Mitä voisin tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja todella harmaa vakkari-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

todella harmaa vakkari-

Vieras
Sain eilen puol 11 puhelun ystävältäni jonka olen tuntenut kauan.Itseasiassa hän on kummitätini tytär ja muutaman vuoden vanhempi kuin minä ja hän on joskus hoitanut minua kun olen ollut pieni ja näin myöhemmällä iällä meistä on tullut ystäviä,eli siteemme on alkanut jo siitä kun olen ollut vauva.Niin siis sain puhelun että hän on ottanut 30 kpl sydän ja verenpainelääkkeitä sekä viinaa sekaisin ja aikoo nyt nukahtaa lopulliseen uneen.Ennenkun hän kertoi minulle tästä hän kysyi että lupaanko hänelle jotain.Kysyin mitä,ja hän vain sanoi että lupaa nyt vaan.Myöhemmin selvisi että olin "luvannut" hänelle sen,etten soittaisi ambulanssia.Hän kertoi siitä kuinka surkeaa hänen elämänsä on ja miten lasten kanssa asiat ovat menneet miten ovat,tiedän taustat.Nyt olen lupautunut kummitädiksi hänen vauvalleen noin pari kuukautta sitten ja tämä soittelu on siitä asti alkanut minulle,ettei hän enää jaksa ja joka kerta hän on sekaisin,pillereissä tai jotain.Minulla itselläni on pieni vauva ja myöhäiset soittoajat ovat hiukan paha juttu siksi.Asiasta hän on aina seuraavana päivänä pyydellyt anteeksi,mutta tuo eilinen oli kyllä mielestäni viimeinen pisara.Hän nimittäin ilmoitti että hän kuulemma odottaa minua tuonpuoleisessa yhdessä minun äitini kanssa(äitini kuoli v.93) Se hetki kun kuulin tuon hänen suustaan oli todella sydäntäni repivää!Minun äitini piti sotkea mukaan hänen pillerijuttuihinsa ja tuonpuoleishöpötyksiinsä.Voiko tuollaista antaa anteeksi?Jotenkin vain tiedän että tämä ei tule olemaan viimeinen kerta ja jotenkin ahdistaa tuo kummius nyt kun kaikki lähti siitä kun suostuin,enkä minä-vaikka luulinkin,niin en tiennyt että hänellä on tuollaisia taipumuksia-taipumuksia yrittää itsemurhaa.Mutta enhän mä nyt voi häntä jättää,mutta se mitä hän sanoi äidistäni sattuu vieläkin niin kovin..Niin ja se eilinen..sain kiinni hänen miesystävänsä ja hän lupasi pitää silmällä tätä ystävääni ja soittaa heti jos jotain ilmenee.Selvisi myös että hän ei ainakaan tämän miehen mielestä asian tarkistettuaan-ollutkaan syönyt mitään pillereitä,joka tekee asiasta minulle vieläkin vaikeamman,eli että ystäväni tahallaan valehteli tekevänsä kotonaan kuolemaa ja sotki siihen mun äidin.Mikä tällaista ihmistä vaivaa?Mitä minun pitäisi ajatella tai tehdä,vaiko ei tehdä yhtään mitään ja antaa vähän aikaa miettiä rauhassa tekojensa seurauksia.Niin miljoona kertaa olen hänet pelastanut tienposkesta niinsanotusti,mutta niskaani saan tällaista.
Anteeksi jos tuli sekavasti,tunnekuohussa kun tätä kirjoitan niin voi olla että jotain kohtia puuttuu,mutta pitääkö ystävyyden kestää ihan kaikki?Tuntuu ettei hän oikeasti halunnut minua kummitädiksi siksi että hänen pienellä tytöllään on sellainen,vaan että itse äidillä on joku paikka mihin voi soittaa kännipuhelut ym,sillä puhelinsoitot tosiaan alkoivat juuri kun jo suullisesti lupauduin kummiksi.

Mitä tässä voisi tehdä?
 
Minä katkaisisin välit kokonaan. Siis peruisin kummiudenkin.Ei kukaan voi toisen harteille heittää tuollaista pa..aa, hakekooon apua ammattihenkilöltä ja sinne hänet voi ohjata vaikka miesystävä tai joku muu kuin sinä jolla myös pieni vauva. Nuo itsarilla uhkailijat on r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-i-a.
 
Herranen aika.. onko tuollasella ihmisellä lapsi, joka puhuu tuommosia, äkkiä yhteys paikalliseen terkkariin tai lasten suojeluun!! Puheista ei ole pitkä matka tekoihin, eikä kukaan terve järkinen puhu tollasia, vaik ei aikos sitä tehäkkään!!
 
no ota ainaki yhteyttä tähän sun kummitätiin ja kerro nuista tyttärensä soitoista.. sano myös et aiot vaihtaa puhelinnumeroa etkä ole enään yhteydessä kyseiseen henkilöön tai vastaa hänen yhteydenottoihinsa.
 
