Mitä v*ttua mä syötän tuolle kakaralle kun ei mikään kelpaa!?

[Häh]

No pakkoko sitä puuroa on tuputtaa? Anna vaikka paahtisviipaileita omaan käteen.

 

["vieras"]

Muistan kun itsekin hermoilin ensimmäisen lapsen syömisten kanssa. Nyt voin sanoa, ei kannata, jos syö muutaman päivän huonosti, olkoon niin. Hampaiden tulo, tai jos on tulossa kipeäksi, tai on muuten vaan joku vaihe, vaikuttaa ruokailuun, luultavasti muutaman päivän päästä tilanne toinen.

 

[tytönjapoikienmamma]

Viestistä tuli se mielikuva, että olet loppuunpalanut

 

[PaulKohelo]

Oli meidän tytön lempparia, söi sitä jostain 8 kk iästä vuoden ikään saakka kunnes alkoi sitten vetää lusikalla ja nykyäänkin usein toivoo aamu/iltapalaksi kaurapuuroa. Poika taasen ei ole ikinä suostunut syömään kaurapuuroa :/

juu ei siinä itse kaurapuurossa mitään, mutta kylmissä, pöydälle viskotuissa puurokasoissa kyllä!

 

[UniQuePopPy]

älä ressaa, jos ei syö niin ei syö. Tuon ikänen pärjää vielä hyvin pienillä annoksilla, lelu käteen sille tai jotain muuta virikettä. Ei se parka vielä ymmärrä, hänen mielestään se huitominen on hauskaa Laitatko hedelmäsosetta puurojen sekaan/lisukkeeksi? Tai jos annat pelkän hedelmäsoseen vaikka iltapalaksi, jos et muuta keksi.

Hae apua ja ota rennosti, helpommin ehkä sanottu kuin tehty. Kaikki järjestyy, usko pois!

Ja noin pieni pärjää mainiosti, vaikka ottaisi vain yhden lusikallisen sitä puuroa tai ei ollenkaan, jos kumminkin maidot juo reippaasti

 

["aloittaja"]

Siis olen aivan umpiväsynyt..tuntuu että päivät menee koomassa, koko ajan väsyttää mutta nukahdan kuitenkin vasta joskus kahden-kolmen maissa yöllä. Ei auta vaikka menis esim heti sänkyyn kun vauva nukahtaa, pyörin muutaman tunnin unta odotellen. Vauva on kuitenkin pienestä asti nukkunut tosi hyvin, vaikka koliikkiakin oli. Täysiä öitä on nukuttu jo kolmisen kuukautta. Pinna on jatkuvasti kireällä ja räjähdän pienimmästäkin asiasta, itku on tosi herkässä. Keittiö on ollut kuin kaatopaikka jo monta päivää, makuuhuoneessa on valkoinen lattia ja nurkat mustana koirankarvoista ja pölystä. En vain saa aikaiseksi. Joudun tekemään yksin aivan kaiken. Mies on koko ajan töissä, kotona ollessa istuu koneella. MUlla ei ole sekuntiakaan omaa aikaa.
Olin toissayönä vanhempieni luona ja kun vauva heräsi, vein sen äidilleni ja menin itse jatkamaan unia. Mies ihmetteli että miten olin niin hyvän tuulinen. Luultavasti siksi että sain nukuttua.

 

[kielletty]

[QUOTE="aloittaja";26444142]Siis olen aivan umpiväsynyt..tuntuu että päivät menee koomassa, koko ajan väsyttää mutta nukahdan kuitenkin vasta joskus kahden-kolmen maissa yöllä. Ei auta vaikka menis esim heti sänkyyn kun vauva nukahtaa, pyörin muutaman tunnin unta odotellen. Vauva on kuitenkin pienestä asti nukkunut tosi hyvin, vaikka koliikkiakin oli. Täysiä öitä on nukuttu jo kolmisen kuukautta. Pinna on jatkuvasti kireällä ja räjähdän pienimmästäkin asiasta, itku on tosi herkässä. Keittiö on ollut kuin kaatopaikka jo monta päivää, makuuhuoneessa on valkoinen lattia ja nurkat mustana koirankarvoista ja pölystä. En vain saa aikaiseksi. Joudun tekemään yksin aivan kaiken. Mies on koko ajan töissä, kotona ollessa istuu koneella. MUlla ei ole sekuntiakaan omaa aikaa.
Olin toissayönä vanhempieni luona ja kun vauva heräsi, vein sen äidilleni ja menin itse jatkamaan unia. Mies ihmetteli että miten olin niin hyvän tuulinen. Luultavasti siksi että sain nukuttua.[/QUOTE]

Pyydäppä seuraavalla kerralla neuvolassa täytettäväksi ns "masennuskaavake". Hyvä että puhut uupumuksestasi koska monen ylpeys ei sitä tahdo kestää, asiasta tulee peikko, alat vältellä ihmisiä ja kierre on valmis. Onko sinulla äitikavereita?

Ihminen menee pahimmassa tapauksessa ihan ylikierroksille kun on koko ajan hälytysvalmiudessa vauvan tarpeille. Sitten tulee niitä kaikenlaisia ajatuksia joista osa voi olla ihan hemmetin synkkiä ja niitä sitten pyörittelee kun pitäisi nukkumaan mennä :/

Ei sinussa mitään vikaa ole, mutta tee itsellesi palvelus ja ala pitämään huolta myös itsestäsi. Mikä se sinun selviytymiskeino sitten ikinä onkaan, mutta ainakin asiasta puhuminen on ensimmäinen askel eteenpäin. Puoliso todennäköisesti ei töiltään ole huomannut uupumistasi? Ja sitä on toisaalta vaikea edes tajuta ulkopuolisena.

