Mitä jos näkisit muksusi vain viikonloppuisin?

Tämä tietty eron tullessa jommalle kummalle vanhemmalle käy, mutta kyse ei nyt ole siitä...

Työkaverini äiti hoitaa lapsenlastaan viikot, yötä päivää.
Työkaverini hakee muksun mummolta pe iltana ja palauttaa su iltana.
Tämä toimii kuulemma hyvin.
Itse en kyllä kestäisi.
En epäile yhtään, etteikö muksusta huolehdita, mutta ajatus moisesta kummastuttaa..
Olenko ahdasmielinen??

 

Tämä tietty eron tullessa jommalle kummalle vanhemmalle käy, mutta kyse ei nyt ole siitä...

Työkaverini äiti hoitaa lapsenlastaan viikot, yötä päivää.
Työkaverini hakee muksun mummolta pe iltana ja palauttaa su iltana.
Tämä toimii kuulemma hyvin.
Itse en kyllä kestäisi.
En epäile yhtään, etteikö muksusta huolehdita, mutta ajatus moisesta kummastuttaa..
Olenko ahdasmielinen??

Mä jo helposti tuomitsisin tässä kyseisen äidin... :/
Toki ei voi tietää, mitkä ovat todelliset syyt, masentunut, mielenterveyshäiriöinen äiti tms, mutta silti...

 

Väliaikaisesti voisin suostua esimerkiksi töiden vuoksi, mutta en pysyvästi.

 

en pystyis siihen.
miks hommata lapsia jos ei haluu hoitaa niitä?

 

Aika oudolta kuulostaa....tuo työkaverisi ei ole ollut valmis vanhemmaksi, miksi siis hänelle on lapsi suotu? Mummu on lapselle enemmän äiti, kurjaa, vaikka varmasti mummu huolen pienestä pitääkin. Enpä nyt tiedä taustoja, joten vaikea sanoa muuta. Itse en vain voi tuollaista ymmärtää.

 

Jos se olisi lasten etu, niin nieleskellen hyväksyisi. Kamalaa se olisi. Kamala on myös ajatus siitä, ettei isä näkisi lapsiaan kuin viikonloppuisin.

 

Kun ei tiedä syytä miksi näin on,ei mielestäni pitäisi tuomita.

 

Äiti on yh, isä ei ole kuvioissa lainkaan.
Ihan tasapainoinen ihminen. Ei kuulemma halua lastaan viedä vieraalle, ja hoitomaksut on liian suuret. Mummo eläkkeellä--- joten.
En kyllä ymmärrä minäkään.
Viime kesänä kun aloitin tän työn, meni kauan, ennenkuin edes tiesin k.o henkilöllä lasta olevankaan. Ei koskaan puhu muksusta, ja kesällä saattoi olla mummon mökillä montakin viikkoa putkeen... Nyt tyttö 5v, viime kesänä 4v...

 

En pystyis moiseen.

 

jos se olisi lasten etu niin kyllä mieluummin antaisin äidilleni hoitoon kuin jollekin vieraalle esim. sijaisperheeseen.

 

Kun ei tiedä syytä miksi näin on,ei mielestäni pitäisi tuomita.

Näin mäkin ajattelisin.

 

Musta outoo.Mut tiiän että tuollaista ainakin ennen tehtiin.
Eks mies oli isovanhemmillaan kolme ekaa vuotta-äiti opiskeli ja teki töitä toisessa kaupungissa.Ja biletti.
Mutta poika 3 vuoden jälkeen vierasti äitiään eikä olis halunnut muuttaa äidin kanssa yhteen.

Äiti kun tuli uuden miehen kanssa ja halus pojan.
Ei ihme että eksällä tunne-elämän ongelmaa.
Ja että on eks... :/

 

Mä tiedän tapauksen missä äiti teki lapsen, jottei mies jättäisi. Lapsi syntyi ja oli just tällainen "en imetä ettei tissit mene pilalle" -äiti. Töihin, kun lapsi oli puolivuotias ja lapsen äidinäiti otti omasta työstään vuorotteluvapaata ja lapsi sinne. Nyt nämä vanhemmat käyvät silloin tällöin "katsomassa" omaa lastaan... Etäisyyttä on joku 40 kilometriä. Säälittää sekin lapsi.

 

Mun esikoinen asui suurin piirtein puoli vuotta äidilläni kun äitiysloman (se 9kk) jälkeen palasin opiskeleen. Siis viikonloppuisin hain toki kotiin öiksi, mutta muuten oli äidilläni.
Tämä siksi, että kävin toisella paikkakunnalla koulua ja mun ois pitäny herättää pikkuinen viideltä aamulla ja vielä mummolle kun itse lähdin kouluun. Helpompaa kaikille kun pieni nukkui yöt mummon luona. Tietenkin itse menin suoraan koulusta äitini luokse ja lähdin vasta kun olin poikani nukuttanut yöunille. Joskus tälläinenkin ratkaisu voi olla se paras mahdollinen, vaikka hassulta kuulostaa.

