Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Mitä ihmettä voin tehdä tässä asiassa? Ongelmana isovanhempien asenne.
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Mummu from hell, post: 28482164"]</p><p>Mitä tekisitte itse vastaavassa tilanteessa? </p><p></p><p>No nyt on tullut sellainen tilanne, että joudun isojen päätösten eteen. Meillä esikoinen on nyt 5-vuotias ja vauva 7 kk ikäinen. Jäin työttömäks just ennen vauvan syntymää ja meinasin jäädä työttömäks työnhakijaks heti äitiysloman päätyttyä. Uhkana on mahdolliset karenssit ja kouluttautumiset, johon tässä elämäntilanteessa ei olisi juuri nyt hirveästi varaa. Mies, joka on ollut päävastuussa tienaamisesta, on jäänyt työttömäksi työttömyyttäni ennen, jolloin kaikki säästöt menivät. Hän sai pian uuden työpaikan, jossa on tosi pieni palkka, mutta pääasia on, että lapset saa mitä tarvitsee ja että jollain lailla edes voi elää päivän kerrallaan. Tullaan toimeen pienilläkin tuloilla, mutta meillä on ylimääräistä velkaa vielä hetken aikaa ja tästä syystä meille on yllättävä työttömyysjakso aiheuttanut päänvaivaa. Töihin paluu on muutenkin vaikeaa henkisesti pienen lapsen äitinä ja lisäksi kahden lapsen hoitokulut mietityttävät, sillä tulotaso voi olla eri kuin työssäni, joka loppui. Työpaikka on kuitenkin hankittava viimeistään vuoden kuluttua. </p><p></p><p>No, olin valmistautunut siihen, että jäisin vauvan kanssa kotiin ja että saisimme kitkutettua jollain lailla vielä n. vuoden eteenpäin. Esikoinen meni hoitoon hyvin pienenä ja ajattelin, että vastaavaa ei tarvitsisi toisen lapsen kohdalla kokea. Mutta kohtalo sitten saneli asiat näin, että joudun miettimään taas tätä asiaa. </p><p></p><p>Sain yllättäen kuulla työpaikasta, jollaista olisi tarjolla harvoin ja jonka saisin hyvin todennäköisesti. Lisäksi olisi mahdollisuus alkuun tehdä osa-aikaista, jolloin esim. lapsen ei tarvitsisi olla niin paljon hoidettavana. Aloin siis harkita työpaikan hakemista vakavasti. Aloitus olisi, kun lapseni olisi n. 10 kk ikäinen. Tai mahdollisesti voisi olla hiukan myöhemminkin, sovittavissa. </p><p></p><p>No, kerroin tästä työpaikasta äidilleni, joka on vuosia kitkutellut erilaisissa sairaslomissa ja on nyt saamassa paperit, jolla voi jäädä sairaseläkkeelle. Hän on aina puhunut siitä, kuinka jäisi hoitamaan lapsia, jos vain tämä olisi vähänkään mahdollista. Isäni kulkee töihin vierestämme, ja äitini pääsisi hoitamaan lapsia samalla kyydillä. </p><p></p><p>Kerron nyt asian, joka on ongelma: Vanhempiini ei vaan voi luottaa sadasosasekuntiakaan. He ovat onnistuneet elämässään ainoastaan toisten syyttelemisessä ja itsensä marttyroimisessa. Ja esim. jo se, että käyvät täällä kylässä, on ollut heistä meille iso palvelus. En jaksa tähän kirjoittaa asiasta enempää, kuin sen, että käyn terapiassa ja syynä tähän suhteet vanhempiini. </p><p></p><p>Äitini innostui työpaikasta kuultuaan ja sanoi, että tottakai voisi tulla hoitamaan lapsia meille, kun on kotonakin. Vasta silloin aloin ajatella asiaa mahdollisuutena. Tiesin kyllä alitajuisesti, että vanhempani puhuvat jälleen kerran ohi suunsa, ja tosipaikan tullen peruvat lupauksensa. Ja jos eivät peru, niin pitävät todellakin huolen