Mitä ajattelet naisesta joka jää kotiin vielä kun nuorinkin

lapsi on kolme ja on kotiäitinä kunnes nuorinkin menee eskariin/kouluun? Ymmärrätkö tällaisen ratkaisun?

 

Mitä ymmärtämistä tuossa nyt on?

 

Jos perheen talous kestää, niin mikäpä siinä. Kaikki ei ole uraohjuksia ja työnarkomaaneja . Voisin itsekin päätyä tuollaiseen ratkaisuun, jos perhetilanne muuten olisi sopiva.

 

Kukin tavallaan. Miksi ei noinkin, jos sen kokee omakseen.

 

Jos perheen talous kestää, niin mikäpä siinä. Kaikki ei ole uraohjuksia ja työnarkomaaneja . Voisin itsekin päätyä tuollaiseen ratkaisuun, jos perhetilanne muuten olisi sopiva.

On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin kotiäiti/kotirouva ja uraohjus työnarkomaani.

Itse olen ollut työtön nyt pian vuoden tehden satunnaisesti keikkatöitä. Ei tämä mitään herkkua ole.

 

En mitään, perheen talous on ilmeisesti kunnossa. Ehkä ovat voittaneet lotossa, perineet rahaa, mies hyväpalkkainen. Ei kuulu minulle, enkä kyllä jaksa kiinnostuakaan.

 

On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin kotiäiti/kotirouva ja uraohjus työnarkomaani.

Itse olen ollut työtön nyt pian vuoden tehden satunnaisesti keikkatöitä. Ei tämä mitään herkkua ole.

On tietenkin muitakin syitä, jokaisella omansa, mutta aloituksessa käsittääkseni oli kyse omasta halusta olla edelleen kotona. Sen vuoksi nyt ei tullut eroteltua kaikkia vaihtoehtoja .

 

no ajattelen että se ei halunnut mennä vielä töihin. Miksi ihmisellä pitäisi oikeastaan olla toisten asioista joku mielipide?

 

mitä mieltä näistä pitäisi olla. mun mielestä jokainen saa maata ja sylkee vaikka kattoon, jos elää ilman työtä. miks pitäs aatella näistä asioista mitään. jokainen varmaan tietää, pitääkö olla töissä vai eikö tarvii ja sen miten se vaikuttaa tulevaisuuten

 

Jos perheellä on taloudellinen mahdollisuus siihen, niin pidän positiivisena asiana sitä, että toinen vanhemmista (tai vaikka molemmat) on kotona paljon ja pitkään.

 

Mitä pitäisi ajatella? Itse olin kotona kun nuorin oli vielä ammattikoulussa. Tosin teen yötyötä. Alakoulussa opettajat kyllä aina kyseli mitä teen työkseni, eli selitellä sai ratkaisua.

 

Mun ammatissa useimmat kollegat työskentelevät kotona.

 

Mitä se sulle kuuluu????!!! Huolehdi omista asioistas.

 

Mielellään itekin noin tekisin jos vaan rahatilanne sen sallisi.

 

No empä suuria aatellut kun tuttu niin teki. Heidän perheensä ja systeeminsä. Äiti kyllä sitten palasi töihin myöhemmin kun kuopus oli jo koulussa.

 

En itse pystyisi. Mutta on tietenkin hyvä jos pystyy olemaan kotona lasten kanssa. Mietin vain aina että mitä Mikkoloille kävi kun elättäjä sai yhtäkkiä halvauksen ja sitten ollaan kusessa. Vaimo aina toitotti haastatteluissa että työssäkäyvät äidit on huonoja mutta pilkka osu omaan nilkkaan.

 

mitä mieltä näistä pitäisi olla. mun mielestä jokainen saa maata ja sylkee vaikka kattoon, jos elää ilman työtä. miks pitäs aatella näistä asioista mitään. jokainen varmaan tietää, pitääkö olla töissä vai eikö tarvii ja sen miten se vaikuttaa tulevaisuuten

Sinustako on makoilua ja kattoon sylkemistä jos on yli 3 vuotiaan lapsen/lasten kanssa kotona?

 

Sinustako on makoilua ja kattoon sylkemistä jos on yli 3 vuotiaan lapsen/lasten kanssa kotona?

Sitä se periaatteessa on. Vain laiskojen mammojen mielestä lasten kanssa kotona oleminen on "työtä" ja "rankkaa".

Modernit työtävieroksuvat mammat ovat keksineet huvittavan termin "arjen pyöritys" joka kuulostaa joltain fyysiseltä ponnistelulta, vaikka todellisuudessa se koostuu pääosin perseen turvottamisesta koneen ääressä feispuukkaillen ja palstaillen. Välillä käydään istuskelemassa nenä kiinni älypuhelimessa hiekkalaatikolla ja kotiin tultua napsautetaan makaronit kiehumaan ja puhistaan sitten tohkeissaan heti nettikavereille kuinka rankkaa "arjen pyöritys" on.

Kotona lojuva mamma ei hyödytä ketään. Ei yhteiskuntaa, ei jälkikasvuaan, ei miestään, ei itseään.

 

Sitä se periaatteessa on. Vain laiskojen mammojen mielestä lasten kanssa kotona oleminen on "työtä" ja "rankkaa".

