Mitä ihmettä mä teen tuon 10v tytön kanssa :( *en vaan jaksa*

kai sillä joku murkkuikäkin jo alkanut täyttää tänä vuonna 11v.

Mutta kahden päivän ajan mä oon ollut ihan neuvoton enkä vaan jaksa tuota tyttöä.
En tiä sit oonko liian kohtuutonkin mutta toivon että talon sääntöjä noudattaa kaikki

Eilen tyttö oli varastanut multa 1e (no ei paljon ) mutta viime marraskuussa varasti meiltä monen kympin edestä siis ainakin mitä ostettuja tavaroita laskeskeli niin 40-50e edestä. sillon jo puhuttiin että meiltä ei varasteta yhtään! Ja nyt kun oli 1e hävinnyt niin mä nostin kamalat kilarit tyttö inttää ja inttää selvää tapausta ja väittää ettei oo mitään tehnyt vaikka selvä tapaus. Annoin kotiarestia eilisen päivän.

Tänään tuli muistutuslappu kun oli jäänyt läksyt tekemättä ja näistäkin meillä on sääntö että jos muistutuslappu tulee ollaan se päivä kotona. Tyttö sai jälleen kunnon draaman aikeen intti vaan että opettajan vika ja muutkin sai ja ja.. Mä purskahdin itkuun kun en oikeesti jaksanu sitä inttämistä. käskin huoneeseen mutta tää vaan heittelee tavaroita ym

kun tämä riita oli laantunut ei mennyt kauaa kun selvisi että tyttö oli varastanut mun avaamattomasta suklaalevystäni yhden rivin.. ja sitten taas..

Vinkkejä nyt miten mä pärjään jatkossa tuon tytön kanssa? oonko mä kamala monsteri äiti?
Mä en vaan enään jaksa Kun joka viikko jostain jotain säätöö.
tyttö lupaa että ei ikinä enään varasta meiltä ja nyt taas käynyt rahapussilla (Tämäkin johtuu ehkä siitä että tytön bestis käy vanhempien rahapussilla ja ne ei puutu siihen ja ehkä mun tyttö ajattelee samoin mutta minäpä puutun)

 

Olet vähän tiukkis ja sinulla on heikot hermot. Paljon pahempaa on vielä odotettavissa ennen kuin tyttö on aikuinen.

 

Rangaistuksia vaan ja muista pitää oma pääsi aina, älä anna mitään periksi.

 

Miksi hankit lapsia kun olet noin avuton? vähävaraisuus ja nössöys ei ole hyvä yhdistelmä. Haloo, euro ja yksi rivi suklaata???

 

Varastelu kannattaa stopata heti! Jos tuossa vaiheessa lapsi kokee, että voi ottaa vanhemmiltaan ja valehdella päälle, niin ei ole odotettavissa, että ongelma helpottuisi itsestään ajan kanssa - päinvastoin. Sinuna olisin ehdoton ja pistäisin semmoiset rallit päälle, että oksat pois, aina kun varastamista tai valehtelua ilmenee.

 

Itkitkö siis tytön nähden? Paha moka. Vanhemman tulee olla emotionaalisesti kypsä, lämmin ja auktoriteettinen, eikä mikään itkupilli. Nyt se tyttö tietää et se määrää etkä sinä.

Voit rangaista sitä ottamalla kännykän/tietokoneen/telkkarin/tms pois kunnes se alkaa käyttäytyä sivistyneesti.

 

Ja vielä: minusta saisit olla vieläkin kamalampi monsteri Ja aina kun ison riidan jälkeen lapsi on jo rauhoittunut, puhutte asioista kunnolla.