siitä, että saan kuulla, millaisen uhrauksen he tekevät. </p><p></p><p>Ongelma on se, että en haluaisi viedä toista lastani alle vuoden ikäisenä päiväkotiin. Esikoinen oli. Hyvin on pärjätty, on uskomattoman taitava ja sopeutuvainen lapsi, tulee pärjäämään elämässään hienosti ja olen ylpeä siitä, millainen hän on. Asia oli mulle tuolloin pakon edessä vaan järjettömän suuri uhraus, ja pelkään tehdä sen jälleen. Vaikka tiedän, että jokainen perhe tekee valintansa siten, kuin parhaaksi näkee. Tuolloin mulla ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä kotiin. Nyt olisi, hetkeksi, mutta stressaavaan rahatilanteeseen ja töiden kärkkymiseen ja siihen, että pitäisi sitten ottaa vastaan mitä tahansa työtä, jos sellaista on tarjolla. </p><p></p><p>Saimme mieheni kanssa pohdittua asiaa siten, että jos toinen mummu jäisi lupaustensa mukaisesti hoitamaan lapsia vaikka kerran pari viikossa ja toinen mummu lupauksensa mukaa (johon VOI luottaa) kuukaudessa n. viikon ajaksi. Mieheni pitäisi tätä ennen isäkuukauden. Hakisimme paikan perhepäivähoitajalta (ehdottomasti, ei päiväkodista!), joka olisi alkuun lyhytaikaisempi. Ehkä mies voisi saada lomautuksen muutamaksi kuukaudeksi, jolloin lapset voisivat olla kotona isän kanssa. Tämän jälkeen päivähoitopaikka voitaisiin ehkä muuttaa kokopäiväiseksi, kun lapseni olisi jo isompi. En vain tiedä, onko tämä mahdollista ja tärkeää olisi, että hoito jatkuisi samassa paikassa. </p><p></p><p>Vanhempani sanoivat mulle, että hae vain sitä työpaikkaa ja sanoin, että mulle on tärkeää tietää, voisivatko he tulla hoitamaan lapsia ja pitää tästä lupauksen, sillä en voi olla epätietoisena montaa kuukautta, mistä lapsille hoitaja päivä kerrallaan. Ja että mulla on tapana pitää lupaukset, myös työnantajalle. Ensimmäisenä äitini jo mietti, että menis vähän vaikeaks kaikki ku pitäis hoitaa lapsia. Sanoin, että kuulostaa siltä, että olet päätöksen tehnyt. Eli lupauksen jälkeen vasta tulee se päätös häneltä aina.... Ja jos hän tuleekin meille lapsia hoitamaan, kuulen asiasta elämäni loppuun asti. </p><p></p><p>Olisin toivonut sitä, että vanhempani edes joskus, kerrankin elämässään, sanoisivat ei tai joo ja pitäisivät lupauksensa ilman syyttämistäni. Sanoin tämän suoraan: Että toivoisin harkinta-ajan jälkeen suoran vastauksen, jotta tietäisin, mitä mun pitäis tehdä, mutta tämä oli vanhemmilleni liian iso juttu. He haluaisivat vain jossitella eivätkä koskaan sanoa kellekään ei. Tämä on katkeroittanut heidät: kyvyttömyys pitää rajoista kiinni. Yrittävät miellyttää muita, mutta suuttuvat sitten muille ihmisille, sillä eivät oikeasti haluaisi tehdä asioita, joita pyydetään tai joihin ovat joutuneet sitoutua. Heillä on hyvin heikko itsetunto. </p><p></p><p>Suoraan sanottuna aloin miettiä asiaa, että ehkä lasteni olisi paras olla vaikka vieraallakin hoidossa, mutta ei äidilläni tai isälläni. Jos en kuitenkaan nyt anna mummun hoitaa lapsiani, saan kuulla tästäkin. Esim. 5-vuotias saa syyt niskoilleen siitä, että haluaa kaupassa jonkin tavaran ja mummu on sitten sanonut, että sen vuoksi ei esim. ollut varaa ostaa ruokaa, kun lapsi halus tuon lelun ja pitihän se sitte ostaa jne. Hän muistelee tätä asiaa