Modernit työtävieroksuvat mammat ovat keksineet huvittavan termin "arjen pyöritys" joka kuulostaa joltain fyysiseltä ponnistelulta, vaikka todellisuudessa se koostuu pääosin perseen turvottamisesta koneen ääressä feispuukkaillen ja palstaillen. Välillä käydään istuskelemassa nenä kiinni älypuhelimessa hiekkalaatikolla ja kotiin tultua napsautetaan makaronit kiehumaan ja puhistaan sitten tohkeissaan heti nettikavereille kuinka rankkaa "arjen pyöritys" on.

Kotona lojuva mamma ei hyödytä ketään. Ei yhteiskuntaa, ei jälkikasvuaan, ei miestään, ei itseään.

Provo vai oikeasti tätä mieltä?

 

Mun ammatissa useimmat kollegat työskentelevät kotona.

Mutta heidän lapsensa ovat varmaan päivähoidossa? Harva voi samaan aikaan tehdä töitä ja olla lapselle läsnä.

 

Itse en pidä kotiäitiyttä parhaana vaihtoehtona. Jos kotiäitinä laittaisi lapsensa kerhoon ja vaikka pariin harrastukseen, voisi yhtä hyvin laittaa johonkin kivaan päiväkotiin osa-aikaisesti. Itse voisi sinä aikana tehdä vaikka osa-aikatyötä. En tajua, miksi tehdä elämässä vain yhtä asiaa, kun samaan elämäntilanteeseen mahtuu muutakin. Yli 3-vuotiaalle päivähoidosta on kyllä hyötyäkin, mutta eihän sen tarvitse olla kokopäiväistä.

Yli 3-vuotiaiden kotiäideistä tulee mieleen lähinnä se, että joko heillä ei ole työtä tai sitten ei ole koulutusta tai osaamista, jolla voisi saada mitään miellyttävää työtä. Silloinhan se kotiäitiys on varmaan ainoa, mitä voi tehdä, jos ei muutakaan ajanvietettä ole.

 

Provo vai oikeasti tätä mieltä?

En tätä alunperin kirjoittanut, mutta täsmälleen samaa mieltä.

 

Sitä se periaatteessa on. Vain laiskojen mammojen mielestä lasten kanssa kotona oleminen on "työtä" ja "rankkaa".

Modernit työtävieroksuvat mammat ovat keksineet huvittavan termin "arjen pyöritys" joka kuulostaa joltain fyysiseltä ponnistelulta, vaikka todellisuudessa se koostuu pääosin perseen turvottamisesta koneen ääressä feispuukkaillen ja palstaillen. Välillä käydään istuskelemassa nenä kiinni älypuhelimessa hiekkalaatikolla ja kotiin tultua napsautetaan makaronit kiehumaan ja puhistaan sitten tohkeissaan heti nettikavereille kuinka rankkaa "arjen pyöritys" on.

Kotona lojuva mamma ei hyödytä ketään. Ei yhteiskuntaa, ei jälkikasvuaan, ei miestään, ei itseään.

 

Kukin tavallaan ja ihan ok jos taloudell. mahdollista. Joitakin asioita on vaan haluaa pohtia. Esim. eläke jää siis tulevaisuudessa huonommaksi, jos on vuosikaudet pois työelämästä. Ja ei ole mitenkään varmaan, että esim. perhe pysyy tulevaisuudessa koossa. Tarkoitan sitä, ettei aviomies ole välttämättä huolehtimassa eläkeiässä ja siinä sitten kärvistelee huonolla eläkkeellä, kun on kaikkensa perheen eteen tehnyt kotona. Esim. jos on pitkään pois töistä, voisi etukäteen varautua ja säästää/sijoittaa omaa tulevaisuuttaan varten.
Kaikista ammateista ei vain voi yksinkertaisesti olla pois vuosikausia, ammatillinen itsemurha (lääketiede, it-ala......) Työelämään palaaminen voi olla todella vaikeata vuosikausien poissaolon jälkeen.

 

Itse en pidä kotiäitiyttä parhaana vaihtoehtona. Jos kotiäitinä laittaisi lapsensa kerhoon ja vaikka pariin harrastukseen, voisi yhtä hyvin laittaa johonkin kivaan päiväkotiin osa-aikaisesti. Itse voisi sinä aikana tehdä vaikka osa-aikatyötä. En tajua, miksi tehdä elämässä vain yhtä asiaa, kun samaan elämäntilanteeseen mahtuu muutakin. Yli 3-vuotiaalle päivähoidosta on kyllä hyötyäkin, mutta eihän sen tarvitse olla kokopäiväistä.

Yli 3-vuotiaiden kotiäideistä tulee mieleen lähinnä se, että joko heillä ei ole työtä tai sitten ei ole koulutusta tai osaamista, jolla voisi saada mitään miellyttävää työtä. Silloinhan se kotiäitiys on varmaan ainoa, mitä voi tehdä, jos ei muutakaan ajanvietettä ole.

Tai sitten on sen verran kovatuloinen mies ja/tai itsellä niin suuri omaisuus, ettei tarvitse käydä palkkatöissä, vaan voi pitää lapset kotona.
Kotiäidin arkeen mahtuu paljon muutakin, kuin "vain" lasten kanssa olemista (esim. omia harrastuksia, ystävien tapailua, järjestötoimintaa jne.).