 

Kun mulla oli oman muksun kanssa tuo ongelma että se vei multa rahaa,mä lakkasin pitämästä käteistä rahaa kotona kun mikään muu ei auttanut.Muksu oli niin ovela ettei jäänyt koskaan itse rysänpäältä kiinni vaikka varmasti tiesin ettei ole muita vaihtoehtoja kuin hän.
Sille pösilölle tiedoksi joka huutelee haloo yks suklaarivi että kysymys on periaatteesta,siitä että jos on kielletty,se on kielletty ja se tarkoittaa ettei palasta neljäsosaa,se tarkoittaa EI YHTÄÄN VITUN PALAA (suklaasta puhumattakaan).
Meillä meni muutama vuosi kunnes järkiintyi ja oppi tavoille.
Pidät vaan tiukan linjan ja se mistä on sovittu,siitä pidetään kiinni.

 

Itkut mäkeen ja pidät kiinni rangaistuksista. Minulla itsellä on tuon ikäinen poika ja draamaa riittää meilläkin..

 

Et ole kamala monsteri äiti, todellakaan. Rajat on rakkautta, niinhän sitä sanotaan! Nimenomaan, älä anna periksi. Toteuta uhkauksen, kyllä lapsi ymmärtään tyhjät uhkaukset ja oppii ja kokeilee kyllä kaikki keinot sun hermojen testaamiseksi! Vedä selkeät rajat ja pidä niistä kiinni. Selitä lapselle, miksi näin on ja pidä niistä kiinni. Varmasti on vaikeaa, toivottavasti sulla on kumppani tukena. Teidän pitää yhdessä pitää kiinni niistä rajoista, eikä niin että toinen antaa myöten ja toinen on sitten se monsteri.

 

Lapsi kuulostaa aika monsterilta, ei äiti.

Pysy vaan lujana, älä anna periksi, ja jos menee liian hankalaksi niin yritä saada apua vaikka koulukuraattorilta.

 

[QUOTE="vieras";25730544]Miksi hankit lapsia kun olet noin avuton? vähävaraisuus ja nössöys ei ole hyvä yhdistelmä. Haloo, euro ja yksi rivi suklaata???[/QUOTE]

No nyt nuo kuulostavat pieniltä. tyttö on aikasemminkin varastanut ja sillon tosiaan isompia summia ( kun en tosiaan tiä kauankio tuo oli jatkunut ennen kun jäi kiinni rahapussista oli kadoksissa mm 20e seteleitäkin)

Enkä tod halua että varastaa meiltä yhtään!!! vaikka se ois ollu 20 senttiä niin olisin suuttunut siitäkin.

Jos rahaa tarvii niin miksei voi kysyä

 

Kiitokset myös kannustaviste teksteistä. Kiva kuulla etten nyt ihan kaamee tiukkis äiti kuitenkaan oo.
Vaikka tytön mielestä olenkin kakkapää,maailman tyhmin äiti ja kaikkien muitten äidit on miljoonaziljoonaa kivempia.

Tuo itkeminen johtuu mun hormooneista ( oon raskaana) ja tänään taas kun tuli niin nokka pokkaa tuon tytön kanssa niin olin vaan poikki siihen jatkuvaan inttämiseen ja huutamiseen. Huoneeseensa sain enkä päästäny koneella vaikka se sitäkin yritti muutamaan otteeseen ja melkein sain raahata huoneeseen ku toinen vaan sätkii ja huitoo.

 

[QUOTE="vieras";25730544]Miksi hankit lapsia kun olet noin avuton? vähävaraisuus ja nössöys ei ole hyvä yhdistelmä. Haloo, euro ja yksi rivi suklaata???[/QUOTE]

Mitä helkkaria!!! Varastaminen on varastamista!

 

[QUOTE="aapee";25730701]Kiitokset myös kannustaviste teksteistä. Kiva kuulla etten nyt ihan kaamee tiukkis äiti kuitenkaan oo.
Vaikka tytön mielestä olenkin kakkapää,maailman tyhmin äiti ja kaikkien muitten äidit on miljoonaziljoonaa kivempia.
[/QUOTE]
Ei ne oo kivempia. Lapsi vaan on vieraskoreampi niiden luona...omille lapsilleen ne on saletisti ihan yhtä kakkapäitä ja maailman tyhmimpiä tarvittaessa

Ja se kakkapäisyys on lapselle palvelus. Iso sellainen. Löysäily esim. varastamisen suhteen tai läksyjen laiminlyömisen suhteen olisi karhunpalvelus...

