Mitä tekisitte?

[lähteäkö?]

Meillä on avomieheni kanssa 6 kk vanha tyttö. Sairastuin masennukseen synnytyksen jälkeen ja poltin itseni loppuun. Olen alkanut toipua pikkuhiljaa (käyn psykiatrilla) . Mies on hyvin paljon pois kotoa koska hänellä kaksi työtä. Toinen päätoiminen päivätyö ja toinen ns. harrastetyö iltaisin ja viikonloppuisin (maksetaan nimellinen korvaus). Mieheni rakastaa tätä kakkos työtä, se on hänen unelmansa. Olen pyytänyt häntä olemaan enemmän kotona, hän tietää kuinka lopussa olen ja syyttää itseään tilanteesta. Silti hän ei lopeta, on muutaman päivän iltaisin kotona, odottaa minun aina nousevan pohjamudasta ja jatkaa taas.

Lapsemme on kipeä. Viimeyönä nukuin 2 tuntia tästä syystä. Itkin yöllä miehelle, ettei hän aamulla lähtisi kakkos työnsä pariin vaan jäisi kotiin. Sanoin, että pelkään etten jaksa, pelkään satuttavani tyttöämme tai itseäni kun olen tarpeeksi väsynyt eikä kukaan ole auttamassa. En missään nimessä tarkoittanut uhkailla ja sillä saada häntä jäämään. Tiedän, että hän on epätoivoinen tilanteen takia. Olenhan viemässä häneltä unelmaa...

Tänä aamuna havahduin oven kolaukseen ja tajusin miehen lähteneen, vaikka kuinka olin yöllä anellut häntä jäämään kotiin luoksemme. Päivä on ollut kauhea. Tyttömme ei suostu syömään eikä nukkumaan. Olen epätoivoisena tunnin yrittänyt saada hänet yöunille, että pääsisin itsekin nukkumaan. Mieheni tulee klo 23, lähti klo 7 aamulla.

Mielessäni on käynyt lähteä suhteesta, jättää kaikki tämä ja elää tytön kanssa kahdestaan. Silloin saisin edes joskus aikaa itselleni, saisin edes joskus viikonloppuisin viedä tytön isälleen ja levätä. En haluaisi rikkoa tyttäreni perhettä, mutta en tiedä miten jaksan tätä helvettiä. Olen aina yksin tyttäremme kanssa, mikä perhe se on?

 

[vierailija]

Saisitko miehesi juttelemaan kanssasi jonkun ammattiauttajan kanssa? Pakkohan hänet on saatava ymmärtämään, että hänenkin on kannettava vastuuta lapsestanne. Oletko kertonut miehellesi tuosta erovaihtoehdosta?

 

[ap]

eikö kukaan osaa auttaa?

 

[ap]

Kiitos vastauksesta. Olemme puhuneet menevämme parisuhdeterapiaan. Mies on luvannut sinne jo 2 viikkoa soittaa, mutta ei ole kuulunut. Näin sovimme, koska minulla aivan tarpeeksi omissa terapoioissa ja lapsen neuvolat yms.

Puhuimme erostakin ja sanoin, että onko hän valmis ottamaan sen riskin, että jonain päivänä minä kävelen ovesta ulos vain siksi, että hän ei ollut valmis olemaan kanssamme enmmän kotona. Tästä hön tulee aina hyvon surulliseksi, saattaa itkeäkin, mutta ei silti tee mitään konkreettista. Toivon, että pääsemme pian pariterapiaan, mutta pelkään että emme jaksa sinne asti....