Mitä toivoisitte isäpuolelta? Toivoisitteko hänen olevan osa lapsenne/lastenne elämää jne?

[Pohdiskelija Pirkko]

Tuli ihan vaan puskasta mieleen tällainen. Jos olet tai jos olisit sinkku, niin mitä toivoisit uudelta puolisoltasi? Toivoisitko hänen olevan osa lastesi elämää muutenkin, kuin asumalla saman katon alla?

Itse toivoisin, että mies pitäisi tosissaan lapsestani. Mulle on ehdotonta, että mies myös viettäisi aikaa kanssamme, eli siis voitaisiin tehdä asioita porukallakin. Jos olen itse iltavuorossa, niin mies kuskaisi lapsen harkkoihi jne..

En edes ole sinkku siis. Ihmettelen vaan, kun monet tuntemani sinkkuäidit ovat miesten kanssa, joita se lapsi ei kiinnosta yhtään..

 

[vanhan aikainen]

Ei ole isäpuolta, jos on isä olemassa.

 

["mama"]

Mä oon sitä mieltä että jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia niin siihen pakettiin kuuluu sen kumppanin lisäksi myös ne lapset. Jos ei pysty olemaan lasten kanssa parempi jättää suhde kokonaan väliin.

 

["Näin meillä"]

Ei ole isäpuolta, jos on isä olemassa.

Kyllä mulla on isä sekä isäpuoli. Molemmat on todella rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Isäpuoleni on pitänyt minua n.20vuotta kuin omana tyttärenään. Yhdessä ollaan leikitty, on kuskannut harrastuksiin, asettanut rajoja ja komentanut. Tätä samaa toivoisin, jos omalle lapselleni isäpuoli joskus elämään tulisi. Tänä päivänä oma isäpuoleni on minun sekä veljeni lapsille kuin vaari.

 

["hmm"]

taitaisinpa toivoa. muutenhan mies olisi vain lasten kilpailija.

 

[mupeli]

Mä haluan että mies on osa lapsen elämää, että me ollaan perhe jos asutaan saman katon alla. Voidaan tehdä yhdessä asioita. Jos haluan lähteä ulos tyttöjen kanssa, niin miehelle ei ole mikään ongelma jäädä lapsen kanssa kotiin.
Eli käytännössä asiat menisi niin kuin menisi, jos asuisi lapsen isän kanssa saman katon alla.

 

["tiimarinvihko"]

Mä luulin, että mulle riittäisi vähempi, mutta uusperheeseen ryhdyttyä huomasin toivovani että voitaisiin olla "oikea perhe". Eli mulle on ainakin ollut tärkeää, että mies pitää lapsista ja toimitaan perheenä, ei kahtena erillisenä yksikkönä. Miehellä kun on myös lapsi. Mutta on tässä omat haasteensa ja ristiriitansa.

 

[mielipide äitipuolelta]

naiset tuntuu toivovan että isäpuoli toimii niin kuin isä toimisi lasten kanssa, mutta olen huomannut että joka paikassa äitipuolet ovat sitä mieltä ettei heiltä voi odottaa täydellistä olemista miehen lapsen tai lapsien kanssa. Että olisi niin kuin äiti heidän kanssaan.

Itsekin äitipuolena voin sanoa että jos mieheni odottaisi minulta samaa kuin te odotatte isäpuolilta,niin se ei olisi minulle luonnollista ja saattaisi olla myös turhan haasteellista kun on myös kaksi yhteistä lasta hoidettavana. Mun on pakko saada olla täysipainoinen äiti lapsilleni eikä niin että miehen lapsi vie viimesetkin mehut ottaessani samanlaisen vastuun kun oma äitinsä, koen ettei olisi oikein omiani kohtaan kun en jaksaisi niin paljon kuin nyt.

Itse komennan ja kohtelen lasta kuin muitakin mutta koen että kun lapsella on äitikin elämässä, niin se isoin vastuu kuuluu isälle ja äidille. niin kuin meidänkin lapset hoitaa isä ja äiti. en voisi odottaakaan keneltäkään muulta liian suurta vastuuta lapsistani jos mieheni kanssa erottaisiin.