Tosi haastavalta tapaukselta tyttö kuulostaa. Oireileekohan uuden vauvan tulon takia? Niin tai näin, sinuna kysyisin apua koulun kautta, ei siitä voi haittaakaan olla.

 

[QUOTE="akka";25730599]Kun mulla oli oman muksun kanssa tuo ongelma että se vei multa rahaa,mä lakkasin pitämästä käteistä rahaa kotona kun mikään muu ei auttanut.Muksu oli niin ovela ettei jäänyt koskaan itse rysänpäältä kiinni vaikka varmasti tiesin ettei ole muita vaihtoehtoja kuin hän.
Sille pösilölle tiedoksi joka huutelee haloo yks suklaarivi että kysymys on periaatteesta,siitä että jos on kielletty,se on kielletty ja se tarkoittaa ettei palasta neljäsosaa,se tarkoittaa EI YHTÄÄN VITUN PALAA (suklaasta puhumattakaan).
Meillä meni muutama vuosi kunnes järkiintyi ja oppi tavoille.
Pidät vaan tiukan linjan ja se mistä on sovittu,siitä pidetään kiinni.[/QUOTE]

Kiitos veit jalat suustani!! <3 <3 Näin mäkin yritän että meiltä ei viedä mitään ei yhtä karkkia eikä 5 senttistä.. Vaikka se oli tälläkertaa vaan 1 hikinen euro niin jossakin välissä taas voi olla 10e..20e..

 

Onko tytolla viikko/ kuukausi raha? Mihin han tarvitsee rahaa? Jos ei ole, sopikaa miten tytto voi saada rahaa luvallisesti, esim. tekemalla ylimaaraisia kotihommia, hyvin menneesta kokeesta ym. Samalla voitte opettaa tytolle rahan arvon ja sen ettei se vaan tyhjasta tipahda sinne aidinkaan rahapussiin.

 

[QUOTE="vieras";25730544]Miksi hankit lapsia kun olet noin avuton? vähävaraisuus ja nössöys ei ole hyvä yhdistelmä. Haloo, euro ja yksi rivi suklaata???[/QUOTE]

Heh, kuka aikuinen sanoo haloo? Ilman lupaa ei oteta. Kyse on periaatteesta ja laista.

Helppoa on näin sivusta antaa neuvoja, mutta paljon pidempää pinnaa tullaan tarvitsemaan. Ensin kannattaa varmaan selvittää, MIKSI tyttö nyt näpistelee. Onko hänellä ollenkaan omaa rahaa käytössä? -Jos ei, kannataisi ehkä alkaa opetella, että omilla rahoilla ostetut karkit saa syödä. Jos joo, niin silloin mietitään mihin ne rahat on käytetty ja mitä kaikkea niillä pitäisi kustantaa.
Onko syönyt koulussa, että tarvitsisiko välipalaa?
Onko itse keksinyt näpistelyn vai onko se tapa, joka on tarttumassa kaveripiiristä? -Olisiko aika vaihtaa kavereita?

Esim. opettajaan kannattaa olla yhteydessä ja selvittää, onko koulussa ollut muuten erilainen kuin vain läksyt jäänyt tekemättä.

 

jos on hyviä hetkiä niin ok, mutta jos ei niin tiukat säännöt ja hauras kurinpitäjä on omiaan pahentamaan asiaa.

 

Ei ne oo kivempia. Lapsi vaan on vieraskoreampi niiden luona...omille lapsilleen ne on saletisti ihan yhtä kakkapäitä ja maailman tyhmimpiä tarvittaessa

Ja se kakkapäisyys on lapselle palvelus. Iso sellainen. Löysäily esim. varastamisen suhteen tai läksyjen laiminlyömisen suhteen olisi karhunpalvelus...

Tosi haastavalta tapaukselta tyttö kuulostaa. Oireileekohan uuden vauvan tulon takia? Niin tai näin, sinuna kysyisin apua koulun kautta, ei siitä voi haittaakaan olla.