vielä parinkin vuoden päästä, oma lapseni, kuinka menikään haluamaan kallista angrybirds-possua eikä mummu saanut ostettua kaikkea kaupasta. Olen sanonut mummulle, että sovitaan niin, että syytät äitiä ja sanot, että äiti on kieltänyt mummua ostamasta tavaroita, jolloin sekin on parempi, kuin vierittää syy 5-vuotiaan niskoihin siitä, että ei osaa sanoa ei. Hän ei osaa asettaa rajoja, vaan tekee kaiken syyllistämällä. Meillä on jo valmiiksi huonot välit vanhempieni kanssa, enkä usko, että ne tällä paranisivat ainakaan, että joutuisin joka ilta pyytää äitiäni hoitamaan lapsia seuraavaks päiväks, sillä hänellä saattaa sitten yhtäkkiä ollakin jotain muuta kuin mitä on sovittu sinä päivänä, kun hänen pitäisi lapsia tulla hoitamaan. Ja voi, kun hän kuitenkin tekisi sen niin mielellään ja olis niin mukava, SITTEN KUN siihen olis tilaisuus. "Ja onhan me autettu" (Voi että inhoan tuota"!) On ollut tilaisuus tulla ja olla jo kaks vuotta lasten kans, mutta jotenkin hänen on sitten parempi odottaa isääni töistä kotiin päivät pitkät. On myös tällainen läheisriippuvaisuusongelma hänellä - ei voi, kykene, osaa tehdä yhtään mitään ilman isää. Eli äitini on täysin vailla itsenäisyyttä myöskin. </p><p></p><p>Mitä tekisitte? Vakituinen työ, joka olis sitä mitä haluaa tehdä ja harvoin tarjolla, hoitoon tällä tavalla lapset vai jäänkö kotiin stressaavaan rahatilanteeseen miettimään, milloin karenssi napsahtaa ja menettäisin samalla mahdollisuuden työhön, jota haluan tehdä lopun elämäni? </p><p></p><p>Tiedän, että äitini saattaisi tullakin hoitamaan lapsia, mutta hän ei ymmärrä sanaa "päivähoitosopimus" ja sitä, että en voi viedä päivähoitoon lasta, jos äidilleni ei jokin aamu sovikaan tulla vaikka asiasta olisi sovittu jo aiemmin. </p><p></p><p>Kun sitten ehdotin, että ajattelimme, että koska sulle olis ok pari kolme kertaa viikossa tulla hoitamaan, että voitais tehdä se näin alkuun (minimi perhepäivähoito), niin vastaus oli: Joo, katotaan nyt sitä sitte...... En tiedä, alanko itkeä vai nauraa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Mummu from hell, post: 28482164"] Mitä tekisitte itse vastaavassa tilanteessa? No nyt on tullut sellainen tilanne, että joudun isojen päätösten eteen. Meillä esikoinen on nyt 5-vuotias ja vauva 7 kk ikäinen. Jäin työttömäks just ennen vauvan syntymää ja meinasin jäädä työttömäks työnhakijaks heti äitiysloman päätyttyä. Uhkana on mahdolliset karenssit ja kouluttautumiset, johon tässä elämäntilanteessa ei olisi juuri nyt hirveästi varaa. Mies, joka on ollut päävastuussa tienaamisesta, on jäänyt työttömäksi työttömyyttäni ennen, jolloin kaikki säästöt menivät. Hän sai pian uuden työpaikan, jossa on tosi pieni palkka, mutta pääasia on, että lapset saa mitä tarvitsee ja että jollain lailla edes voi elää päivän kerrallaan. Tullaan toimeen pienilläkin tuloilla, mutta meillä on ylimääräistä velkaa vielä hetken aikaa ja tästä syystä meille on yllättävä työttömyysjakso aiheuttanut päänvaivaa. Töihin paluu on muutenkin vaikeaa henkisesti pienen lapsen äitinä ja lisäksi kahden lapsen hoitokulut mietityttävät, sillä tulotaso voi olla eri kuin työssäni, joka loppui. Työpaikka on kuitenkin hankittava viimeistään