 

[Anatolia]

Toivoisin, ettei sellaista olisi.

Että mulla olisi miesystävä, joka asuisi omassa kodissaan, tulisi silti lasteni kanssa toimeen, mutta tajuaisi ettei ole heidän isänsä eikä kasvattajansa eikä yrittäisi siihen rooliin tunkea. Ei kinuaisi naimisiin tai saman katon alle asumaan.

 

[Mummeliisa]

Kahdelle tai yhdelle pienimmälle ensimmäisen liiton lapselle mies on jonkinlainen "isäpuoli". Muut jo niin vanhoja, että enemmän heidän ystävänsä kuin mitään muuta.

Lapsenlapsille mies sen sijaan on "ainoa vaari" ja koen, että ovat onnekkaita, ku hän elämässään on.

 

[idunnor]

Mun mielipidettä leimaa se, että minulla on isäpuoli, joka on enemmän isä kuin oikea isäni on. Enkä osaa ajatella isäpuolta muunlaisena, jonain etäisenä "äidin miesystävänä".

Joten, jos joskus sinkku olen ja uuden miehen löydän, hänen pitää hyväksyä lapseni täysin, olla jonkinlainen isähahmo tavallaan.
Osallistua täysin kaikkeen, ottaa vastuuta. Sillä jos mies ottaa minut, hän ottaa myös lapseni. Koko paketti, ei kompromisseja.

 

["koi"]

No meillä on just noin kuin ap kuvaili

 

[Sanna80]

[QUOTE="mama";25818063]Mä oon sitä mieltä että jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia niin siihen pakettiin kuuluu sen kumppanin lisäksi myös ne lapset. Jos ei pysty olemaan lasten kanssa parempi jättää suhde kokonaan väliin.[/QUOTE]

Samaa mieltä! Ja itsellekin oli alusta asti selvää, että jos joku mun kanssa suhteeseen alkaa, niin lapset kuuluu pakettiin. Jos ei lasten kanssa tule toimeen, ei tule suhdetta minunkaan kanssa. Nykyinen mies on silti ylittänyt odotukseni isäpuolen roolissaan ihan täysin :heart:

Ja meillä lapset ei kutsu häntä isäpuoleksi - ainakaan vielä. He kutsuvat etunimellä tai tituleeraavat "äidin mieheksi" enkä edes ole vihjaillut mistään isäpuolesta. Pojan (kohta 8 v) kuulin kerran sanovan että "se on vähän ku mun iskä" mutta siis tämä ihan ainutkertainen tapaus. Heillä on oma isä olemassa ja elämässä mukana, mutta toki olen otettu jos alkavat joskus isäpuoleksi tuota kutsua.

 

["äiti"]

eli äitipuolenkin pitää kuskata harkkoihin ja revetä joka suuntaan vaikka lapsella olisi kummatkin vanhemmat ja äiitipuolella ja isällä vielä niitä pieniä yhteisiä lapsia ? minun mielestä tässä pitäisi joustaa jotenkin, ihan eri tilannejos vaikka uudella miehellä ei ole lapsia ja on aikaa ja voimia tehdä kaikenlaista...

 

[V&V]

Pojallani on hyvä isäpuoli, meillä on myös yhteinen lapsi. Pojan isä myös kuvioissa ja ovat pojan kanssa läheisiä.
Mun mies on meillä kotona ihan isän roolissa molemmille lapsille tasapuolisesti. Jossain kylillä kun liikutaan ja joku puhuttelee mun miestä pojan isänä niin mies eikä poika korjaa asiaa.
Poika puhuukin meidän perheestä.
Isäpuoli käy pojan kanssa uimassa, peleissä, hakee ja vie hoitoon, piirtävät, hulluttelevat yms.
Mies tuli meidän elämään pojan ollessa 3v. ja poju täyttää kohta 7v. yhteinen tyttö 5kk. Miehellä ei lapsia ennestään. Tässä yksi tarina, jossa kaikki on mennyt hyvin kaikkien osapuolien kannalta

 

[vieras harmaana]

[QUOTE="mama";25818063]Mä oon sitä mieltä että jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia niin siihen pakettiin kuuluu sen kumppanin lisäksi myös ne lapset. Jos ei pysty olemaan lasten kanssa parempi jättää suhde kokonaan väliin.[/QUOTE]

Täysi peesi tälle!

