Mitä ajattelisit kummista, joka unohtaisi lapsen synttärit, ei edes fb-n kautta onnitteluja, saati korttia postissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kummiuttako
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kummiuttako

Vieras
asuu kylläkin kaukana, mutta samassa maassa, ja posti kulkee, Ei olla viimeaikoina oltu kovin läheisesti tekemisissä, mutta silti kummius on olemassa, ja harmittaa lapseni puolesta, ettei edes korttia postiin laittanut :/
 
En tainnut saada kertaakaan kummeilta syntymäpäivänä mitään, en edes korttia. Sedältä kerran vuodessa jotain, kun sattui matkustamaan asuinpaikkakunnalle. Ei kai se siis maailmanloppu ole, eikä kummin tehtävä ole muutenkaan lahjoa lasta.
 
no empä tuollaisella asialla päätäni vaivaisi... en ole itsekkään mikään tehomuistaja...hyvä jos edes omien lasten ja miehen syntymäpäivän muistan..muun suvun ja lähipiirin synttärit muistan vaan jos satun juuri siihen aikoihin kalenteria katselemaan.
 
Minkä ikänen lapsi (osaako odottaa synttärimuistamista kummin taholta)? Joskus ihmiset vaan ihan oikeasti unohtaa asioita,sille ei mitään voi. Ikävää tietysti,mutta inhimillistä.

Lisäys: Eihän kummin tehtävä muutenkaan ole lapsen lahjominen,vaan olla tuttu ja turvallinen aikuinen lapsen elämässä. En oikein ymmärrä kummeja jotka eivät halua/ehdi olla mukana kummilastensa elämässä.
 
Viimeksi muokattu:
Mua harmittaa kummilapseni puolesta. Meidän kummilapsi on mieheni veljen lapsi. Mieheni veli kuoli vuosi sitten ja nyt tää leski on kieltänyt lasten isän puoleisen suvun yhteyden pidon. Joten ei oo "lupaa" kummilasta muistaa.
 
meillä yksi kummi lopetti yhteyden pidon miehensä kuoltua,ei tullut synttäreille eikä muutenkaan nähty enää,aina oli joku syy miksei voinut tulla..asutaan melkein samoissa taloissa ja kerran tuli vastaan,muttei tunnistanut mua enää.. : / tosin,alamäki alkoholin kanssa alkoi miehen kuoltua..en sitten viitsinyt enempää "ahdistella",kun itse teki selväksi ettei halua pitää yhteyttä kummityttöönsäkään..
 
Siis unohtaminenhan on inhimillistä. Sillä tavalla kummin saa ainakin muistamaan lapsen syntymäpäivän kun hänet kutsuu syntymäpäiväkahville tms. Ehkä hän vielä muistaa! :)

Tuosta kummilapsen "hylkäämisestä" minulla on hyvin tiukka kanta, johtuen siitä, että en ole oman kummitätini kanssa ollut yhteydessä sen jälkeen kun olin 5v (nyt 21v). Hän erosi kummisedästäni (myös enoni) ja sanoi että ei halua olla missään tekemisissä enoni suvun kanssa. En vain voi käsittää miten joku voi "hylätä" 5 vuotiaan lapsen, jonka kanssa on todella läheinen.

Itse olen kahden lapsen kummitäti ja jos miehestäni ero tulisi (tai jotain vastaavaa tapahtuisi), en todellakaan voisi katkaista kummilapsiini suhdetta.
 
Kutsuitteko kummia lapsen synttäreille? Mä en ainakaan laita lapselle onnitteluja jos en saa kutsua synttäreille. Pitää muistaa puolin ja toisin. Kutsu on pienin mitä voi tehdä.
 
Meillä tytön kummi ei ole muistanut synttäreiden johdosta, vaikka kutsukin on viety heille henkilökohtaisesti, tyttö itse vei. Soitti kyllä ennen synttäreitä lahjatoiveista, mut eipä ole sen jälkeen vaivautunut edes kysymään milloin sopis tulla käymään. Eivät silloin varsinaisena päivänä päässeet.

Mä saattaisin ymmärtää, jos kummit asuis jossain kauempana, mutta meidän tapauksessa välimatkaa on vajaa 10 kilsaa :(
 
Taidat puhua minusta. Ei ole kummuis jaksanut kiinnostaa, koska en alunperinkään halunnut kummiksi.