 

Henk. koht. en näe syytä jonka takia noin toimisin.

 

Turha sääliä lasta, joka asuu perheessä, jossa häntä rakastetaan ja josa hänestä huolehditaan.
Olette itsekin täällä huutaneet, miten kamalaa on jos tekee abortin.Että lapsen voi tehdä ja antaa adoptioon.
Olette huutaneet, miten lapset pitää huonoilta äideiltä ottaa pois, ja antaa sijaiskotiin, missä saavat rakkautta yms.
No, näissä tapauksissa lapset on ikään kuin adoptoitu ja ovat ikään kuin sijaiskodissa. Lapset voivat ihan varmasti hyvin ja on ihan fiksua, että äiti, joka tietää ettei jaksa arkea ja vastuuta lapsesta, tunnustaa sen itselleen ja tekee lapsen kannalta parhaan ratkaisun.

Lapsi ei kärsi tästä.Lapsi kärsii siitä, kun te muut tuomitsette ja kauhistelette.

 

Turha sääliä lasta, joka asuu perheessä, jossa häntä rakastetaan ja josa hänestä huolehditaan.
Olette itsekin täällä huutaneet, miten kamalaa on jos tekee abortin.Että lapsen voi tehdä ja antaa adoptioon.
Olette huutaneet, miten lapset pitää huonoilta äideiltä ottaa pois, ja antaa sijaiskotiin, missä saavat rakkautta yms.
No, näissä tapauksissa lapset on ikään kuin adoptoitu ja ovat ikään kuin sijaiskodissa. Lapset voivat ihan varmasti hyvin ja on ihan fiksua, että äiti, joka tietää ettei jaksa arkea ja vastuuta lapsesta, tunnustaa sen itselleen ja tekee lapsen kannalta parhaan ratkaisun.

Lapsi ei kärsi tästä.Lapsi kärsii siitä, kun te muut tuomitsette ja kauhistelette.

 

No joo mulla tuli viime talvena yksi työtarjous kun tyttö oli 1v. En halunnut työtä ottaa vastaan kun halusin olla lapsen kanssa kotona enkä halunnut laittaa vielä päiväkotiin. Anopin idea oli, että jospa veisimme hänelle hoitoon 50 km päähän ja koska asuu eri suunnassa olisimme voineet viedä aina esim. maanantaina ja hakeneet keskiviikkona ja sitten vieneet torstaina ja hakeneet perjantaina. Näin olisi hänelle kuulemma hyvin käynyt. Välillä olisimme voineet viedä vaikka koko viikoksi. Järkyttävää! Jäi kyllä työpaikka ottamatta.

 

Aloitin opiskelut aivan uudella ja vieraalla paikkakunnalla kun lapseni olivat alle kouluikäisiä. Olin yh. Matkaa entiseen, sukulaisiin,a kavereille, lasten kavereille, j lasten isän luo jne oli noin 300 km, jos muistan oikein. Junalla pääsi, joskus piti vaihtaa, joka lähdöllä ei.

Oli raskasta.
Mietin, että laitan lapset isälleen. Se olisi varmaan ollut hyväksyttävämpää, kuin jos olisi laittanut mummolaan, siis omalle äidilleni. Minut olisi tosin kuitenkin tuomittu huonoksi äidiksi vähintään siellä isän luona ja isän suvun keskuudessa.
Koska isä ei kyennyt vastuuseen, tiesin sen, en laittanut lapsia hänelle asumaan.
Koska omat vanhempani olivat kuolleet, en voinut hyödyntää heitä. Olisivat kuitenkin olleet vielä työikäisiä, ei mitään eläkeläisiä ja puolisokeita, eli sen puoleen olisivat voineet huolehtia. Mutta kun kuolo korjasi niin aikaisin, niin ...

Anoppilaa en missään nimessä voinut edes harkita..

Mutta mietin, että jos olisi ollut mahdollista, olisin laittanut lapseni lähisukulaisen luo viikoiksi, koska se opiskelu ilman turvaverkkoa ja ilman ystäviä kahden lapsen yksinhuoltajana oli tosi raskasta, piti huolehtia lapset ja arki, ja opiskelut , enkä saanut heitä viikonloppuisin esim. isälleen, kun välimatka oli niin pitkä.

No, hengissä selvittiin mutta rankkaa aikaa oli kaikille.

 

Mä en näe lapsiani koko kesänä mutta tässä nyt ei ollut kuitenkaan siitä kyse.