Kiitos. Paappa ei ole viimeiseen 10 vuoteen mua enää tunnistanut, alzhaimer vaivas. Ehti olla kuukauden vuodeosastolla ja kuoli nukkuessaan, joten ihan hyvä näin. Oli arvokas loppu.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Otan osaa :flower: Ja asusi ei kuulosta liian arkiselta.
Mun mummul on sama. Kuulostaa ehkä raadolliselta mutta toinen tuntuu jo "kuolleelta" vaikka elossa onkin, jäljellä on vain ihmisen kuoret.Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:Kiitos. Paappa ei ole viimeiseen 10 vuoteen mua enää tunnistanut, alzhaimer vaivas. Ehti olla kuukauden vuodeosastolla ja kuoli nukkuessaan, joten ihan hyvä näin. Oli arvokas loppu.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Otan osaa :flower: Ja asusi ei kuulosta liian arkiselta.
Mua ei itketä, enkä usko että itken hautajaisissakaan. Paappa oli hieno mies, mutta en ole nähnyt häntä enää moneen vuoteen, koska en halunnut sairasta miestä hermostuttaa. Koska ei tuntenut mua enään, niin mua ei hänelle "ollut olemassa" vielä, ja suuttui hyvinkin helposti. Paappa eli menneyisyydessä, ajassa jossa äiti oli teini. Ja siksi suuttui kun hänelle kerroin olevani T:n tytär. Väitti minun valehtelevan.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Mun mummul on sama. Kuulostaa ehkä raadolliselta mutta toinen tuntuu jo "kuolleelta" vaikka elossa onkin, jäljellä on vain ihmisen kuoret.Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:Kiitos. Paappa ei ole viimeiseen 10 vuoteen mua enää tunnistanut, alzhaimer vaivas. Ehti olla kuukauden vuodeosastolla ja kuoli nukkuessaan, joten ihan hyvä näin. Oli arvokas loppu.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Otan osaa :flower: Ja asusi ei kuulosta liian arkiselta.
Ei ole. Usein kantajiksi toki valitaan ihmisiä jotka ovat olleet tekemisissä vainajan kanssa tai sitten tämän puolison. Yleensä kuitenkin kantohommaan valitaan sellaiset ihmiset joiden uskotaan jaksavan kantavan arkkua.Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:Ja juu, yksi kysymys olisi vielä. Äiti kysyi kihlattuani arkkua kantamaan, kihlattu ei koskaan paappaa nähnyt. Muut kantajat ovat paapan molemmat vävyt ja serkkujeni miehet. Onko omituista jos kihlattuni on myös kantamassa arkkua, vaikka ei paappaa tuntenut? Mumman kihlattu tuntee kyllä ja mumma hänestä tykkää kovasti.
Aidillani on ko tauti pitkalle edenneena ja kylla aiti on minulle kuollut jo kauan sitten. Kuori todellakin jaljella. Tottahan siita kantaa huolta ja toivoo ettei olisi kipuja ja olo niin hyva kuin olosuhteisiin nahden mahdollista. Mutta aitia minulla ei enaa ole.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Mun mummul on sama. Kuulostaa ehkä raadolliselta mutta toinen tuntuu jo "kuolleelta" vaikka elossa onkin, jäljellä on vain ihmisen kuoret.Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:Kiitos. Paappa ei ole viimeiseen 10 vuoteen mua enää tunnistanut, alzhaimer vaivas. Ehti olla kuukauden vuodeosastolla ja kuoli nukkuessaan, joten ihan hyvä näin. Oli arvokas loppu.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Otan osaa :flower: Ja asusi ei kuulosta liian arkiselta.
Unohdin tuosta kantajasakista pikkuveljeni :headwall: Toinen vaihtoehto on että ukkoni tilalla minä olen kantamassa arkkua. Näin kantajat olisivat vävyt ja tyttärentyttärien miehet vahvistettuna pikkuveljelläni. Tai sitten kihlattuni tilalla minä. Jaksan kyllä kantaa, mutta vaikeuttaako kovasti, koska olen lyhyt ja miehet ovat pitkiä?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ei ole. Usein kantajiksi toki valitaan ihmisiä jotka ovat olleet tekemisissä vainajan kanssa tai sitten tämän puolison. Yleensä kuitenkin kantohommaan valitaan sellaiset ihmiset joiden uskotaan jaksavan kantavan arkkua.Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:Ja juu, yksi kysymys olisi vielä. Äiti kysyi kihlattuani arkkua kantamaan, kihlattu ei koskaan paappaa nähnyt. Muut kantajat ovat paapan molemmat vävyt ja serkkujeni miehet. Onko omituista jos kihlattuni on myös kantamassa arkkua, vaikka ei paappaa tuntenut? Mumman kihlattu tuntee kyllä ja mumma hänestä tykkää kovasti.
En ole kyllä koskaan huomannut et pituus vaikuttaisi. Toki laskuvaiheessa voi tulla vaikeuksia. Mun isä on 170 cm ja on todella usein valittu kantajaksi, mut ihan hyvin hän on siel hujoppien keskellä pärjänny.Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:Unohdin tuosta kantajasakista pikkuveljeni :headwall: Toinen vaihtoehto on että ukkoni tilalla minä olen kantamassa arkkua. Näin kantajat olisivat vävyt ja tyttärentyttärien miehet vahvistettuna pikkuveljellä. Tai sitten tosiaan kihlattuni tilalla minä. Jaksan myöskin olla kantamassa, mutta vaikeuttaako kovasti, koska olen lyhyt ja miehet ovat pitkiä?
Mummu on kans menny huonoksi tässä 4 vuoden aikana. Puhunu ei oo viiteen vuoteen. En ole aina varma, että tunnistaako hän minut vai ei, koska naureskelee aina kun käyn katsomassa. Pidätyskyky on mennyt mutta osaa syödä itse ja kävellä, muuten ei ole mitään toimintoja. Joskus surettaa kun on menettänyt tärkeän ihmisen, varsinkin silloin kun miettii miten asiat voisivat olla ja muistelee menneitä. Toki tässä 4 vuoden aikana on koko ajan tehnyt surutyötä joten, en tiedä sitten miltä kuolema tuntuisi. Ehkä se olisi helpotus.Alkuperäinen kirjoittaja mus musculus:Aidillani on ko tauti pitkalle edenneena ja kylla aiti on minulle kuollut jo kauan sitten. Kuori todellakin jaljella. Tottahan siita kantaa huolta ja toivoo ettei olisi kipuja ja olo niin hyva kuin olosuhteisiin nahden mahdollista. Mutta aitia minulla ei enaa ole.
hih, mä olen alle 160cm lyhyt ja kaikki nuo miehet yli 180cm pitkiäAlkuperäinen kirjoittaja vieras:En ole kyllä koskaan huomannut et pituus vaikuttaisi. Toki laskuvaiheessa voi tulla vaikeuksia. Mun isä on 170 cm ja on todella usein valittu kantajaksi, mut ihan hyvin hän on siel hujoppien keskellä pärjänny.Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:Unohdin tuosta kantajasakista pikkuveljeni :headwall: Toinen vaihtoehto on että ukkoni tilalla minä olen kantamassa arkkua. Näin kantajat olisivat vävyt ja tyttärentyttärien miehet vahvistettuna pikkuveljellä. Tai sitten tosiaan kihlattuni tilalla minä. Jaksan myöskin olla kantamassa, mutta vaikeuttaako kovasti, koska olen lyhyt ja miehet ovat pitkiä?