Oon miettinyt suitä tähän ja oon aatellut että voisko tämä mun raskaus olla ( toisin mulla on myös 2 poikaa eivätkä he edes yhteensä ole näin kamalia kun tyttö yksinään)
Hyvinä päivinä kun on ollut mallikkaasti ja siivonnut huoneen ( no okei harvoin mut kuitenkin) Kyselen koulukuulumisia ja muutenkin rupatellaan että sais mun huomioo
Mut sit on näitä päiviä mitä on nyt ollu 2 peräkkäisenä päivänä.

Ja nyt mietin että pitääkö rangaista nyt sit tuosta rivin suklaa syönnistä.. toisin huomenna karkkipäivä että jos jätän tytölle karkit ostamatta mut en tiä.. pitää lähtee kahta jutteleen tytön kans kun saan tuon pikkuveljen nukkumaan.

 

Kuullostaa aika huomionhakuiselta toiminnalta. Ehkä tyttö pelkää että jää pian ihan kokonaan ilman huomiota kun vauvakin on tulossa.

 

Tytöllä ei tällä hetkellä ole viikkorhaa.. Olen sanonut että jos huone pysyy siistinä rahaa saa mutta kun se ei tuu ikinä siistiksi aina tyttö sen aloittaa mutta aina se jää..

rahaa kuulemma tarvii kun haluaa ostaa herkkuja (karkkipäivä meillä on kerran viikossa)

Mutta pitää tästä rahastakin taas jutella.

 

Mun mielestä 10 v lapsi (ja nuorempikin, ainakin jos ne on mun lapsia ) tarvitsee jo omaa rahaa. Eli antaisin vaikka euron viikossa, ja toisen lisää jos vie roskia, siivoaa huoneen, on muuten avuksi. Me kaikki ei vaan olla hyviä pitämään omaa huonetta siistinä - minä en oo ollut koskaan, se ei vaan sujunut, ei. Mutta jos edes yrittää siivota ja on jollain lailla avuksi pyydettäessä niin antaisin viikkorahaa.

Se mua kyllä oudoksuttaa, että noinkin iso lapsi sätkii ja huitoo äitiään kun tämä komentaa hänet huoneeseensa...mun korvaan tuo kuulostaa tosi pahalta. En tiedä onko se sitä, mutta oman lapsen kohdalla huolestuttaisi, ja lähtisin selvittämään että onko se paha juttu.

 

Meillä on 11-v poika ja 10-v tyttö (ja muutama muukin...). Päivät on välillä melkosta sirkusta ja draamaa. Meno äityy aina kovaksi silloin, kun lapset on saaneet enemmän vapautta. Ovat olleen monena päivänä/iltana peräkkäin kavereiden kanssa useita tunteja. Sitten yleensä tulee joku kahakka, joka päättyy kahteen-kolmeen arestipäivään. JA sitten tapahtuu ihme, tyypit rauhoittuu.

Kun pitää olla kotona ja oppia taas pelaamaan, leikkimään, ulkoilemaan sisarusten kesken ja ollaan enemmän perheen kanssa yhdessä, lapset on rauhallisempia. Me tehdään joskus sellaisia viikonloppuja, että ollaan oman perheen kesken. Ne on kivoja lastenkin mielestä alun hirvittävästä vastarinnasta huolimatta. Emme anna periksi, kun päätämme, päätös pitää.

Sanon aina lapsille, että mitä kovempaa kiljut ja protestoit, sen varmempi voit olla, että minun päätös pysyy ja pitää. Ja huutaja ei saa meillä yhtään mitään. Etsin tähän erittäin toimivat ohjeet, jotka toimivat monenikäisten kanssa.

-Aseta lapselle selkeät rajat ja valvo niiden noudattamista.

-Älä neuvottele lapsen kanssa asioista, jotka aikuisen kuuluu päättää.

-Älä odota, että lapsi tekee annetun tehtävän hyvällä mielellä. Tärkeintä on, että hän tekee sen.

