Mitä lastenlaulua inhosit jo lapsena?

Kauheita angsteja jäänyt lapsuudesta! :D

Mulla ei ole sellaista lastenlaulua, mikä aiheuttaisi näppylöitä tai inhoreaktiota.

No ehkä se Minttu sekä Ville-biisi on yks sellainen ei niin ihana.
 
sdfd
Inhosin kaikkia lauluja, jotka olivat mummoista "hartaita", "kauniita" tai "vanhoja". :x Minun korviini silloin, ja yhä vieläkin, tekopyhää lässytystä vitsan/herran pelossa.
 
firequeen
m.a nummisen vai mikä se määkijä nyt on renkutukset ja se hiton nukke nieminen... ja koulussa laulettiin lentäjän poikaa ja me ollaan sankareita kaikki niin, etten nykyään voi sietää kumpaakaan noista ! :(
 
Shinkypants
Keltainen keto oli viihamani laulu. Se meni jotenkin näin. OOO-oooo keltainen keto siellä heinät niityt viljeleeer ja kaikki kuohuu kun lapsi askelein taivaltaaa. OOOO
 
Moikkelis
Jes, monet muutkin inhoaa minun inhokkejani! Se "lirularuloru" on ihan kaamea. Muita inhokkeja: Jos sun lysti on, Minä soitan harmonikkaa, Karhunpoika sairastaa, Matkustan ympäri maailmaa, Mörkö se lähti piiriin... Niitähän riittää vaikka kuinka paljon.
 
"sama"
[QUOTE="Sanna";25997488]Joku Inkkarilaulu. En muista nimeä, mutta jotain järkyttävää kimeää jodlaustaa siinä oli välillä.[/QUOTE]

Taisi olla tämä:

On vuoristossa jossakin
aarre kultineen
Sen taru kertoo apassein
sinne kätkeneen

Intiaanit hiipii
vartijoina käy
sotahuuto kiirii
vaikkei ketään näy

Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...

Vaan erään kullankaivajan
valtas huuma tuo
Nyt miten saada hallintaan
kultaharkot nuo

Merkkisavut nousi
viestin kuljettain
punanahat sousi
kohti aarrettain

Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...

Ei saanut valkoihoinen
koskaan kultiaan
Sen heimo punasulkainen
esti taidollaan

Tomahawkit välkkyi
nuolet apassein
Rosvot tuosta säikkyi
pakoon pinkaisten

Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen
Viiuviiuvihhih...
Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen...
 
Mä tykkäsin melkein kaikista, toisista enemmän, toisista vähemmän, ja tykkäsin laulaa ja soittaa... Oli tietysti joitain joista en erityisemmin välittänyt, kuten Mörkö se lähti piiriin-kipaletta pidin aina jotenkin tosi tyhmänä. Ja semmoinen mielestäni todella tyhmä (kaikki ei-kivahan oli tyhmää :)) laulu meidän piti ekaluokalla kuorossa esittää jossain, joka meni kaikessa yksinkertaisuudessaan 'Aurinko, aurinko, korkealla taivahalla loistaa jo', kahta säveltä, nuo lihavoidut se korkeampi. Se oli musta niin naurettavan yksinkertainen, että mua hävetti että piti se esittää :D ja muistan vielä joku vieras aikuinen sanoi sen jälkeen että olipa ihana esitys, ja mä ajattelin että just joo varmaan :D

Karhunpoika sairastaa, se mua vähän ahdisti.
Ja Lasten mehuhetkeä pelkäsin, kivaa 5-vuotiaana kuvitella musta enkeli joka vie päivänsankarin... Samoin Minä olen liikenne valo oli pelottava ihan pienenä, siinä se 'silmäni on punainen', mä kuvittelin jonkun terminaattorin :D

Mutta mitään varsinaisia inhokkeja ei ole kyllä jäänyt, ei ainakaan tule mieleen.
 