vuoden kuluttua. No, olin valmistautunut siihen, että jäisin vauvan kanssa kotiin ja että saisimme kitkutettua jollain lailla vielä n. vuoden eteenpäin. Esikoinen meni hoitoon hyvin pienenä ja ajattelin, että vastaavaa ei tarvitsisi toisen lapsen kohdalla kokea. Mutta kohtalo sitten saneli asiat näin, että joudun miettimään taas tätä asiaa. Sain yllättäen kuulla työpaikasta, jollaista olisi tarjolla harvoin ja jonka saisin hyvin todennäköisesti. Lisäksi olisi mahdollisuus alkuun tehdä osa-aikaista, jolloin esim. lapsen ei tarvitsisi olla niin paljon hoidettavana. Aloin siis harkita työpaikan hakemista vakavasti. Aloitus olisi, kun lapseni olisi n. 10 kk ikäinen. Tai mahdollisesti voisi olla hiukan myöhemminkin, sovittavissa. No, kerroin tästä työpaikasta äidilleni, joka on vuosia kitkutellut erilaisissa sairaslomissa ja on nyt saamassa paperit, jolla voi jäädä sairaseläkkeelle. Hän on aina puhunut siitä, kuinka jäisi hoitamaan lapsia, jos vain tämä olisi vähänkään mahdollista. Isäni kulkee töihin vierestämme, ja äitini pääsisi hoitamaan lapsia samalla kyydillä. Kerron nyt asian, joka on ongelma: Vanhempiini ei vaan voi luottaa sadasosasekuntiakaan. He ovat onnistuneet elämässään ainoastaan toisten syyttelemisessä ja itsensä marttyroimisessa. Ja esim. jo se, että käyvät täällä kylässä, on ollut heistä meille iso palvelus. En jaksa tähän kirjoittaa asiasta enempää, kuin sen, että käyn terapiassa ja syynä tähän suhteet vanhempiini. Äitini innostui työpaikasta kuultuaan ja sanoi, että tottakai voisi tulla hoitamaan lapsia meille, kun on kotonakin. Vasta silloin aloin ajatella asiaa mahdollisuutena. Tiesin kyllä alitajuisesti, että vanhempani puhuvat jälleen kerran ohi suunsa, ja tosipaikan tullen peruvat lupauksensa. Ja jos eivät peru, niin pitävät todellakin huolen siitä, että saan kuulla, millaisen uhrauksen he tekevät. Ongelma on se, että en haluaisi viedä toista lastani alle vuoden ikäisenä päiväkotiin. Esikoinen oli. Hyvin on pärjätty, on uskomattoman taitava ja sopeutuvainen lapsi, tulee pärjäämään elämässään hienosti ja olen ylpeä siitä, millainen hän on. Asia oli mulle tuolloin pakon edessä vaan järjettömän suuri uhraus, ja pelkään tehdä sen jälleen. Vaikka tiedän, että jokainen perhe tekee valintansa siten, kuin parhaaksi näkee. Tuolloin mulla ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä kotiin. Nyt olisi, hetkeksi, mutta stressaavaan rahatilanteeseen ja töiden kärkkymiseen ja siihen, että pitäisi sitten ottaa vastaan mitä tahansa työtä, jos sellaista on tarjolla. Saimme mieheni kanssa pohdittua asiaa siten, että jos toinen mummu jäisi lupaustensa mukaisesti hoitamaan lapsia vaikka kerran pari viikossa ja toinen mummu lupauksensa mukaa (johon VOI luottaa) kuukaudessa n. viikon ajaksi. Mieheni pitäisi tätä ennen isäkuukauden. Hakisimme paikan perhepäivähoitajalta (ehdottomasti, ei päiväkodista!), joka olisi alkuun lyhytaikaisempi. Ehkä mies voisi saada lomautuksen muutamaksi kuukaudeksi, jolloin lapset voisivat olla kotona isän kanssa. Tämän jälkeen päivähoitopaikka voitaisiin ehkä muuttaa kokopäiväiseksi, kun lapseni olisi jo isompi. En vain tiedä, onko tämä mahdollista ja tärkeää olisi, että hoito