mitä menetän lapsettomana

Hei! Täällä yksi kolmikymppinen, jolla ei ole pienintäkään hinkua lapsentekoon. Mikähän se on, kun asia ei kiinnosta yhtään. Outoa, muuten olen empaattinen ja lämmin ihminen.

 

Onko sinulla miestä??? Haluaako mies lapsia? Yleensähän niitä lapsia yhdessä innostutaan tekemään ja halutaan hoivailla ja olla perhe... ei monillakaan yksin tule mitään intoja hankkia. Todella raskastahan se yksin olisi.

 

Lyhy ja ytimekäs vastaus: ET menetä MITÄÄN!
Oo onnellinen että sulla on vapaus tehdä mitä haluut.
T:4 äiti.

 

siis haluat kysyä mitä menetät jos et saa lapsia? Jos et halua niin eihän niitä kenenkään ole pakko haluta, eikä se tee susta sen huonompaa ihmistä tai vähemmän empaattista tai mitään oli sulla lapsia tai ei.

Minusta kannattais aina nähdä ne hyvät puolet siinä elämässä jota sattuu elämään. Lapsettomana siis näin itse jälkikäteen viisasteluna sanoisin että lapsettomuudessa oli omat erittäin hyvät puolensa myös saa nukkua vapaa-ajallaan silloin kun haluaa, saa nukkua rauhassa jopa yöllä, kahden aikuisen taloudessa voi mennä ja tulla yömyöhään, halujen mukaan (vaikkapa elokuviin, ravintolaan syömään jne). Matkustaminen on vaivatonta ja helppoa, sekstailla voi kotonaan millon tekee mieli. voi lukea rauhassa vaikkapa kirjoja sohvalla istuen.. jutella puolison kanssa...

 

Et kai mitään, tai no sellanen syvä perustavanlaatuinen rakkaudentunne mitä kokee omaa lasta kohtaan on sellaista mitä en usko kovin monella ainakaan tulevan ketään muuta kuin sitä omaa lasta kohtaan.

Niin ja onhan se mahtava katsoa kuin pieni ihmisentaimen kasvaa ja huomata hänessä tuttuja piirteitä ym. Myöhemmin sitten aikuisen lapsen kanssa viettää aikaa, mahdollisesti nähdä hänen kauttaan suvun taas jatkuvan jne.

 

No tuota menetät, sen ihmeellisen onnen tunteen lapsen oppiessa uusia asioita. Lapsen halaukset ja suukot. Ne kaikki mikä on niin erilaista, kun lapsi on oma.
Sen kuinka jotain voi rakastaa niin suuresti.

Toisaalta asialla on kääntöpuoli eli lapsi tuo mukanaan yövalvomisia, jos ei muuten niin sairastaahan se aina välillä. Halu suojella lasta on niin järjestön että olet aina huolissasi. Rahaa palaa ja joutuu miettimään oliko tenavalle nyt oikean kokosia kumppareita ja minkähän kokosia t-paitoja sitä varaiks kesäks.

 

No sä menetät sen, että joku toinen ihminen menee sinun itsesi edelle kaikessa, vie sun yöunet, rahat, vapaa ajan ja repii sun hermot riekaileiksi. Mutta myös sen kun rakastat jotain ihmistä niin paljon että olisit valmis menemään hänen takiaan vaikka maailman ääriin tai hyppäämään sillalta alas.

Mä olen tätä miettinyt joskus että mikä noissa pienissä ihmisissä on se juttu kun en vaihtais tätä uupumusta, rahattomuutta ja kaikkea "paskaa" mihinkään maailmassa.

Mutta eihän kaikki voi olla samanlaisia, toiset ei vaan halua lapsia. En mäkään ole empaattinen ihminen enkä pidä kenenkään muun lapsista mutta omiani rakastan enemmän kuin mitään.

 

kukaan ei tule katsomaan vanhainkotiin.

