Mitä voi tehdä (epäreilut isovanhemmat lapsilla)

["hupsis"]

Jos mitään ei saa sanoa, jos kokee tulevansa epäreilusti kohdelluksi, jopa lapset serkkuihin verrattuna. On yritetty kerran avautua ja alkoi persoonaan kohdistuva haukkuminen joten uskottava on, että sanoa ei saa.

Mutta myöskään ei pysty enää kuunnella, miten kehutaan, mite on taas tehty sitä ja tätä siellä toisella lapsella, oikein iloisena kerrotaan miten siellä tehdään kaikki. Toinen mummo jopa kertoi lapsenlapselle, että tämä saa jotain kun toiselle lapsellapselle ei sovi tai kelpaa.

Ja mitä tehdä, jos on kahdet tällaiset isovanhemmat, jotka eivät kuuntele sanaakaan vaikkka miten nätisti yrittäisi sanoa, että miksi hoidatte ja rakennatte ja laitatte vain sen rikkaimman (ja rakkaimman) lapsen pihaa, kotia, lapsia, taloa, mökkiä, lasten varusteita... Kyseessä siis molemmissa tapauksissa tyttölapsi, jota on kuulemma autettava kun mies on niin rikas ja kiireinen yrittäjä, että ei osallistu.

Mutta silti asia satuttaa niin paljon, että en pysty vastata edes puhelimeen.

Yritänkö vain rohkaisat lapsia olemaan tekemisissä isovanhempiensa kanssa vai annanko olla? Mitenkään spontaanisti eivät halua edes olla tekemisissä, koska ei heitä ole hoivattu pienenä, toisella isovanhemmalla ei koskaan odota herkkuruoat, ollaan vain kuin meitä ei olisikaan.

 

[halipupu harmaana]

Itse en varmaan jaksaisi pitää yhteyttä tuollaisiin isovanhempiin enkä oleta että lapsenlapsetaan jaksavat ja viitsivät. Koittaisin korvata isovanhempien puutteen jotenkin muuten, kyllä ilman isovenhempiakin voi elää ja onhan Suomessa paljon mummoja ja pappoja joita ei kukaan käy katsomassa ja sellaiseen voi varmasti tutustua jos haluaa. Toisaalta myös sitten kun isovanhemmat tarvitsevat apua tulevaisuudessa sitä multa ei varmasti kovin helposti heruisi, eli puolin ja toisin ollaan yhteydessä ja autetaan tai sitten ei.

 

["a p"]

up

 

["Mina"]

Älä ota stressiä asiasta, eläkä tee ainakaan lapsille siitä isoa numeroa. Jos kerran pärjäät ilman apua, niin anna isovanhempien olla niin kuin haluavat. Jos lapsia ei kiinnosta nähdä isovanhempiaan, niin teette vain ne pakolliset vierailut.. Jos taas lapset haluavat olla yhteyksissä, niin silloin kannustat heitä siihen. Älä ainakaan vaivaa päätäsi enää epätasa-arvoisella kohtelulla, vaan elä omaa elämääsi täysillä!

 

["vieras"]

Miten teitä kohdeltiin lapsina?

 

["a p"]

[QUOTE="Mina";24881569]Älä ota stressiä asiasta, eläkä tee ainakaan lapsille siitä isoa numeroa. Jos kerran pärjäät ilman apua, niin anna isovanhempien olla niin kuin haluavat. Jos lapsia ei kiinnosta nähdä isovanhempiaan, niin teette vain ne pakolliset vierailut.. Jos taas lapset haluavat olla yhteyksissä, niin silloin kannustat heitä siihen. Älä ainakaan vaivaa päätäsi enää epätasa-arvoisella kohtelulla, vaan elä omaa elämääsi täysillä![/QUOTE]

jep. Joskus käy niin, että lapset houkutellaan mummolaan, ja siellä sitten onkin taas vain hoidettava näitä toisia tai muuten mentävä töihin lasten serkkujen kotiin, joten lapset pettyvät usein.

Annanko vain pettyä kunnes alkavat huomata, että ovat vähäpätöisiä isovanhemmilleen? Verrattuna serkkuihin?

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24881590]Miten teitä kohdeltiin lapsina?[/QUOTE]

No minä olin se, joka en koskaan ollut sylissä, en lähellä. En vain osannut tai huomannut vaatia, kun äiti oli kiireinen. Tämä rakkain ja rikkain pikkusisko sen sijaan oli sylissä.
Materiaalisesti olimme lapsena mielestäni samanveroisia.

 

["a p"]

[QUOTE="Mina";24881569]Älä ota stressiä asiasta, eläkä tee ainakaan lapsille siitä isoa numeroa. Jos kerran pärjäät ilman apua, niin anna isovanhempien olla niin kuin haluavat. Jos lapsia ei kiinnosta nähdä isovanhempiaan, niin teette vain ne pakolliset vierailut.. Jos taas lapset haluavat olla yhteyksissä, niin silloin kannustat heitä siihen. Älä ainakaan vaivaa päätäsi enää epätasa-arvoisella kohtelulla, vaan elä omaa elämääsi täysillä![/QUOTE]

Tähän tapaan olen juuri toiminutkin, eli en ole lapsille puhunut asiasta oikeastaan mitään. En mustamaalaa isovanhempia tai puhu pahaa. yritän elää täysillä omaa elämää. Lapsille sanon useinkin, että soita tai kirjoita mummolle. (eivät silti tee niin)

Mutta nyt on pitempään ollut niin, että vaikka en ole tietoisesti päättänyt katkaista välejä tai mitään, niin kun puhelin soi, en kykene vastaamaan koska en halua enkä jaksa enää teeskennellä että asiat ovat mielestäni ok.