jatkuisi samassa paikassa. Vanhempani sanoivat mulle, että hae vain sitä työpaikkaa ja sanoin, että mulle on tärkeää tietää, voisivatko he tulla hoitamaan lapsia ja pitää tästä lupauksen, sillä en voi olla epätietoisena montaa kuukautta, mistä lapsille hoitaja päivä kerrallaan. Ja että mulla on tapana pitää lupaukset, myös työnantajalle. Ensimmäisenä äitini jo mietti, että menis vähän vaikeaks kaikki ku pitäis hoitaa lapsia. Sanoin, että kuulostaa siltä, että olet päätöksen tehnyt. Eli lupauksen jälkeen vasta tulee se päätös häneltä aina.... Ja jos hän tuleekin meille lapsia hoitamaan, kuulen asiasta elämäni loppuun asti. Olisin toivonut sitä, että vanhempani edes joskus, kerrankin elämässään, sanoisivat ei tai joo ja pitäisivät lupauksensa ilman syyttämistäni. Sanoin tämän suoraan: Että toivoisin harkinta-ajan jälkeen suoran vastauksen, jotta tietäisin, mitä mun pitäis tehdä, mutta tämä oli vanhemmilleni liian iso juttu. He haluaisivat vain jossitella eivätkä koskaan sanoa kellekään ei. Tämä on katkeroittanut heidät: kyvyttömyys pitää rajoista kiinni. Yrittävät miellyttää muita, mutta suuttuvat sitten muille ihmisille, sillä eivät oikeasti haluaisi tehdä asioita, joita pyydetään tai joihin ovat joutuneet sitoutua. Heillä on hyvin heikko itsetunto. Suoraan sanottuna aloin miettiä asiaa, että ehkä lasteni olisi paras olla vaikka vieraallakin hoidossa, mutta ei äidilläni tai isälläni. Jos en kuitenkaan nyt anna mummun hoitaa lapsiani, saan kuulla tästäkin. Esim. 5-vuotias saa syyt niskoilleen siitä, että haluaa kaupassa jonkin tavaran ja mummu on sitten sanonut, että sen vuoksi ei esim. ollut varaa ostaa ruokaa, kun lapsi halus tuon lelun ja pitihän se sitte ostaa jne. Hän muistelee tätä asiaa vielä parinkin vuoden päästä, oma lapseni, kuinka menikään haluamaan kallista angrybirds-possua eikä mummu saanut ostettua kaikkea kaupasta. Olen sanonut mummulle, että sovitaan niin, että syytät äitiä ja sanot, että äiti on kieltänyt mummua ostamasta tavaroita, jolloin sekin on parempi, kuin vierittää syy 5-vuotiaan niskoihin siitä, että ei osaa sanoa ei. Hän ei osaa asettaa rajoja, vaan tekee kaiken syyllistämällä. Meillä on jo valmiiksi huonot välit vanhempieni kanssa, enkä usko, että ne tällä paranisivat ainakaan, että joutuisin joka ilta pyytää äitiäni hoitamaan lapsia seuraavaks päiväks, sillä hänellä saattaa sitten yhtäkkiä ollakin jotain muuta kuin mitä on sovittu sinä päivänä, kun hänen pitäisi lapsia tulla hoitamaan. Ja voi, kun hän kuitenkin tekisi sen niin mielellään ja olis niin mukava, SITTEN KUN siihen olis tilaisuus. "Ja onhan me autettu" (Voi että inhoan tuota"!) On ollut tilaisuus tulla ja olla jo kaks vuotta lasten kans, mutta jotenkin hänen on sitten parempi odottaa isääni töistä kotiin päivät pitkät. On myös tällainen läheisriippuvaisuusongelma hänellä - ei voi, kykene, osaa tehdä yhtään mitään ilman isää. Eli äitini on täysin vailla itsenäisyyttä myöskin. Mitä tekisitte? Vakituinen työ, joka olis sitä mitä haluaa tehdä ja harvoin tarjolla, hoitoon tällä tavalla lapset vai jäänkö kotiin stressaavaan rahatilanteeseen miettimään, milloin karenssi napsahtaa ja menettäisin samalla mahdollisuuden työhön, jota haluan tehdä lopun elämäni? Tiedän, että äitini saattaisi tullakin hoitamaan lapsia, mutta hän ei ymmärrä sanaa "päivähoitosopimus" ja sitä, että en voi viedä päivähoitoon lasta, jos äidilleni ei jokin aamu sovikaan tulla vaikka asiasta olisi sovittu jo aiemmin. Kun sitten ehdotin, että ajattelimme, että koska sulle olis ok pari kolme kertaa viikossa tulla hoitamaan, että voitais tehdä se näin alkuun (minimi perhepäivähoito), niin vastaus oli: Joo, katotaan nyt sitä sitte...... En tiedä, alanko itkeä vai nauraa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ÄITI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Mihin kirkkoon aiot mennä huomenna?
38 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Niukat menkat seksin jälkeen
Tänään 19:08
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Putlerin hyökkäys ballistisilla hypersoonisilla ohjuksilla länttä vastaan
Tänään 16:58
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Vain k/b jutut
Tänään 15:16
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Amerikkalaisyhtiö ehdottaa, että Suomesta tehtäisiin ydinjätteen loppusijoituspaikka. Posivasta maailman säteilevin paikka
Tänään 15:03
vierailija
37 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Venäjän tuen väheneminen Syyriaan johtanut al-Assadin hallinnon kuseen
Tänään 14:54
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Kapitaali-imperiumin eliitti on hylännyt kansallisen kulttuurisen dna:mme
Tänään 14:38
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Petteri Orpon hallitusta kohtasi heti romahdus – Tutkija nostaa esiin toistuvan ongelman: "Sanna Marinin hallitukseen luotettiin OrpoPurraan EI"
Tänään 14:02
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Banaania kurkkuun ja porkkanaa peppuun – Miksi koulu tyrkyttää tällaista saastaa 12-vuotiaille?
Started by vierailija
Torstai klo 09:53
Luettu: 969
Aihe vapaa
4.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 802
Aihe vapaa
5.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 674
Aihe vapaa
6.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 588
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 525
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 508
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Mihin kirkkoon aiot mennä huomenna?
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lapsettomuushoidoissa olevat
Latest: RLiisukka
11 min sitten
Lapsen saaminen
4.
sain lähetteen hampaiden kokoremonttiin nukutuksessa lähisairaalaani, minkähänlaista laskua on odotettavissa?
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
5.
Romahduttaako Kiljunen SDP:n kannatuksen?
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
6.
Lähtösanoissaan Kimmo Kiljunen (SDP) lainasi äärimmäistä vasemmistolaista Vladimir Iljitš Leniniä
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
7.
Helsingin Sanomat löysi Tampereelta vasemmiston joka haluaa tehdä vallankumouksen
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
8.
relaatio 1069
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Mitä ihmettä voin tehdä tässä asiassa? Ongelmana isovanhempien asenne.
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
