H
"hmm"
Vieras
Yritän nyt mahdollisimman tarkasti kertoa millainen tilanne on.
Erosimme ex-miehen kanssa 2008 lapsen ollessa 9kk. Erosta johtuen exä sairastui vakavaan masennukseen. Halusin kuitenkin että lapsella säilyy suhde isään ja isän puolen sukuun. Joten sovimme että lapsen isovanhemmat (miehen vanhemmat) hoitavat nämä "isä vkloput". Ja exä käy sitten siellä ja ottaa yöksi jos pystyy. Näin jatkui kevääseen 2010 asti. Välillä exä pystyi pitämään osan vkloppua, mutta suurimman osan vklopusta lapsi oli isovanhemmilla. Lapsi on erityisen kiintynyt Ukkiin.
2010 keväällä mies sitten parantui masennuksesta ja alkoi itse hakemaan lasta ja pitämään koko vklopun. Minun näkemykseni mukaan exää harmitti se että lapselle ukki oli todella tärkeä. Eikä niinkään kiinnostunut ollut exällä olosta. Kyseli ukkia. Mies ei ole oikein ikinä ollut isänsä (ukin) kanssa todella hyvissä väleissä. Riitelevät aika usein. Mies sitten "omi" lapsen. Ei vienyt isovanhemmille enään. Joskus harvoin kun oli isovanhemmilla ja kävin lasta hakemassa niin isovanhemmat puhuivat minulle kuinka on harmi etteivät lasta enään nää.
Aluksi huomautin exälle että voisi lasta vanhemmilleen viedä, mutta tämä siitä aina hermostui. Nyt asia on alkanut minua vaivaamaan. Kun lapsi on jo yli 3v ja kaipaa selvästi ukkia. Isä soitti viime keskiviikkona lapselle ja lupasi että pääsee ukille ja mummille. Sunnuntaina lapsi kertoi ettei isä ollutkaan vienyt häntä isovanhemmille. Kävi lasta niin sääliksi, kun oli selvästi pettynyt.
Joten tässä kysymys. Pitäisikö minun nyt soittaa isovanhemmille ja sopia erikseen että lapsi olisi heillä? Ukki on eläkkeellä että voisi ottaa keskellä viikkoakin. Tämä tietenkin oisi exän selän takana tekemistä. Mutta oman lapsen pettymystä on kamalaa katsoa. Kun olen exälle tästä yrittänyt puhua, niin saan tylyn vastauksen että asia ei minulle kuulu. Mitä te tekisitten?
Ja me kaikki asumme eri paikka kunnilla. 30-60min ajo matkoja riippuen vähän keneltä minne ajaa. Toivottavasti annoin tarpeeksi selvän kuvan tilanteesta.
Erosimme ex-miehen kanssa 2008 lapsen ollessa 9kk. Erosta johtuen exä sairastui vakavaan masennukseen. Halusin kuitenkin että lapsella säilyy suhde isään ja isän puolen sukuun. Joten sovimme että lapsen isovanhemmat (miehen vanhemmat) hoitavat nämä "isä vkloput". Ja exä käy sitten siellä ja ottaa yöksi jos pystyy. Näin jatkui kevääseen 2010 asti. Välillä exä pystyi pitämään osan vkloppua, mutta suurimman osan vklopusta lapsi oli isovanhemmilla. Lapsi on erityisen kiintynyt Ukkiin.
2010 keväällä mies sitten parantui masennuksesta ja alkoi itse hakemaan lasta ja pitämään koko vklopun. Minun näkemykseni mukaan exää harmitti se että lapselle ukki oli todella tärkeä. Eikä niinkään kiinnostunut ollut exällä olosta. Kyseli ukkia. Mies ei ole oikein ikinä ollut isänsä (ukin) kanssa todella hyvissä väleissä. Riitelevät aika usein. Mies sitten "omi" lapsen. Ei vienyt isovanhemmille enään. Joskus harvoin kun oli isovanhemmilla ja kävin lasta hakemassa niin isovanhemmat puhuivat minulle kuinka on harmi etteivät lasta enään nää.
Aluksi huomautin exälle että voisi lasta vanhemmilleen viedä, mutta tämä siitä aina hermostui. Nyt asia on alkanut minua vaivaamaan. Kun lapsi on jo yli 3v ja kaipaa selvästi ukkia. Isä soitti viime keskiviikkona lapselle ja lupasi että pääsee ukille ja mummille. Sunnuntaina lapsi kertoi ettei isä ollutkaan vienyt häntä isovanhemmille. Kävi lasta niin sääliksi, kun oli selvästi pettynyt.
Joten tässä kysymys. Pitäisikö minun nyt soittaa isovanhemmille ja sopia erikseen että lapsi olisi heillä? Ukki on eläkkeellä että voisi ottaa keskellä viikkoakin. Tämä tietenkin oisi exän selän takana tekemistä. Mutta oman lapsen pettymystä on kamalaa katsoa. Kun olen exälle tästä yrittänyt puhua, niin saan tylyn vastauksen että asia ei minulle kuulu. Mitä te tekisitten?
Ja me kaikki asumme eri paikka kunnilla. 30-60min ajo matkoja riippuen vähän keneltä minne ajaa. Toivottavasti annoin tarpeeksi selvän kuvan tilanteesta.