T
todella harmaa vakkari-
Vieras
Sain eilen puol 11 puhelun ystävältäni jonka olen tuntenut kauan.Itseasiassa hän on kummitätini tytär ja muutaman vuoden vanhempi kuin minä ja hän on joskus hoitanut minua kun olen ollut pieni ja näin myöhemmällä iällä meistä on tullut ystäviä,eli siteemme on alkanut jo siitä kun olen ollut vauva.Niin siis sain puhelun että hän on ottanut 30 kpl sydän ja verenpainelääkkeitä sekä viinaa sekaisin ja aikoo nyt nukahtaa lopulliseen uneen.Ennenkun hän kertoi minulle tästä hän kysyi että lupaanko hänelle jotain.Kysyin mitä,ja hän vain sanoi että lupaa nyt vaan.Myöhemmin selvisi että olin "luvannut" hänelle sen,etten soittaisi ambulanssia.Hän kertoi siitä kuinka surkeaa hänen elämänsä on ja miten lasten kanssa asiat ovat menneet miten ovat,tiedän taustat.Nyt olen lupautunut kummitädiksi hänen vauvalleen noin pari kuukautta sitten ja tämä soittelu on siitä asti alkanut minulle,ettei hän enää jaksa ja joka kerta hän on sekaisin,pillereissä tai jotain.Minulla itselläni on pieni vauva ja myöhäiset soittoajat ovat hiukan paha juttu siksi.Asiasta hän on aina seuraavana päivänä pyydellyt anteeksi,mutta tuo eilinen oli kyllä mielestäni viimeinen pisara.Hän nimittäin ilmoitti että hän kuulemma odottaa minua tuonpuoleisessa yhdessä minun äitini kanssa(äitini kuoli v.93) Se hetki kun kuulin tuon hänen suustaan oli todella sydäntäni repivää!Minun äitini piti sotkea mukaan hänen pillerijuttuihinsa ja tuonpuoleishöpötyksiinsä.Voiko tuollaista antaa anteeksi?Jotenkin vain tiedän että tämä ei tule olemaan viimeinen kerta ja jotenkin ahdistaa tuo kummius nyt kun kaikki lähti siitä kun suostuin,enkä minä-vaikka luulinkin,niin en tiennyt että hänellä on tuollaisia taipumuksia-taipumuksia yrittää itsemurhaa.Mutta enhän mä nyt voi häntä jättää,mutta se mitä hän sanoi äidistäni sattuu vieläkin niin kovin..Niin ja se eilinen..sain kiinni hänen miesystävänsä ja hän lupasi pitää silmällä tätä ystävääni ja soittaa heti jos jotain ilmenee.Selvisi myös että hän ei ainakaan tämän miehen mielestä asian tarkistettuaan-ollutkaan syönyt mitään pillereitä,joka tekee asiasta minulle vieläkin vaikeamman,eli että ystäväni tahallaan valehteli tekevänsä kotonaan kuolemaa ja sotki siihen mun äidin.Mikä tällaista ihmistä vaivaa?Mitä minun pitäisi ajatella tai tehdä,vaiko ei tehdä yhtään mitään ja antaa vähän aikaa miettiä rauhassa tekojensa seurauksia.Niin miljoona kertaa olen hänet pelastanut tienposkesta niinsanotusti,mutta niskaani saan tällaista.
Anteeksi jos tuli sekavasti,tunnekuohussa kun tätä kirjoitan niin voi olla että jotain kohtia puuttuu,mutta pitääkö ystävyyden kestää ihan kaikki?Tuntuu ettei hän oikeasti halunnut minua kummitädiksi siksi että hänen pienellä tytöllään on sellainen,vaan että itse äidillä on joku paikka mihin voi soittaa kännipuhelut ym,sillä puhelinsoitot tosiaan alkoivat juuri kun jo suullisesti lupauduin kummiksi.
Mitä tässä voisi tehdä?
Anteeksi jos tuli sekavasti,tunnekuohussa kun tätä kirjoitan niin voi olla että jotain kohtia puuttuu,mutta pitääkö ystävyyden kestää ihan kaikki?Tuntuu ettei hän oikeasti halunnut minua kummitädiksi siksi että hänen pienellä tytöllään on sellainen,vaan että itse äidillä on joku paikka mihin voi soittaa kännipuhelut ym,sillä puhelinsoitot tosiaan alkoivat juuri kun jo suullisesti lupauduin kummiksi.
Mitä tässä voisi tehdä?