Mitä huolia sinulla on?

Millaisia huolia teillä on?
Mitä asioita mietitte usein?

 

No minä mietin usein (päivittäinkin) miten eläkkeellä oleva yksin asuva äitini pärjää, rahallisesti ja muutenkin..rahallisesti hän pärjää jotenkin.
Ja hometalossa asuvaa sisarustani mietin usein, toivon joka päivä että he pääsisivät eteenpäin..remontti tai jotakin..
Oma rahatilanne mietityttää joskus, säästöjä on mutta ei isoja tuloja..

 

Oma terveys kaikkine kremppoineen mitä on alkanut olla. Lapsen hiljalleen tapahtuva aikuistuminen, kuinka ainokainen maailmassa pärjää. Omien vanhempien terveys ja ikääntyminen, kuinka voisi auttaa mahdollisimman paljon, etteivät joutuisi laitokseen tms.

No siinä nyt jotain alkuun...

 

Oma terveys, etenkin se. kun nukuttua ei saa ja päivisin menee pitkin seiniä. Eropaperit laitoin juuri menemään Suurin huoli on se, miten lapset oireilee, kun en ole enää omanlainen.

 

Rahahuolia, oma määräaikainen osa-aikainentyö päättyy pian, uudesta ei tietoakaan ja mieheni yrityksellä menee tosi huonosti ja rahat on ihan finito. Kauhea huoli laskujen maksamisesta ja siitä miten kaikki vaikuttaa lapsiin. En olisi voinut uskoa vielä muutama vuosi sitten miten tilanne voi muuttua huonoksi. Voimat loppuu :'(

 

Osaan huolestua melkein mistä vaan, mutta kaipa perheenjäsenten ja oma terveys on päällimmäisin.

 

Töissä oleva tilanne. Muutoksia tulossa, mutta en tiedä millaisia. Ahdistaa, ku ei tiedä, mitä tapahtuu.

Raha mietityttää aina, vaikka nyt olenkin saanut talouden "yllätyksettömäksi", ainoa yllätys on sähkölasku, siitä ei ennakkoon tiedä paljon on,mutta ei isoja heittoja. Plus, että kaikki lainat maksan pikkuhiljaa pois, eikä ole kulutusluottoja houkuttamassa.

Joskus huolehdin vanhempieni terveydestä, mutta vielä ovat hyvässä vedossa, joten ennakkoon yritän olla huolimatta.

 

Onhan niissä iltatyttö kuvissakin jotain 17-18v tyttöjä. Ja tarkoitus tuskin on olla vain söde siinä alusvaatteissa keikistellessä.

 

jäänkö kuinka yksinäiseksi kun muutan aika kaukana olevaan lähiöön. jäänkö kuinka yksinäiseksi loppuelämäkseni?

älytön suhteeni ja siinä roikkuminen.

kuinka jaksan kohta 9-tuntisia päiviä raskasta ulkotyötä kun tuntuu etten jaksa fyysisesti tai henkisesti näitäkään päiviä.

ja tietenkin se perinteinen raha, siihen liittyen myös että voinko tilata hammaslääkäriaikaa vai meneekö siitä talous kuinka pahasti sekaisin.

 

Mulla on oma terveys sitä sun tätä, lapsella epäillään jotain autoimmuunisairautta mahdollisesti ja mies on alkoholisti. Mut en mä näitä murehdi. Se on otettava mikä annetaan, ei ne murehtimalla kummene. Onhan näitä asioita tullu joskus vatkattua, mutta eipä ne ole sillä kummemmaksi muuttuneet. Asennemuutos oli se mikä sai elämän helpommaksi ja seesteisemmäksi, päivä kerrallaan -ajattelu. Muuta minkä voit, hyväksy se mitä et voi muuttaa ja opi erottamaan nämä toisistaan. Elämä on raskasta jos tuulimyllyjä vastaan taistelee! Rauhaa ja tyyneyttä! <3

 

Taloudellinen tilanne,mutta lohduttaudun sillä että on sitä ennenkin pärjätty pienemmilläkin tuloilla ja tämä nyt on vaan tälläin "piikki" joka kestää kaks-kolme kk,muuttoasiat(ei nyt huoli,mutta ajankohta mietityttää),vauvan asia...Luottamuspula

 

Ei mitään!

 

huolija..ja oikeesti ei ole.

 

Lasten elämässä menestyminen ja pärjääminen huolestuttaa, jo etukäteen. . Joo, tyhmää, tiedän.

Tämä raskaus huolestuttaa vähän, että meneehän hyvin loppuun asti, onhan vauva terve jne.

Ei kai tässä sen enempiä huolia ole..

 

Ei mulla mitään isompia huolia ole, mietityttää tällä hetkellä vain lasten päivähoitoasiat ja koulunaloitus ensi syksynä. Ja tietty se töihin paluukin monen monen kotiäitivuoden jälkeen hieman jännittää.

 

Olen huono tekemään isoja päätöksiä, ilman että miettisin jokaisen mahdollisen tuleman etukäteen valmiiksi. Ja jos sitten päätän jotain (omakotitalo, etelän matka jne) ja toteutan sen, mietin kuitenkin että entä jos olisin tehnyt toisin ja mitä siitä olisi seurannut. Näitä "entäs josseja" sitten pyörittelen päässä ja valvon yöt