 

[Sanna80]

naiset tuntuu toivovan että isäpuoli toimii niin kuin isä toimisi lasten kanssa, mutta olen huomannut että joka paikassa äitipuolet ovat sitä mieltä ettei heiltä voi odottaa täydellistä olemista miehen lapsen tai lapsien kanssa. Että olisi niin kuin äiti heidän kanssaan.

Tämä on syy, miksi mä dumppasin sinkkuaikana pari miestä joilla oli jo omia lapsia. Kun ei voimat aina tahdo riittää omiinkaan, niin en ala muiden lapsille äitiä leikkiä.

TOISAALTA on huomattavasti yleisempää se, että eron tullessa lapset jäävät äidilleen. Silloin kuvioon astuvan isäpuolen on vaan pieni pakko tehdä pelisäännöt selväksi, hakea auktoriteetti ja arvostus lapsilta. Koskapa sitä yhteistä aikaa on PALJON enemmän kuin jos on viikonloppuisä ja hänellä uusi nainen joka on lasten "äitipuoli" ja elämässä mukana ehkä pari viikonloppua kuukaudessa.

Meillä on eksän kanssa yhteishuoltajuus ja todella toivon, että hänen tuleva kumppaninsa ottaa lapset "omikseen" ja tykkää heistä aidosti. Jos lapset olisivat isällään vaikka joka toinen viikonloppu, mulle olisi likimain sama mikä akka siellä nurkissa pyörii, kunhan tajuaa sen aikaa kun lapset ovat siellä antaa todella lapsille ja isälleen aikaa eikä vaadi kaikkea huomiota itselleen.

 

[Koyote]

Mä en todellakaan olis ikinä voinu toivoo enkä odottaa tätä mitä sain.. :heart:

Meidän elämä on samanlaista kuin mitä se olisi jos mieheni olisi lasteni biologinen isä. Hän on perheen täysivaltainen vanhempi eikä tarvitse minua tehdessään lapsia koskevia päätöksiä, vaan kykenee tekemään ne itsenäisesti koska tietää että olemme samaa mieltä kasvatuksesta ja siitä miten erilaisten asioiden suhteen toimitaan. Hän käy töissä (viikko reissussa, viikko kotona) ja minä opiskelen arkipäivisin. Lapset ovat päiväkodissa vain niinä päivinä kun isi on töissä, vapaapäivinään hän pitää lapset kanssaan kotona jotta saavat viettää riittävästi aikaa yhdessä. Hän tienaa meidän perheessä eniten, mutta yhteenmuuton jälkeen hän ilmoitti että nyt kun ollaan yhtä perhettä, niin myös rahat ovat yhteisiä ja että tästä asiasta ei sen enempää keskustella. Osallistuu siis ihan jokapäiväisesti lasten elättämiseen, kasvattamiseen ja rakastaa heitä ehdoitta. Omia lapsia hänellä ei ole eikä tiedä vielä tahtooko edes, koska "meillähän on kaks ihanaa lasta". Mä voin huoletta jakaa vastuun lapsista mieheni kanssa eikä mun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä että teen niin. Me ollaan perhe ja perheessä kaikki huolehtii ja välittää tasapuolisesti toisistaan, oli alkuperä mikä hyvänsä. Lapset tietävät kyllä kuka heidän biologinen isänsä on ja kutsuvat häntä isäksi. Mieheni taas on arjessa mukana ja lapset kutsuvat häntä isiksi.

Mä oon ärettömän onnekas kun oon löytänyt elämääni tuollaisen ihmisen joka teki meidän hajonneesta perheestä niin ehjän kuin vain eroperheestä voi saada. Ja hatunnoston ansaitsee myös se että mieheni oli vasta 21 vuotias, niinkuin minäkin, kun tähän kelkkaan hyppäsi. Ennen meitä seurusteli ja vietti villiä nuorenmiehen elämää. Nyt on täysipäiväinen perheenisä. Kovin monesta ei olisi samaan.