Mitä elämänvalintaasi kadut? Ja miten tekisit toisin?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mua ittee vit_ttaa se, että en uskaltanut 25 vuotta sitten lähteä duunin perässä Helsinkiin. Sain paikan sieltä, mutta sitten silloinen työnantaja tarjosi parempaa palkkaa. Päätin sitten jäädä tänne perämetsään (ei sillä, monessa mielessä tykkään tästä paikasta... mutta...)

Jälkikäteen oon useasti miettinyt, että ihan perusurakin tuolla olisi antanut elämälleni ja lapsilleni ihan eri lähtökohdat. Katseltiin tuolloin miehen kanssa 3h - keittiö kerrostalokämppää Töölöstä. Meillä olisi ollut siihen jopa varaa! Voi vaan miettiä mikä ton arvo olis nyt...

Nyt täällä korvessa asunto oli toki halpa, mutta nyt sen arvo lähestyy nollaa...

Lisäksi oon aatellut, että lapsille olisi toisaalta ollut ihan eri kasvuympäristö Helsinki. Toki siinä paljon huonojakin puolia, mutta mielestäni enempi hyviä.

No semmosta se on. Lapset nyt toki opiskelee Helsingissä...
 
vierailija
sitä kun valitsin narsistin puolisokseni. siinä meni iso osa elämää tavallaan hukkaan. oneksi nyt kuitenkin saan nauttia siitä ns normaalista elämästä. ja siitä huolimatta, että ex on narsisti. on meillä ihanat lapset
Ettet nyt liioittelisi. Ehkä miehesi oli kuspie, mutta tuskin sentään narsisti. Nykyään kaikkia ihmisiä sanotaan narsisteiksi vaikka harva on.
 
vierailija
En väitä mitään tuohon isoäidin juttuun, koska en tilannetta tiedä.

Itte ajattelen, että suurimmassa osassa ihmisiä on enemmän tai vähemmän narsistisia piirteitä. Ja jossakin tilanteissa ne piirteet voivat saada vallan. Esim. alkoholisteilla etc.

Itse tunnen monta ihmistä, joilla nämä piirteet ovat olleet isossa roolissa. Mutta olivatko he sitten loppujen lopuksi narsisteja? No samapa kai tuo, eikä ole ketjun aihe.

Itse kadun tavallaan sitä, että en nuorena lähtenyt "maailmalle". Sain paikan Helsingin yliopistossa 90-luvulla, mutta en sitten lähtenyt sinne. Osittain siksi, etten päässyt haluamallani linjalle (jonne olikin tosi hankala päästä). Sitten vähän kuin jämähdin tänne. Toisaalta olen ollut onnellinen, ei musta varmaan edes olisi ollut "uraihmiseksi".
 
vierailija
Nettipoliisi miettii vaan omia virheitään ja antaa kansalaisten käyttää sananvapauttaan.

asiasta on kirjoitettu jo yli 2000 vuotta sitten: Miksi etsit hirttä lähimmäisesi silmästä, mutta et näe malkaa omassa silmässäsi?
 
vierailija
Uskoin puheita suurten ikäluokkien eläkelöitymisestä ja massiivisesta työvoimapulasta.
En hankkinut jo nuorena ADHD-diagnoosia ja sopivaa lääkitystä. Se tosin ei ollut oma valinta, koska en tiennyt aiheesta itseasiassa yhtään mitän eikä kukaan tajunnut lähettää tutkimuksiin.
 
vierailija
Kadun sitä, että en ole kuunnellut itseäni oikeasti vaan kiltin tytön syndroomassa liiaksi muita palvellut ja nöyristellyt. Unohtanut elää omaa elämää, sivuuttanut omat unelmat ja haluamiset. Toisaalta olen monelle elävä esimerkki siitä, miten ei kannata elää. Paska juttu.
 
vierailija
Hieman kaduttaa kun en lähtenyt Pariisiin Gardinin muotitaloon töihin vaikka kutsu tuli. Ajattelin että on parempi lähteä opiskelemaan "oikeita" töitä. Olisihan se varmaan ollut kokemus ja muuttanut elämänkulkua.
 
vierailija
Kiitos korjauksesta. Vaivuin niin menneisyyteen...... Jean Louis Scherrerin muotinäytöksessä soi David Bowien musiikki ja vaatteet olivat jumalaisen upeita. Voi niitä aikoja.
Menneisyys on minullakin usein mielessä. Pariisi on ihana kaupunki. Olen käynyt siellä useaan otteeseen eri vuosikymmenillä. Luen parhaillaan ihanaa kirjaa ranskan kielellä.
Nuorena on paljon vaihtoehtoja, joista valita.
Joku valittaa rönsyilevästä kirjoitustyylistäni. Puhun myös käsilläni kuten ranskalaiset.
Ehkä sekin on jotakin ärsyttänyt.
En kadu elämässäni mitään. Jokainen asia on harkittu ja hyväksi todettu.
 

Yhteistyössä