Mitä asiaa et kadu, vaan se on ollut elämäsi parhaita päätöksiä?

Itse jahkailin pitkään pääkaupunkiseudulle muuttamista, kun pelkäsin sen olevan liian 'iso' minulle. Julkinen liikennekin pelotti pikkukaupungissa kasvanutta. Yhden opiskelupaikan missasin siellä pelkuruuteni takia, mutta sama linja löytyi vuoden päästä toiselta paikkakunnalta, jossa kävin kouluni. Lopulta töitä ei löytynyt muualta kuin Helsingistä, joten sinne oli pakko muuttaa. Se oli yksi elämäni parhaita päätöksiä, koska vasta silloin alkoin todellinen elämäni. Itsenäistyin, sain vakityöpaikan, löysin mahtavan harrastuksen, poikaystävän ja kaikki muukin loksahti paikoilleen.

Toinen loistoratkaisu elämässäni oli, kun repäisin itseni irti avoliitosta sairaalloisen mustasukkaisesta miehestä. Siinä liitossa olin ennen pääkaupunkiseudulle muuttamista.

 

Ammatin vaihto.
Kauan tuskittelin ja odotinkin, että lapset kasvaisivat ja nuorinkin menisi kouluun- mutta hakeuduinkin vähän hetken mielijohteesta aikaisemmin.
Huomasin pitäväni alasta ja olevani siinä jopa hyvä.
Harjoittelut siloittivat tietä työelämään ja työpaikalta sain aivan mahtavia uusia ystäviä.

 

Ero edellisestä miehestä.

Lasten tekemistä uuden hyvän miehen kanssa.

AMK opintojen aloittamista.

Nykyiseen asuntoon muuttamista.

Tupakanpolton lopettamista.

 

Paras päätös elämässä oli ottaa vastaan vauva joka kehittyi mun vatsassa reilu 16 vuotta sitten. Jos olisin valinnut toisin, koko elämä ois rojahtanut alamakeä siitä lähtien.

 

Eroa ensimmäisestä miehestä ja naimisiinmenoa nykyisen kanssa ja hänen kanssaan lasta

 

Ehdottomasti se, että annoin miehelleni mahdollisuuden, eli lähdin hänen kanssaan treffeille aikoinaan.

 

- suurperhe.
- avioliittoon meno 17-vuotiaana.
- toiseen liittoon meno plajon myöhemmin, itseä 17 vuotta nuoremman miehen kanssa.

 

Ajokortti! Olin vielä 18-vuotiaana sitä mieltä, että en tarvitse sitä. Kerran kokeilin ja autokouluun oli päästävä. Elämän varrella ajokortti on suonut minulle liikkumis- ja työmahdollisuuksia, joita en olisi voinut saada ilman sitä.

 

Lapsettomuus ja se, että olen aina mennyt sille tielle, jonka olen itse halunnut, välittämättä muiden mielipiteistä/painostuksesta. Uralla ja elämässä yleensä, myös rakkaudessa.

 

Avioliittoani. Jos jotakin siinä pitäis katua niin se ois siinä millälailla se päättyi, tosin en olisi itse pystynyt siihen vaikuttamaan olleskaan.
Mut siitä jäi ihanat lapset Voiton puolella olen omien laskujen mukaan.

 

Lestadiolaisuudesta eroamista. Joskus kadutti etten eronnutbjo aikaisemmin, mutta jälkikäteen olen miettinyt että aika oli juuri sopiva. Pitkä kypsyttely helpotti prosessia toteuttamisvaiheessa. Tämä viestiksi kaikille jotka pohtivat saman askelen ottamista

 

Väkivaltaisen ja liian mustasukkaisen miehen jättäminen.

 

Mulla oli taas Helsingistä pois muuttaminen ja samalla periaatteessa työttömäksi jääminen. Käytännössä olin siis vähän yli vuoden virkavapaalla, asuin kaupungissa jossa mulla ei ollut ketään eikä mitään, eikä mitään tuloja yli vuoteen. Siinä aika hyvin aukes silmät, että mitä haluaa ja mitä ei halua, ja mitä arvostaa jne.

Kaduin kyseistä ratkaisua sen voimassaolohetkellä, mutta nyt kun asun taas Helsingissä ja olen taas töissä, niin ymmärrän, miten hyvä ratkaisu se loppujen lopuksi oli.

 

En mä kadu oikeastaan juuri mitään, mutta parhaimpia päätöksiä on ollut mm.
- Tutustua mieheeni teininä kaukosuhteesta huolimatta, edelleen 8 vuoden jälkeen onnellisesti yhdessä
- Hankkia lapset nuorena
- Olla vuosia kotiäiti ja nauttia lapsista sekä arjesta
- Mennä töihin koulupaikan sijaan, muualle en tällä hetkellä voisi kuvitella itseäni

 

Koitin tässä mietiskellä, että mikä olisi sellainen päätös, jota katuisin. Kun ei meinaan tule mieleen yhtäkään. Jokainen tehty päätös elämän varrella on ollut loppujen lopuksi se oikea. Olen aina luottanut intuitioon ja mennyt pääosin sen mukaan. Jos jokin päätös tuntuu oikealta, se todennäköisesti sitä onkin.

 

Tuore asia. Roikuttuani 16v onnettomassa suhteessa, tempasin itseni irti.
Nyt pari viikkoa seurustellut uuden miehen kanssa :heart:

 

Naimisiinmeno nykyisen kanssa ja ero eksästä.

 

Kolmas lapsi...kaksi muutakin toki, mutta heidän tekemisesnä oli "selvyys" sikäli, kun lapsia saa, mutta kolmosta mietittiin pitkään....Onneksi saatiin /tehtiin vielä se muru

 

En kadu sitä, kun vielä ollessani 15-vuotias, sain tietää olevain raskaana ja päätin pitää lapsen. Synnytin hänet 16-vuotiaana.

Päivääkään en ole katunut, nyt tuo lapsi on jo 14-vuotias teini ja hänellä on 3v nuorempi pikkusisaruskin.

 

Sairaan lähiomaisen saattaminen kuolemaan ja ajat ennen sitä. En kadu, vaikka typerä työterveyspsykologi kehotti vaan ajattelemaan itseään.

 

Silmien laserleikkaus 22-vuotiaana.

 

Lapset, ne on olleet mun elämäni parhaita päätöksiä. Eikä pelkästään mun päätöksiä, vaan lahjoja joita sain.

 

Abortti liian nuorena.

 

Lapset, omakotitalon ostaminen ja paluumuutto kotiseudulle.