Ei ehkä kannatakaan opettaa lasta siihen, että koko ajan joku on touhuamassa mukana, vaan yksinkin pitää osata leikkiä. Lisäksi oppineet sanoo, ettei lapsen leikkiä saisi muutenkaan ohjailla koko ajan, koska lapsen pitää saada itse keksiä omia leikkejä (en tiedä päteekö jo vuoden ikäiseen). Se kai kehittää luovuutta ja lapsi pystyy käsittelemään leikissään erilaisia tunteita + asioita.
Meillä tyttö on 1v5 kk ja leikitään hänen kanssa, sitä mitä itse tahtoo. Eli ollaan tytön huoneessa ja tyttö roudaa niitä leluja äidille käteen, joilla tahtoo leikittävän. Vakioleikkejä on pikkuautoilla ajelu, nuken hoitaminen (kylvetetään, syötetään, nukutetaan, kärrätään rattaussa...), leikkiastioilla ruoan laittaminen ja syöminen, lukeminen, palapelin teko, rakennuspalikoilla rakentelu, junaradalla leikkiminen, pallon pelaaminen (potkitaan + heitellään pehmeää pientä palloa sisällä), musiikin kuuntelu + tanssiminen, laulaminen, valokuvien katselu (varsinainen hitti meillä.. Huoh, en jaksa enää kertaakaan kattoa samoja joulukuvia!) jne...
Jos puuhaan kylppärissä (esim. laitan pyykkiä tms.) niin tyttö on mukana ja yleensä haluaa mennä pesulle (eli seisoo korokepallin päällä lavuaarin luona ja lotraa veden kanssa). Keittiössä kun teen askareita, tyttö voi piirrellä keittiön pöydän ääressä tai leikisti leipoa (annan kaulimen, kauhan yms. ja tyttö "leipoo" pöydän ääressä).
