raivarit on ihan toinen juttu. Miten edes kehtaa tuntemattomalle lapselle raivota, ja miten tälläinen ihminen raivoaa kotona omalle lapselleen?
Aloittajan jutussa on mielestäni kyse ihan eri jutusta. Jos joku muukin tulee hiekkalaatikolle, niin siitä ei voi kilahtaa, ei edes siitä että ko. äidin ja hänen lapsensa leikit rikotaan. Hiekkalaatikko on ihan sitä varten, että siellä kaikki saa olla ja rakentaa, pienet ei ehkä osaa niin hienosti, mutta silti heilläkin on siellä oikeus olla. Jos haluaa rakentaa rauhassa, niin pitää mennä omalle hiekkalaatikolle rakentamaan. Itse en saa huutoraivokohtauksia missään tilanteessa, kenellekään, en edes sinun mainitsemassasi tilanteessa. Saattaisin kyllä sanoa napakasti, mutta en ymmärrä ollenkaan sitä, että aikuinen ihminen huutaa ja raivoaa lapsille, oli syy mikä tahansa. Omatkin lapseni säikähtäisivät, jos alkaisin niin tekemään, vaikka "puolustaisinkin" heitä, siksikään en huutamiseen ja raivoamiseen alentuisi.tästä syystä mä kerran hermostuin. omalta 2,5 vuotiaalta vietiin koko ajan omat lelut käsistä, lyötiin lapiolla, hiekkaaa survottiin naamaan (en yhtää liiottele) yms.. kävin pariin kertaa tuon äidille sanomassa että tulisivatko katsomaan mitä heidän lapsensa tekee. äiti vaan jatkoi juttelemista toisen äidin kanssa välittämättä yhtään vaikka sanoin mitä lapsensa tekee. ei mitään reaktiota. lapseltani kiskottiin jopa crocskenkä jalasta niin mulla vaan pinna meni. kiskoin sen kengän siltä lapselta ja karjasin kunnolla niin jo alkoi tuota äitiä kiinnostamaan mitä hänen kullanmurunsa tekee. en oo mikään raivohullu, suojelin omaa lastani ja hermostuin. mun arka pieni ei osannut itseään puolustaa ja oli ihan hädissään. ja mun mielestä meidän ei hiekkalaatikolta tarvinut poistua sen takia että joku muu ei osannut käyttäytyä
iteki säikähdin sitä että tosiaan huusin vieraalle lapselle. mutta monta kertaa olin nätisti sanonut, olin kaksi kertaa käynyt sanomassa hänen äidilleen, otin lapseni leluja takaisin ja koitin siirtää lastani kauemmas leikkimään ettei häntä lyödä ja survota naamaan hiekkaa. lapseni alkoi olla aika hädissään ja hätäännyin sitten visiin minäkin. multa loppui keinot. en ole ikinä voinut kuvitella että yksikään äiti on niin vastuuton kun ton lapsen äiti joka antoi lapsensa noin käyttäytyä. sydän hakkas lujaa kauan sen tilanteen jälkeen kun säikähdin sitä että tosiaan huusin ihan vieraalle lapselle.. siinä sitä kenkää takaisin ottaessa korotin ääntäni ja huusin "nyt se kenkä tänne ja nyt loppuu kiusaaminen", oma lapseni oli jo itku kurkussa kun vietiin kengätkin jalasta.. ite olen ollut kiusattu ja yhtä arka lapsena kun tyttärenikin on. muistan itse miltä tuntui istua muiden kiusattavana ilman että uskalsi tehdä mitään.Aloittajan jutussa on mielestäni kyse ihan eri jutusta. Jos joku muukin tulee hiekkalaatikolle, niin siitä ei voi kilahtaa, ei edes siitä että ko. äidin ja hänen lapsensa leikit rikotaan. Hiekkalaatikko on ihan sitä varten, että siellä kaikki saa olla ja rakentaa, pienet ei ehkä osaa niin hienosti, mutta silti heilläkin on siellä oikeus olla. Jos haluaa rakentaa rauhassa, niin pitää mennä omalle hiekkalaatikolle rakentamaan. Itse en saa huutoraivokohtauksia missään tilanteessa, kenellekään, en edes sinun mainitsemassasi tilanteessa. Saattaisin kyllä sanoa napakasti, mutta en ymmärrä ollenkaan sitä, että aikuinen ihminen huutaa ja raivoaa lapsille, oli syy mikä tahansa. Omatkin lapseni säikähtäisivät, jos alkaisin niin tekemään, vaikka "puolustaisinkin" heitä, siksikään en huutamiseen ja raivoamiseen alentuisi.
Tossa tilanteessa olisin mäkin saanu raivarit! Mutta on eriasia jos alle 2v menee vahingossa sotkemaan hiekkaleikit kuin että tosissaan satutetaan ja kiusataan. Ois tämän pienen lapsen äiti kyllä voinut hakea lapsensa pois kun huomaa että häntä ei sinne leikkeihin haluta. Mutta silti on ihan järkyttävää että vieras ihminen saa raivarit siitä että pieni lapsi sotkee leikit. En edes tossa ap.n tilanteessa ois kehannu vieraalle lapselle karjua. Mutta jos olis oikeesti kiusaamista ja satuttamista niin varmasti palais hermo!iteki säikähdin sitä että tosiaan huusin vieraalle lapselle. mutta monta kertaa olin nätisti sanonut, olin kaksi kertaa käynyt sanomassa hänen äidilleen, otin lapseni leluja takaisin ja koitin siirtää lastani kauemmas leikkimään ettei häntä lyödä ja survota naamaan hiekkaa. lapseni alkoi olla aika hädissään ja hätäännyin sitten visiin minäkin. multa loppui keinot. en ole ikinä voinut kuvitella että yksikään äiti on niin vastuuton kun ton lapsen äiti joka antoi lapsensa noin käyttäytyä. sydän hakkas lujaa kauan sen tilanteen jälkeen kun säikähdin sitä että tosiaan huusin ihan vieraalle lapselle.. siinä sitä kenkää takaisin ottaessa korotin ääntäni ja huusin "nyt se kenkä tänne ja nyt loppuu kiusaaminen", oma lapseni oli jo itku kurkussa kun vietiin kengätkin jalasta.. ite olen ollut kiusattu ja yhtä arka lapsena kun tyttärenikin on. muistan itse miltä tuntui istua muiden kiusattavana ilman että uskalsi tehdä mitään.