Jo raskausaikana yritin vihjailla hyvin selvästi, että meillä on kummilapsia jo aivan liikaa. Kummiudesta on tullut rasite, eikä ilo. Kun kerran viesti ei mennyt perille, niin ei voi mitään. Oma moka.
 
Meillä on todella monta kummilasta ja muistamme syntymäpäivinä silloin kun muistamme muistaa. :) Ja tietenkin jos tulee synttärikutsu. Joidenkin vanhemmat eivät ehkä tästä pidä mutta sille ei voi mitään.. Kun kummiksi kysyttiin olen aina sanonut että emme ole mitään hyviä kummeja. Ja taloudellisestikaan ei voi olla jatkuvasti lahjomassa,valitettavasti..
 
"Minna" Tuliko mieleen, että olis voinu kieltäytyä siitä kummin roolista jo silloin kun pyydetään. Ehkä sitten lapsi olisi saanut sellaiset kummit, joille oikeasti se lapsi on tärkeä! Meidän lapsi ainakin tykkäis olla kummiensa kanssa, mutta kun heillä ei ole aikaa lapselle. Itsellänikin on yksi kummi, joka on vaivautunut ottamaan 3 kertaa yhteyttä, reilun 30 v aikana.

Itse ottaisin mielelläni kummilapsia, mutta eipä ole kukaan pyytänyt. Ainokainen kummipoikani täytti 20v...
 
Mun kummilapsella on kiva äiti. Lähetti viime vuonna tekstarin Joulun alla jossa luki: Muistathan, että olet kummitäti ja perässä oli tilinumero. En näe kummilastani kuin ehkä kerran vuodessa pitkän välimatkan vuoksi. Kun olen käynyt paikkakunnalla muita sukulaisia tapaamassa, olen käynyt myös kummilasta katsomassa. Perheessä on seitsemän lasta ja jostain syystä en koe olevani tervetullut. Kahvikuppostakaan en koskaan saa. Mitään riitaa taustalla ei ole.
 
Miettisin, mahtaako hän tietää kummilapsensa osoitteen. :)

Minä olen yhdelle kummilapselleni juuri tuollainen kummi. Syynä on ihan se, että kummilapsen perhe muuttaa yhtenään eikä ikinä ilmoita minulle uutta osoitetta. Jossain vaiheessa kyllästyin kerjäämään ja totesin, että antaa olla.
 
Ajattelisin että elämä vaan on välillä epäreilua, mutta koska en ole itsekään ollut kummiin vähään
aikaan yhteydessä, niin en voi tietää mitä hänen elämässään tapahtuu ja siksi paha mennä arvostelemaan tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.
 
Kannattaa ottaa lähisukulainen kummiks, ei voi unohtaa nim. Pikkusiskon kummitäti :D Omalla tytölläni lukuisia kummeja, pikkuveljeni muistaa onnitella samoin kuin serkkuni ja yksi kummitädeistä. Se toinen puoli sitten ei yhteyttä erityisemmin pidä, mutta onneksi muistavat kummit ovat asia erikseen :) Ei meilläkään lahjaa odoteta yms, mutta aikaa halutaan viettää kummejen kanssa aina kun tullaan lähistölle, nyt asutaan niin kaukana ja toki kortti on jouluna mukava saada, sellainen mekin lähetetään kummeille.
 
Enpä minäkään ole kummilapseni synttäreitä tänä vuonna muistanut. Syy on yksinkertaisesti se että omassa elämässä tapahtui niin paljon ja oli niin vaikeaa aikaa tuolloin. Tiedän kyllä millon syntymäpäivä oli, eikä minua kutsuttu erikseen käymään. Facebookin kautta kysyin lapsen äidiltä lahjatoivetta mutta se sitten jäi. Jos jouluna yrittäisi korjata asian. Ja tosiaan olen kummilapseni serkku.
 
Multa jäi tänä vuonna ostamatta kummilapselle synttärilahja, ei tullut kutsua synttäreille. Veljeltäni kuulin (myös lapsen kummi ) että juhlat oli olleet koska heidät oli kutsuttu. Myöhemmin sitten kummilapsen isä soitti ja sanoi, että olivat unohtaneet kutsua meidät. Että pyydetään teidät sitten joku toinen päivä kahville. Eivätpä pyytäneet.
 

Yhteistyössä