 

komppaan fortunatea.. Se mitä menetät on niin syvä rakkauden tunne, ettei mitää rajaa. Vaikka rakastan omaa puolisoani todella paljon, niin rakkaus lapseen menee heittämällä sen tunteen ohi. Toinen on tuo kasvamisen ja kehittymisen ihme mitä saa lapsessa seurata.

Muuten... Et ole paljoa menettänyt... Sinulla on ehjät yöunet, vältyt suht hyvin lastentaudeilta, ex-tempore jutut onnistuvat tuosta vaan... Jne jne.. Nauti niistä! Niin nautin minäkin 29-vuotiaaksi ilman ajatusta lasten teosta ja suht varmana, ettei meille tule puolison kanssa ikinä lapsia. Nyt 31-vuotta tänä vuonna täyttävänä vauva nukkuu tuossa pinnasängyssä vieressä ja toinen syntyy joulukuussa... Niin ja puolisokin on sama kuin ennen. Siihen ei tarvita vauvakuumetta, en ole kokenut koskaan sellaista.. Vain pieni ratkaiseva päätös muuttaa omaa vapaata elämää.. No, vähän vähemmän vapaaksi..

 

syntymän ihmeen..

 

Maailman suurimman rakkauden.

 

Tuskin menetät mitään, koska kaikkia ei vain ole tarkotettukaan äideiksi. Mutta itselle on ollut aina selvää, että haluan lapsia, ja onneksi olen niitä saanutkin. Kauhistuttaa ajatuskin lapsettomuudesta. Mutta olen muutenkin sellainen "äitityyppi"

 

[QUOTE="juliet";26271920]kukaan ei tule katsomaan vanhainkotiin.[/QUOTE]

se, että on biologisia lapsia ei takaa sitä, että et vietä yksinäistä vanhuutta. Mä olen työskennellyt vuosia vanhustenhoitoalalla ja totuus on, että monella vanhuksella on lapsia, jotka todellakaan eivät käy siellä vanhainkodissa tai pidä yhteyttä. Sen sijaan sitten sellaiset ns. yksinäiset vanhatpiiat tai miehet voivat olla hyvinkin sosiaalisesti aktiivisia ja heillä käy paljon ystäviä. Heillä on ollut aikaa rakentaa ystävyyssuhteita ja panostaa sosiaaliseen elämään enemmän kuin perheellisellä.

 

Et mitään tai sit todella paljon. Se riippuu ihan siitä mistä suunnasta asiaa tahtoo katsoa.

 

Jaa-a.

Joko ihan hitosti, tai et mitään. Ihan riippuu ihmisestä. Ei kaikki koe äitiyttä ihanana asiana.

Henk.koht. en halua edes kuvitella, mitä kaikkea olisin menettänyt, jos olisin lapseton. Vaikka olin oikein tyytyväinen elämääni myös ennen lapsia, ja vaikka lapseni eivät ole elämäni ainoa sisältö.

 

No toivon että kehosi / mielesi ei herää haluamaan sitä lasta sitten kun ei se enää ole mahdollista. Mutta ei, ei sinussa nyt mitään vikaakaan ole. Jollei aleta miettimään biologiselta kannalta, lisääntymisvietti jne. Mutta mitäpä niistä, nauti elämästä ja elä sitä niinkuin olet halunnutkin.

 

"Maailman suurin rakkaus" Tästä olisin pikkuisen eri mieltä. Miettii vaikka mitä minä olen omalta äidiltäni saanut kestää, se on rakkaudesta kaukana. Ja en varmasti ole ainut.

Onhan sitä vanhemmat jopa murhanneet oman lapsensa. Ei pidä johdattaa ihmisiä harhaan. Ei kaikki tunne sitä maailman suurinta rakkautta lastaan kohtaan.

 

se, että on biologisia lapsia ei takaa sitä, että et vietä yksinäistä vanhuutta. Mä olen työskennellyt vuosia vanhustenhoitoalalla ja totuus on, että monella vanhuksella on lapsia, jotka todellakaan eivät käy siellä vanhainkodissa tai pidä yhteyttä. Sen sijaan sitten sellaiset ns. yksinäiset vanhatpiiat tai miehet voivat olla hyvinkin sosiaalisesti aktiivisia ja heillä käy paljon ystäviä. Heillä on ollut aikaa rakentaa ystävyyssuhteita ja panostaa sosiaaliseen elämään enemmän kuin perheellisellä.

elleivät ystävät kuole ennen häntä.Oma mummoni kerran tokaisi,että nyt on kaikki ystävät kuolleet,kun sen viimeisenkin ystävänsä hautajaisista tuli.

 

Jaa-a mitä lapsettomana menettää, no varmasti omat lapset, mutta koska niitä lapsettomalla ei ole ei voi tietää mitä on menettänyt. En voi myöskään tietää mitä menetin keskenmenossa, ainutlaatuisen ihmisen jota ei koskaan ollut, john en koskaan pystynyt tutustumaan, ei mitään ja samalla niin paljon.

 

[QUOTE="juliet";26271920]kukaan ei tule katsomaan vanhainkotiin.[/QUOTE]

Tokihan ihminen voi elämänsä aikana saada ihmissuhteita, ystäviä, jotka vanhainkotiinkin tulevat katsomaan - tai heidän lapsensa. Ja 100% takuuta siitä, että oma lapsi käy vanhainkodissa katsomassa, ei todellakaan ole (aikanaan karusti tämän hoitajaopintojen harjoittelujaksoilla ja kesätöissä huomasin)joten sen varaan ei lastentekoa kannata asettaa. Lisäksi, varmaa ei kenenkään kohdalla ole, että vanhainkoti-ikäiseksi edes elää

Ap, jos olet tyytyväinen elämääsi lapsettomana, niin ole vaan Miksi miettiä jotain mitä kenties menettää, jos sitä ei halua?

 

Mäkin vielä kolmekymppisenä olin sitä mieltä, etten lapsia halua ja elin lapsettomana lähes nelikymppiseksi. Niin vain mieli muuttui ja nyt olen pienen tytön äiti. Mitä olisin menettänyt, jos häntä ei olisi? En osaa vastata tuohon, elämäni olisi aivan toisenlaista ilman häntä enkä osaisi kuvitellakaan mitä se on hänen kanssaan. Vastaan, ettet menetä mitään, koska et tiedä muusta kuin lapsettomana elosta. Ei voi menettää, jos ei jotain ole ollut.

 

Kiitos kaikista vastauksista. Antoivat jälleen ajattelemisen aihetta. Toivon myös, että en sitten vanhana kadu tätä valintaani. Ei vain nyt ole mitään syytä tehdä lapsia, tosin eihän lapsia aina saa vaikka haluaisi :/ Olen vähän pelännyt sitä, että minussa on jotain vialla, kun ei ole hinkua lisääntyä. Ehkä vain meitä on moneksi. Niin en tiedä, voiko parisuhteellani olla jotain tekoa asian kanssa. Se, kun on aika kuluttava eikä minulla tosiaan ole voimia enää muuhun ylimääräiseen kuormitukseen. Ihania hetkiä kaikille mammoille lastensa kanssa!

 

Sinusta en tiedä, mutta minä olisin menettänyt paljonkin.
Ennenkaikkea sydän olisi jäänyt tyhjemmäksi ja rakkaus vajaammaksi.
Ja minä itse ihmisenä ehkä keskeneräisemmäksi, vaikka toisaalta lapseni ovat olleet minulle se armottomin peili.

Mutta minä halusinkin lapsia. Joten en voi oikeastaan vastata kysymykseesi.

 

No tietenkin menetät sen, ettei sinulla ole lapsia ja kaikkea sitä, mitä lapset tuovat mukanaan.
Toisaalta et menetä mitään, jos et halua lapsia ja voit sen sijaan saada jotain muuta sekä erilaisia kokemuksia siksi ettei lapsia ole.

Ei suunnitellussa lapsettomuudessa ole mitään pahaa tai kummallista

 

Keksin;

Menetät hermosi huomattavasti harvemmin kuin menettäisit, jos sulla olisi lapsia.

Siis onhan noi ihania, mutta...kuitenkin :xmas: