Mitä ihmettä mä teen tuon 10v tytön kanssa :( *en vaan jaksa*

Mä kuulin vuosia sitten senkin, että eskari- ja ekaluokkauhma kaikkine äidin lyömisineen yms on mullakin vielä edessä, mutta ei ole näkynyt ainakaan esikoisen kohdalla.

Epänormaalia on mun mielestä se, että jotkut vanhemmat pitää ihan normaalina ja hyväksyttävänä sitä, että 10 v lapsi varastelee, jättää läksyt tekemättä, huitoo äitiään jne. Tottakai lapsi ja nuori kokeilee rajojaan aika ajoin, mutta vanhemmat asettaa ne rajat eikä katso vääriä tekoja läpi sormien ja naureskele niille.

Murkkuikään yleensä kuuluu kapina, kenellä isompi, kenellä pienempi. Vanhemmat yrittävät asettaa rajat, kaikkien lasten kohdalla tämäkään ei toimi vaikka tekisit mitä. Ja minusta asiat pitää suhteuttaa tekemisiin, lapsen tämän viikkoiset tekemiset eivät kuulosta aikuisen itku-potku-raivareiden arvoisilta - siis aikuinen asettuu lapsen asemaan.

Minäkään en hyväksy varastamista - meillä rahaa on kadonnut purkista, johon olen heittänyt kolikoita - mutta olen asiasta keskustellut lapsen kanssa ja sanonut, että hän varastaa siinä itseltään. Purkki on ollut paikka, jossa on aina edes vähän käteistä rahaa, josta on voinut antaa lapselle mukaan esim. kouluun, jos sitä on tarvinnut - joskus on jäänyt sitten ilman, kun purkissa ei ollutkaan.

En hyväksy myöskään herkkujen syömistä salaa ja siitäkin on keskusteltu, meillä murkku nykyään soittaa, jos haluaa syödä jotain kaapista, joka ei ole normivälipalaa.

Mun mielestä aikuisen pitää kuitenkin pysyä aikuisena, osata keskustella asioista, mun viestini oleelliselta osaltaan on ollut se, että olen pettynyt lapsen käytökseen ja toivonut hänen toimivan toisin.

Se, että sun yhdella lapsellasi ei ole ollut eskari/ekaluokkauhmaa ei tarkoita, etteikö sitä vois jollakin lapsella olla. Mun esikoisellani oli tuo uhma, muttei uhmaikää 2 - 3 -vuotiaana, kahdella seuraavalla on ollut se eka uhmaikä, muttei eskari/ekaluokan uhmaa. Siihen uhmaikään vaikuttaa kovasti myös lapsen temperamentti - ja joka ikinen lapsi on persoonansa, mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella.

Lisäksi kannattaa muistaa se, että lapset ovat äärimmäisen taitavia manipuloimaan, he haluavat vanhemmasta tietyn reaktion, ja tietävät miten sen saa aikaan. Kannattaa joskus miettiä omaa käytöstään, ja muuttaa omaa toimintaansa - tulos voi olla yllättävä.

 

[QUOTE="poikia3";25732355]Murkkuikään yleensä kuuluu kapina, kenellä isompi, kenellä pienempi. Vanhemmat yrittävät asettaa rajat, kaikkien lasten kohdalla tämäkään ei toimi vaikka tekisit mitä. Ja minusta asiat pitää suhteuttaa tekemisiin, lapsen tämän viikkoiset tekemiset eivät kuulosta aikuisen itku-potku-raivareiden arvoisilta - siis aikuinen asettuu lapsen asemaan.

Se, että sun yhdella lapsellasi ei ole ollut eskari/ekaluokkauhmaa ei tarkoita, etteikö sitä vois jollakin lapsella olla. Mun esikoisellani oli tuo uhma, muttei uhmaikää 2 - 3 -vuotiaana, kahdella seuraavalla on ollut se eka uhmaikä, muttei eskari/ekaluokan uhmaa. Siihen uhmaikään vaikuttaa kovasti myös lapsen temperamentti - ja joka ikinen lapsi on persoonansa, mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella.

[/QUOTE]
En ole väittänytkään etteikö voisi. Mutta mulle on väitetty että se tulee kaikille. Huomaatko sävyeron?

En tajua, miksi niin monella täällä on vaikeaa ymmärtää ero sen välillä, mikä on:

- normaalia tietyssä iässä

- hyväksyttävää tietyssä iässä.

Vaikka esimerkiksi se, että leikki-ikäiset sisarukset tappelevat fyysisesti on ihan normaalia, niin meillä se ei ole koskaan kuitenkaan ollut hyväksyttävää. Joku istuu sohvannurkassa eikä tee mitään koska se nyt vaan on normaalia että lapset nahistelee, ja sellaista toimintaa vanhemmilta mä pidän omituisena ja epänormaalina. En sitä, että ne lapset nahistelee, vaan sitä että vanhemmat katsoo kaiken läpi sormien. Tällainen rautalankaesimerkki, jos vaikka tulisi selville se mitä ajan takaa.

Ja vaikka miten olisi ikään kuuluvaa joku asia, niin ei vanhemman sitä pidä yksinään jaksaa, jos tuntuu siltä että voimat ei riitä. On ihan sallittua hakea apua jostain. Joku jaksaa hirmu paljon, toisella ei voimat riitä yhtä pitkälle.

 

Kauheesti täällä ollaan jakamassa rangaistuksia. Mun mielestä niidenkin kanssa kannattaa oikeasti olla tarkkana. Jos lapsi kokee tulleensa epäreilusti kohdelluksi, hänen on helppo tuntea kiukkua ja kapinoida vanhempaa vastaan. Silloin hän ei joudu kohtaamaan/miettimään omia tekojaan. Meillä on tyttöön tehonnut paljon paremmin aina keskustelu ja se, että olen sanonut, kuinka pettynyt häneen olen. Ja aina, jos on saanut jotain oikeuksia lisää, on juteltu siitä, että niihin myös liittyy vastuuta/velvollisuutta.

En todellakaan tarkoita, ettei pitäisi joissain tilanteissa rangaistakin esim. arestilla, mutta monesti keskustelu ja pettymys on ihan riittävää. Mullekin on tyttö kerran itkien sanonut, että olisit mieluummin suuttunut ja antanut vaikka arestia, kun tuntuu niin pahalta, että petin sun luottamuksen. Ja nyt meillä menee tosi hyvin ja tyttö on jo 17, että uskoisin, että pahin murrosikä on jo takana.

 

By the way...kuinka kukaan voi olla niin tarkkaan tietoinen lompakkonsa sisällöstä, että huomaa 1 EURON puuttumisen??

 

Kauheesti täällä ollaan jakamassa rangaistuksia. Mun mielestä niidenkin kanssa kannattaa oikeasti olla tarkkana. Jos lapsi kokee tulleensa epäreilusti kohdelluksi, hänen on helppo tuntea kiukkua ja kapinoida vanhempaa vastaan. Silloin hän ei joudu kohtaamaan/miettimään omia tekojaan. Meillä on tyttöön tehonnut paljon paremmin aina keskustelu ja se, että olen sanonut, kuinka pettynyt häneen olen. Ja aina, jos on saanut jotain oikeuksia lisää, on juteltu siitä, että niihin myös liittyy vastuuta/velvollisuutta.

En todellakaan tarkoita, ettei pitäisi joissain tilanteissa rangaistakin esim. arestilla, mutta monesti keskustelu ja pettymys on ihan riittävää. Mullekin on tyttö kerran itkien sanonut, että olisit mieluummin suuttunut ja antanut vaikka arestia, kun tuntuu niin pahalta, että petin sun luottamuksen. Ja nyt meillä menee tosi hyvin ja tyttö on jo 17, että uskoisin, että pahin murrosikä on jo takana.

Rangaistukset menettävät tehonsa, jos niitä on liian usein. Rangaistushan on yleensä jokin sinänsä merkityksetön asia, jonka tarkoituksena on vain aiheuttaa pahaa mieltä sen saajalle. Ts rangaistuksesta ei itsessään ole kenellekään mitään hyötyä. Mä olen omilla lapsillani käyttänyt usein rangaistuksen sijasta sovinto- tai korvausmenettelyä. Kun lapsi on tehnyt jotain väärin, silloin mietitään, miten hän voisi hyvittää tekonsa sille, jota vahinko on koskenut. Istuttaminen kotiarestissa ei tuo sitä euroa tai suklaata takaisin, mutta äidin mieli voisi tulla paremmaksi, jos lapsi kotiarestin sijasta vaikka keittäisi äidille kahvia ja leipoisi yhdessä äidin kanssa pikkuleipiä. Lapsi voisi itse ehdottaa, millä voisi hyvittää tekonsa. Omien lasteni kohdalla olen huomannut, että keinoa miettiessään he joutuvat myös itse miettimään, miltä toisesta on teko tuntunut. Anteeksipyyntö on tällöin aidompi ja kun on korvannut aiheuttamansa harmin, asia on myös anteeksi annettu eikä sitä tarvitse kummankaan sen jälkeen muistella.

 

Liian tiukan linjan ottaminen ei auta yhtään. Kasvattaa vaan lapsessa vihaa ja karkoittaa pois. Tiedän kun näitä tapauksia työssäni näen.

 

Kauheesti täällä ollaan jakamassa rangaistuksia. Mun mielestä niidenkin kanssa kannattaa oikeasti olla tarkkana. Jos lapsi kokee tulleensa epäreilusti kohdelluksi, hänen on helppo tuntea kiukkua ja kapinoida vanhempaa vastaan. Silloin hän ei joudu kohtaamaan/miettimään omia tekojaan. Meillä on tyttöön tehonnut paljon paremmin aina keskustelu ja se, että olen sanonut, kuinka pettynyt häneen olen. Ja aina, jos on saanut jotain oikeuksia lisää, on juteltu siitä, että niihin myös liittyy vastuuta/velvollisuutta.

En todellakaan tarkoita, ettei pitäisi joissain tilanteissa rangaistakin esim. arestilla, mutta monesti keskustelu ja pettymys on ihan riittävää. Mullekin on tyttö kerran itkien sanonut, että olisit mieluummin suuttunut ja antanut vaikka arestia, kun tuntuu niin pahalta, että petin sun luottamuksen. Ja nyt meillä menee tosi hyvin ja tyttö on jo 17, että uskoisin, että pahin murrosikä on jo takana.

Äläs jakele noin typeriä neuvoja. Ikinä, ikinä älkää sanoko olevanne pettyneitä lapseen, vaan hänen KÄYTÖKSEENSÄ. Mieti mitä teet lapsesi itsetunnolle..huhhuh. Sitäpaitsi oman kasvatuksesi tulokseenhan siinä petyt??

 

Minun on vaikea asettua asemaasi, koska meillä ei ole ikinä ollut mitään kasvatusongelmia, murkkuiässäkään. Meidän ei ole tarvinnut olla ns. ankariakaan, olemme vaan kertoneet, mikä on oikein ja mikä väärin. Perille on mennyt.
Mietin juuri, että mistä se voisi johtua. En keksi nyt muuta kuin sen, että meillä ei ole koskaan musiikki pauhannut, kuten monessa muussa perheessä. Musiikkia on toki kuunneltu, mutta ei noita järkkyjä jumputuksia ( kaikki kappaleet kuulostaa samanlaiselta hälinältä ). Jälkikasvumme ei ole nössöä mamisainesta, kavereita on aina riittänyt.

 

Onko tyttö ehkä hämmentynyt tulevasta vauvasta? Kiusataanko häntä koulussa? Millainen ystäväpiiri hänellä on? Ota selvää noista, jos vaikka joku kaveri käskee pöllimään rahaa, niin asiaan voi helpommin puuttua.

Jos yhtään lohduttaa, niin luvassa on paljon pahempaakin kuin suklaarivin ja pienehköjen rahasummien vieminen kun tyttäresi tulee kunnolla murkkuikään.

 

Äläs jakele noin typeriä neuvoja. Ikinä, ikinä älkää sanoko olevanne pettyneitä lapseen, vaan hänen KÄYTÖKSEENSÄ. Mieti mitä teet lapsesi itsetunnolle..huhhuh. Sitäpaitsi oman kasvatuksesi tulokseenhan siinä petyt??

Mun lapsella on hyvä itsetunto ja meillä on tosi hyvät välit. Kuten sanottu, kaikki on hyvin, eli en ole kasvatuksen tulokseeni ollenkaan pettynyt vaan päinvastoin oikein tyytyväinen. Meillä kun on yleensä typeryydet jääneet kertaan ja sitten se keskustelu. Ja monesti jo ennakoiva keskustelu on auttanut niin, ettei ole tarvinnut mitään kamalia typeryyksiä edes kokeilla. Ei ole esim. varastettu, ryypätty, oltu teillä tietymättömillä tai muutakaan vastaavaa.

 

By the way...kuinka kukaan voi olla niin tarkkaan tietoinen lompakkonsa sisällöstä, että huomaa 1 EURON puuttumisen??

Mä vähän niinku ihailen sellaista joka huomaa...itse en useimmiten yhtään tiedä onko lompakossani rahaa ja jos on niin paljonko. Hyvä jos tiedän mitä tilillä on!

 

Jätä se!

 

Mun lapsella on hyvä itsetunto ja meillä on tosi hyvät välit. Kuten sanottu, kaikki on hyvin, eli en ole kasvatuksen tulokseeni ollenkaan pettynyt vaan päinvastoin oikein tyytyväinen. Meillä kun on yleensä typeryydet jääneet kertaan ja sitten se keskustelu. Ja monesti jo ennakoiva keskustelu on auttanut niin, ettei ole tarvinnut mitään kamalia typeryyksiä edes kokeilla. Ei ole esim. varastettu, ryypätty, oltu teillä tietymättömillä tai muutakaan vastaavaa.

No juurihan itse kerroit sanoneesi tytölle, että olet pettynyt HÄNEEN. ???

 

No juurihan itse kerroit sanoneesi tytölle, että olet pettynyt HÄNEEN. ???

Niin? Ja mitä sitten?

 

No juurihan itse kerroit sanoneesi tytölle, että olet pettynyt HÄNEEN. ???

Eikö lapsen teko ole kasvatuksen tulos?

 

No juurihan itse kerroit sanoneesi tytölle, että olet pettynyt HÄNEEN. ???

Ja ihan oikeasti olen kyllä sanonut, että olen pettynyt, kun petit mun luottamuksen tmv. mutta en vaan jaksanut aluksi alkaa sitä korjaamaan, kun sun viesti oli alunperin aika....

Eli kirjoitin epätarkasti.

 

[QUOTE="hmmm";25732570]Liian tiukan linjan ottaminen ei auta yhtään. Kasvattaa vaan lapsessa vihaa ja karkoittaa pois. Tiedän kun näitä tapauksia työssäni näen.[/QUOTE]
Näinhän se on. Jokaisessa perheessä on tietysti omat sääntönsä, mutta jos 11 vuotta täyttävää kohdellaan kuin eskarilaista, niin se on lapsen mielestä nöyryyttävää. Pienten lasten kanssa on vielä helppoa, koska vanhemmat määrää ja lapset tottelee. Vanhempien ei tarvitse edes perustella määräyksiään eikä lapsella ole oikeutta niiden määräysten järkevyyttä tai kohtuullisuutta kyseenalaista. Kun lapsi kasvaa, on syytä alkaa ottaa huomioon se, että hänellä alkaa olla omiakin mielipiteitä ja nekemyksiä. Ja myös se, että äiti ihan oikeasti voi olla vanha kalkkeutunut jänänkääpä. Maailma muuttuu eikä äiti voi - tai ei ainakaan pitäisi - ajatella, että en minäkään tuossa iässä saanut. Asiat pitää suhteuttaa tähän päivään eikä vuosikymmenten takaiseen aikaan.

Kapinoinnin ja uhmaamisen tarve vähenee, jos lasta kuunnellaan ja myös hänen mielipiteensä otetaan huomioon. Eikä ole mikään synti ja häpeä joskus lapselleen tunnustaa, että äiti oli kohtuuton tai jopa väärässä. Olen minäkin väsyneenä ja vihaisena antanut sanktioita, joiden hetken rauhoituttuani olen todennut olleen kohtuuttomia. Silloin olen mennyt pyytämään lapseltani anteeksi, kertonut olleeni väsynyt ja vihainen, mutta nyt tullut siihen tulokseen, että lievempikin sanktio riittää. Aikuiset lapseni eivät ole mulle koskaan sanoneet, että olisi ollut aikoinaan johdonmukainen. En varmasti aina ollutkaan. Mutta sen he ovat sanoneet, että olin aina oikeudenmukainen. En pitänyt jääräpäisesti kiinni siitä, mitä olin suustani ulos päästänyt, vaan pystyin myöntämään olleeni väärässä.

 

Keittiönoita, niin totaalinen peesi kuin olla ja voi. Noin meilläkin toimitaan

 

VOI HELVETTI! Se oli vaan 1 saatanan EURO! Sehän on voinut sultakin hukkua ties minne!

JA MITEN HELVETISSÄ TYTTÖ VOI ___VARASTAA___ KOTONAAN SUKLAATA?!!!!????

Juuri tuollaisella tyrannosoinnilla karkoitat tytön kauas luotasi! Huomenna, kysy lapselta tarviiko johonkin rahaa ja sano että täst edes pyytää sitä jos tarvii! Tommonen ääliöäiti oli omanikin ja en ole vieläkään väleissä juuri. Tää sai niin vereni kiehumaan!

Minuakin ihmetyttää tuo suklaa, luulisi että herkut jaetaan eikä niin että vanhemmat syö ja lapset katsoo vierestä.

 

Ja ihan oikeasti olen kyllä sanonut, että olen pettynyt, kun petit mun luottamuksen tmv. mutta en vaan jaksanut aluksi alkaa sitä korjaamaan, kun sun viesti oli alunperin aika....

Eli kirjoitin epätarkasti.

Niin? Aika...mitä? Osuva?

 

Minun on vaikea asettua asemaasi, koska meillä ei ole ikinä ollut mitään kasvatusongelmia, murkkuiässäkään. Meidän ei ole tarvinnut olla ns. ankariakaan, olemme vaan kertoneet, mikä on oikein ja mikä väärin. Perille on mennyt.
Mietin juuri, että mistä se voisi johtua. En keksi nyt muuta kuin sen, että meillä ei ole koskaan musiikki pauhannut, kuten monessa muussa perheessä. Musiikkia on toki kuunneltu, mutta ei noita järkkyjä jumputuksia ( kaikki kappaleet kuulostaa samanlaiselta hälinältä ). Jälkikasvumme ei ole nössöä mamisainesta, kavereita on aina riittänyt.

samanlaisia kokemuksia mullakin esikoisestani. Tyttö on nyt 9v eikä häönen kanssaan ole ollut tuontyylisiä ongelmia ollenkaan. En ymmärrä oikein mitä tuolla musiikkijutulla tarkoitit siltikään....miten se liittyy mihinkään? Uskon, ja moni on sen minulle sanonutkin, että tyttärellämme on hieman erikoinen luonne (hyvällä tavalla), siis poikkeuksellinen kyky erottaa oikea ja väärä, halu tehdä hyvää, hyvä itsetunto, empatiakyky jne. En koe, että tämä olisi kasvatukseni tulos, vaan pikemminkin synnyinlahja. Toki kasvatan tyttöä omiin arvoihini pohjaten. Enkä kehu, totean vain.

 

samanlaisia kokemuksia mullakin esikoisestani. Tyttö on nyt 9v eikä häönen kanssaan ole ollut tuontyylisiä ongelmia ollenkaan. En ymmärrä oikein mitä tuolla musiikkijutulla tarkoitit siltikään....miten se liittyy mihinkään? Uskon, ja moni on sen minulle sanonutkin, että tyttärellämme on hieman erikoinen luonne (hyvällä tavalla), siis poikkeuksellinen kyky erottaa oikea ja väärä, halu tehdä hyvää, hyvä itsetunto, empatiakyky jne. En koe, että tämä olisi kasvatukseni tulos, vaan pikemminkin synnyinlahja. Toki kasvatan tyttöä omiin arvoihini pohjaten. Enkä kehu, totean vain.

Epäselvästi kirjoitin. Tuohon viimeiseen lauseeseeni korjaus, kehun toki tytärtäni aina, kun siihen on oikeasti aihetta. kirjoituksellani en tarkoita kehua itseäni.

 

Varastaminen on varastamista, enkä tarkota nyt sitä yhtä euroa, joka on voinut tipahtaa, vaan niitä aiempia varkauksia.
Luokallani oli alakoulussa tyttö, joka varasteli lasten ja opettajien takkien taskuista rahaa. Siitäpä se elämä sitten lähti mielenkiintoiseen suuntaan. Nyt kaksi huostaanotettua lasta ja huumekoukussa...
Sanoisin joo, että varastelu on erittäin hälyttävä merkki. Puutu ja niin että tuntuu. Kantsis varmaan myös selvittää millaisessa porukassa tyttö aikaansa viettää, saako sieltä semmoisia vaikutteita, jotka ei ole aivan niitä parhaimpia.

 

Sanoin, etten muuta keksi, kuin sen, ettei meillä musa pauhaa. Itse tulisin rauhattomaksi sellaisessa huushollissa.

 

Sanoin, etten muuta keksi, kuin sen, ettei meillä musa pauhaa. Itse tulisin rauhattomaksi sellaisessa huushollissa.

Kyllähän se tekee rauhattomaksi, se on totta.