S
sniif
Vieras
Mä oon ollu meidän suhteen alussa iham kauheen mustasukkainen,
sitä kesti pari vuotta ja alkoi hiipua ihan terveelliselle tasolle...
Mutta nyt se on ponnahtanut uudelleen pintaan
ja ihan ilman syytä, mun mies on mulle niin ihana ku olla vaan voi ja osoittaakin se monella tapaa.
Mutta mun pitää tietää aina aika tarkasti missä hän on ollut
ja jos ei heti itse kerro, kysyn.
Koitan viimeiseen asto ain pitää mölyt mahassani
mut aina n lopulta pakko kysyä eikä mies mtn salaa, kertoo kyllä.
Ja jos ollaan kahestaan jossain, kyttään salaa kahtooko muita naisia ja kahtoohan se sillai, luonnollisesti,
niinku minäki muita miehiä, luonnollisesti,
sen kummemmin jämähtämättä kehenkään.
Mutta silti mua ahistaa ihan kauheena ajatukset että mies ajattelis muista naisista että ne on kauniimpia ku minä... jne...
En minä ole ruma enkä huonokroppainen,
ja ehkä se onkin ongelman ydin että kun on tottunut olemaan jotenkin huomion keskipisteenä, siis oman miehen,
on vaikea hyväksyä ajatusta että muut oiski miehen silmissä paremman näköisiä
vaikka hän kyllä pitääkin huolen että tiedän että olen hänen silmissään ihana...
Siis luotan mieheen mutta toisaalta en.
Sairasta joo kun muuten menee tosi hyvin.
Oon kyllä koittanu kouluttaa itteeni ja välillä onnistunkin mutta aina se mustasukkaisuus nostaa päätään ja mua ärsyttää ihan rutosti...
sitä kesti pari vuotta ja alkoi hiipua ihan terveelliselle tasolle...
Mutta nyt se on ponnahtanut uudelleen pintaan
ja ihan ilman syytä, mun mies on mulle niin ihana ku olla vaan voi ja osoittaakin se monella tapaa.
Mutta mun pitää tietää aina aika tarkasti missä hän on ollut
ja jos ei heti itse kerro, kysyn.
Koitan viimeiseen asto ain pitää mölyt mahassani
mut aina n lopulta pakko kysyä eikä mies mtn salaa, kertoo kyllä.
Ja jos ollaan kahestaan jossain, kyttään salaa kahtooko muita naisia ja kahtoohan se sillai, luonnollisesti,
niinku minäki muita miehiä, luonnollisesti,
sen kummemmin jämähtämättä kehenkään.
Mutta silti mua ahistaa ihan kauheena ajatukset että mies ajattelis muista naisista että ne on kauniimpia ku minä... jne...
En minä ole ruma enkä huonokroppainen,
ja ehkä se onkin ongelman ydin että kun on tottunut olemaan jotenkin huomion keskipisteenä, siis oman miehen,
on vaikea hyväksyä ajatusta että muut oiski miehen silmissä paremman näköisiä
vaikka hän kyllä pitääkin huolen että tiedän että olen hänen silmissään ihana...
Siis luotan mieheen mutta toisaalta en.
Sairasta joo kun muuten menee tosi hyvin.
Oon kyllä koittanu kouluttaa itteeni ja välillä onnistunkin mutta aina se mustasukkaisuus nostaa päätään ja mua ärsyttää ihan rutosti...