Mä kieltäytyisin kummiudesta ja pyytäisin ettei soittelisi enää öisin. Mainitse myös että soitit hänen miehelleen ja tiedät että hän valehtelee. Ei sun tarvi kestää tollasta.
 
Näin itsekin vähän mietin josko tosiaan vaihdan liittymää ja annan tämän henkilön nyt rauhassa miettiä mitä tuli tehdyksi.Mainitsin että olen jutellut hänen miehensä kanssa ja hänhän otti kyllä tosiaankin heti nokkiinsa,väitti että olemme liittoutuneet häntä vastaan ja että emme tosiaankaan tiedä paremmin hänen tilannettan yms jotain sekavaa.

En kuitenkaan ole mikään tukihenkilö,sellaisiakin saa jostain varmasti keille voi soittaa sitten vaikka yölläkin jos sikseen tulee..
 
Jotain mt-ongelmiahan tällä ystävälläsi selvästi on. Mä ehkä juttelisin hänelle vakavasti ja suoraan ehdottaisin, että ottaisi yhteyttä esim. mielenterveystoimistoon -lie vaikka on jo asiakas? Ja sanoisin, että oma elämäntilanne on nyt sellainen, että et voi hirveästi auttaa/vaikuttaa. Ei kai häntä nyt kuitenkaan ihan tyystin kannata hylätä... vaikea elämäntilanne on jo ihan tarpeeksi.
 
Vuosia sitten mulla oli kaveri, joka aina kännissä uhkaili tappavansa itsensä ja viilteli itseään. Lopulta kavereiden kesken kyllästyttiin kun se jatkui ja jatkui, aina vannotti että ei ilmotettas mihinkään.

Kuskasimme hänet sitten yhden kerran terveyskeskuksen päivystykseen kaupungilta ja jätimme sinne ovelle niin että hoitaja näki hänet. Oli silloin todella vihainen meille, mutta myöhemmin kiitti lopulta kun siitä oli alkanut asioiden selviäminen. Olivat ottaneet sieltä hänen kotiinsa yhteyttä ja olivat saaneet perheenä apua. Kotona ei ollut mitään tietoa että tällaista on meneillään.

Vaikka tässä olikin kyseessä alaikäinen nuori, niin ilmio lienee sama. Tuollainen on purkautumista, huomion tai avun hakemista. Sinä et ole tästä ihmisestä viime kädessä vastuussa, et voi vaikuttaa hänen tekoihinsa kovin paljoa. Voit kuitenkin tehdä tästä ilmoituksen ja antaa asiaan kuuluvien tahojen hoitaa tehtävänsä. Voit ehkä siten auttaa paranemisen alkuun, jos haluat olla vielä mukana hänen elämässään. Jatkamalla kuuntelemista samaa rataa kuin nyt et auta itseäsi tai häntä. Voi siis päättää tehdä jotain asialle, lakata pitämästä yhteyttä tai jatkaa "pään seinään hakkaamista".
 
Muuta neuvoa en osaa sanoa, kuin että ota yhteyttä hänen äitiinsä ja kerro kaikki. Kummiudesta kieltäytyisin, vaikka ei toki lapsen vika olekaan, mutta elämästä tuollaisen äidin kanssa voi tulla todella vaikeaa.
 
Juu myy:llä oli tuossa hyviä kommentteja. Kuulostaa ihan avunpyynnöltä tuollainen huomiohakuisuus. Ikävää on se, että hän siirtää vastuun sinulle omasta hädästään.

Olen saanut eräältä hyvin läheiseltä ihmiseltä samantyyppisiä puheluita joissa lässytti tekevänsä vielä itsarin ja että ei jaksa yms. Ja koska minulla on harvinaisen huono kärsivällisyys tällaista asiaa koskien, niin suutuin. Olin valmis lähettämään hänet korkeimman käteen ja sanoin sen. "Että tervemenoa, tarviitko apua? Tuun ilomielin pitämään sulle ikkunaa auki kun kampeet ruhos siitä laidan yli. Kukaan ei sua tuu täällä kaipaamaan kun oot näköjään noin itsekäs paska ja haluut hylätä kaikki." Asianomainen tästä käänteestä järkyttyneenä lopetti puhelun eikä ole sen jälkeen itsareilla uhannut. Päinvastoin, kiitti että sain hänet heräämään verbaalisella bitchslapilla.

En nyt sano että sinun tulisi tehdä samalla tavalla, mutta semmoinen myötäeläminen ja hyysäys ei ainakaan lopeta uhkailua. Voit soittaa asiaankuuluville tahoille tästä tapauksesta. Olisin sinuna soittanut sen ambulanssinkin sinne asunnolle lupauksesta huolimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaks:
missä lapsi on sillon ku selittää olevansa päissään? onko lapsi isällä vai äidillä ylipäätään.. jos äidillä, ni eikö tuo ala olla jo lastensuojelu asia

On huostassa kaksi lasta ennestään ja tämä kenen kummina olisin,otettiin häneltä pois synnärillä eli sos.toim.vei.Mikä minusta ihan oikeinkin.On nyt poliisiperheessä väliaikaisesti sijoitettuna.
 

Yhteistyössä