-Pidä kiinni perheen yhteisestä lepohetkestä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi yhteistä illallista.

-Sano samoista asioista joka päivä. Esimerkiksi ruokapöydässä lauseen "anna maitoa" kääntäminen muotoon saisinko maitoa vaatii keskimäärin 17 vuoden päivittäisin harjoittelun.

-Opeta lapsi tekemään asioita itse arvon, ei palkkion vuoksi. Kouluarvosanoista ei kuulu antaa rahaa, koska hyvä arvosana itsessään on palkka tehdystä työstä.

-Lapselle saa silti antaa kannustepalkkioita, jos jokin työ on tehty erityisen hyvin.

-Lasta saa rangaista. Paras tapa on ottaa pois joku etuus, kuten pelikoneen pelaaminen tai sovittu lomamatka.

-Pidä yhtä muiden aikuisten kanssa. Vanhempien ja opettajien yhdenmukainen linja saa lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi.

-Kehu yrittämistä, älä lopputulosta.

 

kai sillä joku murkkuikäkin jo alkanut täyttää tänä vuonna 11v.

Mutta kahden päivän ajan mä oon ollut ihan neuvoton enkä vaan jaksa tuota tyttöä.
En tiä sit oonko liian kohtuutonkin mutta toivon että talon sääntöjä noudattaa kaikki

Eilen tyttö oli varastanut multa 1e (no ei paljon ) mutta viime marraskuussa varasti meiltä monen kympin edestä siis ainakin mitä ostettuja tavaroita laskeskeli niin 40-50e edestä. sillon jo puhuttiin että meiltä ei varasteta yhtään! Ja nyt kun oli 1e hävinnyt niin mä nostin kamalat kilarit tyttö inttää ja inttää selvää tapausta ja väittää ettei oo mitään tehnyt vaikka selvä tapaus. Annoin kotiarestia eilisen päivän.

Tänään tuli muistutuslappu kun oli jäänyt läksyt tekemättä ja näistäkin meillä on sääntö että jos muistutuslappu tulee ollaan se päivä kotona. Tyttö sai jälleen kunnon draaman aikeen intti vaan että opettajan vika ja muutkin sai ja ja.. Mä purskahdin itkuun kun en oikeesti jaksanu sitä inttämistä. käskin huoneeseen mutta tää vaan heittelee tavaroita ym

kun tämä riita oli laantunut ei mennyt kauaa kun selvisi että tyttö oli varastanut mun avaamattomasta suklaalevystäni yhden rivin.. ja sitten taas..

Vinkkejä nyt miten mä pärjään jatkossa tuon tytön kanssa? oonko mä kamala monsteri äiti?
Mä en vaan enään jaksa Kun joka viikko jostain jotain säätöö.
tyttö lupaa että ei ikinä enään varasta meiltä ja nyt taas käynyt rahapussilla (Tämäkin johtuu ehkä siitä että tytön bestis käy vanhempien rahapussilla ja ne ei puutu siihen ja ehkä mun tyttö ajattelee samoin mutta minäpä puutun)

Minä muistan ikuisesti, kun isä väitti minun varastaneen häneltä 10 markkaa, enkä ollut ikinä varastanut keneltäkään mitään. Eikä millään uskonut, kun vakuutin että en ole. Muistan sen yhä kuin eilisen päivän miten epäreilulta ja kohtuuttomalta se tuntui, ja miten loukkaantunut ja surullinen olin, vaikka siitä on 22 vuotta.

Että älä nyt ole ihan vitivarma että varasti sen eurosi. Sellainen pieni kolikko on saattanut vaikka tippua. Totta kai on voinutkin varastaa, mutta on voinut myös olla varastamatta vaikka kuinka olet "varma".

Muutenkin olet mielestäni melko normaalin kuuloisesta kasvusta hermona. Lapset ovat rasittavia välillä, koska se kuuluu kasvamiseen. Aikuisten elämään taas kuuluu kestää sitä ja pysyä silti aikuisena. Se on valinta tehdä lapsia.