 

[viisikymppinen isoäiti]

tuskin se syö sitä vit..akaan

 

[Mariska*]

Kieltäytyykö mies siis täysin vauvanhoidosta, oletko vaatinut auttamaan? Tosi kurjaa, mutta itsekin olen joutunut "pakottamaan" miehen tekemään kaikkea, koska oma-aloitteisesti ei tunnu tekevän mitään... Jos miehestä ei ole apua, niin toivottavasti saat sitä vaikka omilta vanhemmiltasi.

Mut puolivuotias tosiaan tuskin viihtyy enää sitterissä, ei meillä ainakaan. Eli syöttötuoliin istumaan ja anna vauvalle sormiruokaa ihmeteltäväksi ja maisteltavaksi. Siinä ohessa saat todennäköisesti syötettyä vähän sosetta tai puuroa myös. Ei niillä määrillä niin väliä ole, jos ei maistu niin anna maitoa enemmän.

Voihan tosiaan olla että tekee hampaita tms, ja pian taas ruoat maistuu

Meillä puolivuotias söi mielellää esim. kurkkua ja tomaattia, leivänpaloja, riisikakkuja, omenalohkoja ym. Ei niistä juuri mitään alas mene, mutta vauva tykkää maistella ja murustella. 6kk on jo iso ja haluaa itse osallistua

 

[meillä]

mulla kaksi nirsoa koululaista. olen vaan raakasti vähentnyt kunnon ruoan laittamista, mikään ei kelpaa. paitsi joku spagetti tai hesen hamppikset.

eli saavat syödä hedelmiä ja leipää, ja muroja. en oikasti jaksa turhaan tehdä ruokaa 2 kertaa päivässä ja itse päädyn syömään 3 lautasellista ja näytän kohta norsulta.

teen kerran päivässä lämpimän ruoan.

 

[meillä]

kaikki eivät vain tarvitse yhtä paljon ruokaa, itse kasvoin vasta yläkoulussa, siihen saakka olin luokkani lyhin, sen jälkeen keskimittainen.

 

[vicy]

Osaan kuvitella miltä ap:sta tuntuu, koska meillä on lapsilla se että jos ei iltapala/puuro ole mennyt niin sitten ei ole nukuttu yöllä. Sitten kun itse on kuoleman väsynyt ja lapsi pelleilee syömisen kanssa (ja tietää ettei lapsi nuku jos se ei syö) niin pinna palaa kyllä tosi herkästi

 

[tytönjapoikienmamma]

Heräsi myötätunto sinua kohtaa nyt. Sinulla tuntuu olevan hirveä taakka ja tunnut olevan stressaantunut ja varmaan huoli lapsen syömisestä ja haluat tehdä kaiken oikein. Nyt hellitä vähän. Juttele vaikka neuvolassa tuosta syömisestä, tiedän, se voi stessata hirveästi, kun äideillä on sisäsyntyinen tarve "ruokkia lapsi" eli toisinsanoen, pitää lapsi hengissä.

Tosiaan vauva ja taaperotkin ja ylipäätään lapset ovat aika usein tosi hankalia syöjiä ja jos vaikka mitä ongelmaa tulee syömisessä ja ruoka-asioissa, tämän voin sanoa omia kolmea lasta ja suurta määräää eri-ikäisiä kavereiden lapsia seuranneena. Onhan toki lapsia, jotka ovat aina syöneet ja syövät "hyvin" ja sitten on toisaalta tärkeää huomata oikeat syömisen ongelmat, allergiat tmv.

Jotenkin tuli tunne, että teidän vauva nyt vaan on vielä niin pieni, että syöminen on siksi tuollaista...ja sinä olet tarkka äiti , joka haluaa pitää hyvän huolen lapsestaan, ruokkia lapsen "kunnolla". Uskon, että lapsi pärjäilee, jos maitoa menee hyvin. Tosin sekin tuppaa vaihtelamaan. Juttele siis neuvolassa ja yritä olla stressaamatta...eihän se aina helppoa ole, tiedän..

 

[Varmaan masennusta]

Kyllä sulla nyt varmaan on masennus. Muistan kun esikoiseni heräsi 20 kertaa yössä ja silti sain joka kerta heti unenpäästä kiinni ja säin päivisinkin hommat hoidettua, vaikka päivisin vauva nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Hae heti apua. Kun saat diagnoosin ja hoitoa, niin luulisi miehesikin ymmärtän, että tarvitset lepoa.

Ja tosiaan, vauvat usein syö todella vähän.
Älä siitä stressaa.

 

[Mariska*]

Kannattaa myös tarkistaa sitä, ettei syötä vauvaa turhaan liian tiheästi! Meillä oli pitkään 3h ruokaväli, sitten vauvalle ei enää maistunutkaan ruoka ja meni ihan närppimiseksi ja vastentahtoiseksi se syöminen. Tajusin, että olen vaan kellon mukaan antanut ruokaa tarkkailematta onko muksulla edes nälkä...

Sitten pidensin ateriavälejä ja seurailin sitä, että miten vauvalla on nälkä. Ruoka alkoi taas maistua kunnolla. Hän oli kasvanut ja siirtyi syömään isompia annoksia vähän harvemmin