Mä tykkäsin melkein kaikista, toisista enemmän, toisista vähemmän, ja tykkäsin laulaa ja soittaa... Oli tietysti joitain joista en erityisemmin välittänyt, kuten Mörkö se lähti piiriin-kipaletta pidin aina jotenkin tosi tyhmänä. Ja semmoinen mielestäni todella tyhmä (kaikki ei-kivahan oli tyhmää :)) laulu meidän piti ekaluokalla kuorossa esittää jossain, joka meni kaikessa yksinkertaisuudessaan 'Aurinko, aurinko, korkealla taivahalla loistaa jo', kahta säveltä, nuo lihavoidut se korkeampi. Se oli musta niin naurettavan yksinkertainen, että mua hävetti että piti se esittää :D ja muistan vielä joku vieras aikuinen sanoi sen jälkeen että olipa ihana esitys, ja mä ajattelin että just joo varmaan :D

Karhunpoika sairastaa, se mua vähän ahdisti.
Ja Lasten mehuhetkeä pelkäsin, kivaa 5-vuotiaana kuvitella musta enkeli joka vie päivänsankarin... Samoin Minä olen liikenne valo oli pelottava ihan pienenä, siinä se 'silmäni on punainen', mä kuvittelin jonkun terminaattorin :D

Mutta mitään varsinaisia inhokkeja ei ole kyllä jäänyt, ei ainakaan tule mieleen.
 
vierailija

QUOTE="Leija, post: 8997880, member: 1334"]
Musta Saara oli kammotus jo lapsena. Sanoja en sentään olisi enää osannut ulkoa. taivas, miten monta säkeistöä.

Suvivirsi oli lapsena minusta huipputylsä, nyt ajattelen eri tavalla.
[/QUOTE]
 
"Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään".
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien' neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell' Herran kasvot mulle loistaa,
siell' luonaan aina olla saan.

Hän kertovan on kuullut kerran
näin opettajan valkoisen.
Hän armosta sai kuulla Herran
ja ystävästä lapsien.

Hän sai myös kaupungista kuulla,
joll' ompi autuus muurinaan.
Hän siellä kerran riemusuulla
myös tahtois kiittää Jeesustaan.

Nyt riutuu raukka tuskissansa
hän siinä olkivuoteellaan,
mutt' rauha lepää kasvoillansa
ja riemu loistaa katseestaan.

Ja ystävää ei vierellänsä,
vaikk' kova ompi vuoteensa.
Hän tuskat kantaa yksinänsä
niin onnellisna, iloisna.

Ei miettimästä voi hän laata
nyt noita ihmesanoja.
Hän muistaa tuota "uutta maata"
ja "uuden taivaan" riemua.

"Oi, kuolemaa ei taivahassa",
hän laulaa aina hiljempään.
"Ei tuskaa niin kuin maailmassa,
ei itkua, ei yötäkään."

Hän huokaa yhä heikommasti:
"Oi kaupunki, sä kultainen!
- Ei kuolemaa", ja rauhaisasti
hän vaipuu kuolon unehen.

Nyt Jeesuksensa kunniaksi
hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri puhtahaksi
sai mustan Saaran kokonaan.
en ole koskaan onneksi kuullut. mutta ihan taatusti se olisi tämä kappale
 
vierailija
"Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään".
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien' neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell' Herran kasvot mulle loistaa,
siell' luonaan aina olla saan.

Hän kertovan on kuullut kerran
näin opettajan valkoisen.
Hän armosta sai kuulla Herran
ja ystävästä lapsien.

Hän sai myös kaupungista kuulla,
joll' ompi autuus muurinaan.
Hän siellä kerran riemusuulla
myös tahtois kiittää Jeesustaan.

Nyt riutuu raukka tuskissansa
hän siinä olkivuoteellaan,
mutt' rauha lepää kasvoillansa
ja riemu loistaa katseestaan.

Ja ystävää ei vierellänsä,
vaikk' kova ompi vuoteensa.
Hän tuskat kantaa yksinänsä
niin onnellisna, iloisna.

Ei miettimästä voi hän laata
nyt noita ihmesanoja.
Hän muistaa tuota "uutta maata"
ja "uuden taivaan" riemua.

"Oi, kuolemaa ei taivahassa",
hän laulaa aina hiljempään.
"Ei tuskaa niin kuin maailmassa,
ei itkua, ei yötäkään."

Hän huokaa yhä heikommasti:
"Oi kaupunki, sä kultainen!
- Ei kuolemaa", ja rauhaisasti
hän vaipuu kuolon unehen.

Nyt Jeesuksensa kunniaksi
hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri puhtahaksi
sai mustan Saaran kokonaan.
 

Yhteistyössä