Mitä tekisin, vai tekisinkö mitään?

[vieras]

En jaksa koko tarinaa kirjoittaa, mutta kyseessä 9v poikani ja hänen isänsä. Ovat nähneet satunnaisesti, puhelimessa puhuneet enemmän ja kuitenkin ihan ok välit ollut. Nyt eivät ole nähneet pariin vuoteen kuin ihan pikaseen. Tää isä sitten luvannut hakea pojan luokseen, mutta ei hakenutkaan. Hyvitti asian rahalla niinkuin aina. Seuraava lupaus petettiin taas, ja poika tästä sitten todella loukkaantui, ilmoitti ettei halua enää olla tekemisissä.
Itse en ole koskaan poikaa suuntaa taikka toiseen ohjannut, enkä ole koskaan haukkunut isäänsä pojalle.
Nyt isä anelee mua puhumaan pojalle että vastaisi puhelimeen kun hän haluaa pyytää anteeksi. Pojalle sanoin asiasta, mutta hän ei halua vastata tai olla tekemisissä kuulemma. Nyt isä raivoaa mulle kun en saa poikaa suostumaan antamaan anteeksi, kun isällä on niin rankkaa ollut jne. Enhän mä voi lasta jumankauta painostaa. Poika kuitenkin pitää nykyistä miestäni "isänään", eikä omaa valehtelevaa isäänsä kaipaa. Mitä mun nyt pitäis asialle tehdä?

 

[viekku]

no poikas saa päättää se on tosi loukaantunut ja ei voi ymmärtää tommosta käytöstä ja varmaan mennettänyt luottamuksensa pahaltahan se lapsesta tuntuu aikuisten tekosyyt..juttele poikas kanssa mutta älä pakota jos poika ei haluaa niin ei sitä pakottaa voi harmillista kun lapset joutuu aikuisen ongelmiin voimia sinne teille

 

[ks]

Sen ikäinen jo, että mielestäni osaa kyllä päättää omista asioistaan aika paljon. Harmillista isän suhteen, hänen kuuluisi aikuistua jo.

Kerro pojalle isän terveiset ja pahoittelut mutta älä painosta yhtään mihinkään.

 

[ap]

Joo sanoin pojalle että isillä paha mieli ja haluaa pyytää anteeksi. Normaalisti poika on tosi empaattinen ja leppyy helposti, mutta jotenkin tuo suhde isäänsä ei ole niin vahva kuitenkaan. Ymmärrän isäänsäkkin, menettänyt molemmat vanhemmat, työpaikka mennyt, hänellä ei ole muuta kuin veljensä ja poikansa, ei muita sukulaisia. Mutta en mä voi lasta pakottaa. Välillä tuo isä yrittää mua uhkailla että ilmottaa johonkin etten anna tavata (vaikka eihän se minusta kiinni ole) mutta mulla yksinhuoltajuus joten eihän se voi mitään kuitenkaan. Mua niin vaan välillä v.tuttaa koko tilanne!