Mitä ihmettä? Hirvittää!

Kohta kuusi vuotias poikamme sanoi illalla, että sillä pyörii päässä jokin ikävä ajatus, vaikka ei haluaisi sitä ajatella. Kysyin mikä se on.
Poika itki ja sanoi, että hänestä tuntuu, että pitäisi työntää nyrkki kurkkuun!!?? Ei kuulema tee pahaa tai okseta, tulee vain sellainen ajatus ja se on kauheaa. Kaksi kertaa on kuulema koittanut työntää sormen kurkkuun ja se ei ollut kivaa.
Mistä ihmeestä tällainen ajatus tulee mieleen ja mistä se johtuu??
Sanoi, että joskus se ajatus tulee mieleen läpi päivän, aamusta iltaan. Ei tiennyt, mitä tekisi, että tämä ajatus menisi pois. Kysyi minulta sitäkin.

Onko se normaalia, että tämän ikäinen ajattelee jotain näin kummallista? Minua itseä hirvittää, kun poika niin pelkäsi tätä ajatusta. Tuntuu itsestäkin pahalta.

 

Voisin vaikka lyödä vetoa, että poikasi on nähnyt jotain väkivaltaa telkkarista tai joku on pihalla "uhkaillut", että työnnän nyrkin kurkkuun, jos teet sitä tai tätä (tai et tee). Varmasti tuntuu pelottavalta eikä vähiten pojasta. Kannattaa yrittää keskustella asiasta ja tunteista mahdollisimman paljon - jostainhan tuo on oire tai pelko. Tuon ikäisenä voi myös hyvin pienet arkiset muutokset (eskarilainen?) aiheuttaa stressiä, mutta juuri kuvailemasti nyrkkijuttu kyllä kuulostaa hurjalta - katsooko hän iltaisin uutisia tai rajuja piirrettyjä? Pelaako hurjia tietokonepelejä? Nyt jarrua arkeen, ettei mene överiksi. Puhukaa!

 

Tänään poika on taas iloinen oma itsensä. Asiasta vielä kyllä keskustellaan, että saadaan selville, mistä tällainen ajatus tulee. Eskarissa ei ole vielä, kerhossa kylläkin. Telkkarista ei ole nähnyt mitään pahaa, kun tällä hetkellä meillä ei sitä ole (vanha hajosi, eikä uutta hankittu, kokeillaan ilman). Pelejäkään ei pelaa, kuin jotain Puuhapeteä tai vastaavaa.

 

Itselläni oli joskus muutama vuosi sitten samantyyppinen ajatus, jota siis oli väkivaltainen ajatus, jota oli pakko ajatella vaikka ei olisi halunnut.
Luin jostain "pakkoajatuksista" jotka ovat kai jokin psyykkinen ongelma. En tideä oliko itselläni tai pojallasi sellainen, mutta kannattaa ottaa selvää.

 

mäkään en osaa auttaa, mutta muistan omasta lapsuudestani että mullakin oli jotain vastaavaa!! siis jotain kamalia ajatuksia tuli väkisin mieleen ja itkin niistä äidille!! en kyllä tiedä sitten mistä ne johtuivat! ellei siitä, että lähisuvussa oli mm.sairas juoppo joka puheli kamalia asioita kaikille, lapsillekin, alapääjuttuja jne. kauheaa! ehkä neuvolastakin vois kysyä neuvoa? ja tosiaan koittaa jutella lapsenkanssa, mutta niistä ei taida siinä iässä irrota paljoa paitsi jos rivien välistä jotain voisi lukea? jaksamista ja toivotaan että lakkaa, ikävää lapselle. :hug: