Mitä tehdä ylivilkkaan lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Alkaa olla jo keinot vähissä. Ainoa keino, millä saa lapsen olemaan "normaalisti", on järjestää sille ohjelmaa, kuten urheilua, kokkausta, pelejä, tietokonepeliä, ulkoilua, yms. Muuten hänellä on tylsää ja hän keksii kaikkea epäasiallista. Ongelma on nyt pahin koulussa, koska opettajilla ei ole mahdollista ohjata yhtä lasta jatkuvaan toiminnalliseen oppimiseen, kun hiljaa istuminen pojalta ei vain onnistu. Eli häiriköi luokassa.
Mitkään rangaistukset ja hillitsemiskeinot ei auta (kokeiltu on vuosien aikana vaikka ja mitä), sokerin syönti on rajoitettua samoin ruutuaika. Neuropsykologiset testit on tehty, ei diagnooseja, on vain ylivilkas lapsi. En usko että tähän mikään lääkekään auttaa.

Onko muilla keinoja tiedossa, tai vertaistukea?
 
Vaikea tilanne, sillä nykyään toimivien rangaistusten käyttö on kielletty kodeissa ja kouluissa.
Omille sukulaislapsille, riittää yleensä tiukka komento tuolilla keikkumisen lopettamiseksi ja joskus kun se ei ole loppunut, kehotus poistua tilasta muita häritsemästä.
Koulussahan tämä on nykyään mahdoton toimintamalli, joten ehkäpä sitä pitäisi harjoitella kotona jos on jäänyt ennen kouluikää harjoittelematta.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mielestäni huonosta käytöksestä palkitseminen toimii huonosti lasten kanssa.
Tuolilla perseilevää lasta ei tulisi palkita kivalla tekemisellä, vaan tehdä selväksi tilasta poistumisen kautta, että niitä hyviä käytöstapoja on syytä noudattaa kodissa ja koulussa.
 
Lääkkeet nimenomaan auttavat ylivilkkauteen. Ei niitä kukaan huvikseen syö, vaan siksi, että ne auttavat. Tavallisimmat lääkkeet, joita ylivilkkauteen käytetään, vaikuttavat noin 8 tunnin ajan. Ne eivät kerry elimistöön eikä niitä tarvitse käyttää kuin vain tarvittaessa, kuten kouluaamuina. Lapsen elämänlaadun ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että myös lääkkeitä kokeillaan jos kerran mikään muu ei auta. Niitähän ei mihinkään pieneen levottomuuteen edes määrätä. Joten rohkeasti vaan tämäkin vaihtoehto mietintään.
 
Kyse ei nyt ole edes huonosta käytöksestä, lapsi on kohtelias, avulias, iloinen, mutta koko ajan touhuaa jotain, jos se ei ole ohjattua niin keksii itse. Ei osaa ajatella häiritsevänsä, ja jos hänet esim poistaisi luokasta niin varmaan tyytyväisenä parkouraisi koulun käytävällä...

Serkulla on adhd-lääke keskittymisen parantamiseen, mutta meidän pojalla keskittymiskyky on ihan hyvä, siihen vaan pitää samalla liittyä toimintaa.
 
Minkä ikäisestä on kyse?
Onko ollut levoton aina vai nyt hiljaksiin ilmeentynyt?
Onko koulussa ns.normiluokassa vai pienluokassa?

Olen samaa mieltä vierailija-kommentoijan kanssa, että huonoa käytöstä ei kannata palkita niin millään. Mieluummin siihen tilanteeseen totaali-ignooraus jos mahdollista. Jos tilanne kehkeytyy holtittomaksi riehumiseksi niin paikassa kuin paikassa tilanteesta poistaminen ilman sen suurempaa selittelyä tai numeron tekemistä. Jos ei ole pienryhmässä niin - resurssien myötä - ehkä olisi hyvä neuvotella sinne siirtymisestä tai ainakin ottaa ns.pahimmilla tunneilla käyttöön sinne siirtyminen jotta muut saisivat opiskelurauhan sekä lapsi itse saisi myös opiskelurauhan. Mitä keinoja erityisopettaja on teille antanut? Oletteko olleet yhteyksissä koulukuraattoriin? Heidän apuja kannattaa myös ottaa vastaan sillä yhteinen - kodin ja koulun - asiahan tämä on.

Toisaalta kerran diagnoosia ei ole niin...mihin on hävinnyt tylsyyden sietäminen? Ihan normilapsissakin on niitä joiden "pitää" olla duracell- pupuina joka paikassa kiitämässä ja aina jotain tekemässä. Miksi ei voi vain olla ja huokailla että on tylsää? Sillä se myös on tosi tärkeä taito oppia - että voi olla paikoillaan ja ihan "vaan hengittää".
 
Joopajoo, kemiallisesti aivoihin vaikuttamallahan saadaan parhaita tuloksia lastenkasvatuksessa :-)
Kun ei saa enää komentaa, tehdä lapselle ikävien kokemusten kautta selväksi että aikuinen on aikuinen ja lapsi lapsi ja käskyvältasuhteet siinä mielessä hyvin selkeät, niin mitä jää jäljelle?
No annetaan lääkkeitä ja tehdään lapsista sen avulla hieman helpommin tottelevia.
Tuolilla keikkuvalle, vittua huutavalle (et sä mulle mitään voi) rauhoittavia, niin hyvin ovat pullat uunissa ja näistä lääkityistä kasvaa hyviä vastuuntuntoisia aikuisia.
Vai kasvaako?
Ei kyllä siltä näytä.
 
Ei hän villinä riehu, ei kiroile, ei haistattele. Tekee tehtävät kiltisti -noin kolmanneksessa siitä ajasta kuin muut, lopun tunnista juttelee, piirtelee, liikehtii, katselee ikkunasta ja välillä kommentoi näkemäänsä. Numerot on 7-10 joten mitään pienryhmiä ei ole sen takia kokeiltu.
Pitäisikö jonkun istua vieressä pitämässä häntä aloillaan hiljaa pulpetissa, jotta oppisi olemaan hiljaa ja tylsistyneenä? Ei varmaan resurssit riitä.
 
Alkaa olla jo keinot vähissä. Ainoa keino, millä saa lapsen olemaan "normaalisti", on järjestää sille ohjelmaa, kuten urheilua, kokkausta, pelejä, tietokonepeliä, ulkoilua, yms. Muuten hänellä on tylsää ja hän keksii kaikkea epäasiallista. Ongelma on nyt pahin koulussa, koska opettajilla ei ole mahdollista ohjata yhtä lasta jatkuvaan toiminnalliseen oppimiseen, kun hiljaa istuminen pojalta ei vain onnistu. Eli häiriköi luokassa.
Mitkään rangaistukset ja hillitsemiskeinot ei auta (kokeiltu on vuosien aikana vaikka ja mitä), sokerin syönti on rajoitettua samoin ruutuaika. Neuropsykologiset testit on tehty, ei diagnooseja, on vain ylivilkas lapsi. En usko että tähän mikään lääkekään auttaa.

Onko muilla keinoja tiedossa, tai vertaistukea?
Kihomatoja? Käytä lääkärissä.
 
Ei hän villinä riehu, ei kiroile, ei haistattele. Tekee tehtävät kiltisti -noin kolmanneksessa siitä ajasta kuin muut, lopun tunnista juttelee, piirtelee, liikehtii, katselee ikkunasta ja välillä kommentoi näkemäänsä. Numerot on 7-10 joten mitään pienryhmiä ei ole sen takia kokeiltu.
Pitäisikö jonkun istua vieressä pitämässä häntä aloillaan hiljaa pulpetissa, jotta oppisi olemaan hiljaa ja tylsistyneenä? Ei varmaan resurssit riitä.
Onko aikanaan oikeasti oppinut ja ymmärtänyt sanan 'ei'?
Sen pitää jo riittää kerran kuitenkin on ns.muutoin tolkkupäisestä lapsesta kyse, joka ymmärtää puhetta. On vain tainnut kuitenkin saada otetta levottomuudellaan eli siihen kiinnitetään aina huomiota ja siten myös palkitaan/ruokitaan. Koululainen kuitenkin ymmärtää jo syy- seuraus- suhteet joita tilanteen tullen jatkuvasti kerrataan.

Ns.koirakoulua käyttöön. Huonoa käytöstä ei huomioida, hyvä palkitaan. Hyvä olisi ehkä koulussa ottaa käyttöön tehtävät tehtyään pulpettivihko, mihin piirtää tai kirjoittaa muita odotellessaan, tai lukukirjan.
 
Harjoitelkaa kotona sitä paikallaanoloa ja tylsistymistä. Laitat lapsen tekemään vaikka jotain lukemista, piirustusta, tehtäviä yms ja sanot, että tietty aika pitää pysyä siinä aloillaan tekemässä. Aina kun alkaa hötkyämään, aika alkaa alusta. Vähitellen pidennätte aikaa.
 
Jos aktiivityyny ei koulussa auta, voitte pohtia opettajan ja pojan kanssa, helpottaisiko motoriseen levottomuuteen se, että hän saisikin käyttää tuolin sijaan jumppapalloa istuimena? Se mahdollistaisi enemmän oman vartalon käyttöä motorisen energian purkamisessa, mutta edellyttää poikaa sitoutumaan siihen, ettei lähde seilaamaan pallolla ympäri luokkaa (mikä ei välttämättä ole ongelma, mikäli hän on muutoin hyvin käyttäytyvä).
 
Harjoitelkaa kotona sitä paikallaanoloa ja tylsistymistä. Laitat lapsen tekemään vaikka jotain lukemista, piirustusta, tehtäviä yms ja sanot, että tietty aika pitää pysyä siinä aloillaan tekemässä. Aina kun alkaa hötkyämään, aika alkaa alusta. Vähitellen pidennätte aikaa.
Kotona se onnistuukin paremmin, kun ei ole niin paljon virikkeitä. Pystyy esim lukemaan kirjaa, tekemään läksyt kerralla, no piirtämisestä ei niin tykkää mut askartelee joskus. Oppituntien kuunteleminen ei onnistu jos lähellä on kavereita. Pitää vaatia ilmeisesti opettajilta enemmän, kuten paikan vaihtoa yms. Kaikki keskittymistä vaativat tehtävät ei onnistu, kuten jotkut kokeet, ei tee huolella eikä tod käytä 45min aikaa.

Verkkareissa kulkee aina, eli housut ei kiristä. Eikä pipokaan;);)

Ruokavaliosta kyl alussa makeat mainitsin...

Lapsi kyllä ymmärtää "ei" ja totteleekin siinä hetkessä, mutta mitä sen hetken jälkeen tapahtuu, pitää itse huomata ennakoida... Ei sille voi aina huutaakaan, kun ei se tajua itse tekevänsä mitään pahaa!

Ja ikää lähes 12v.
 
On meillä, mutta se ei kelpaa kun sitten ei voi keikkua tuolilla:ROFLMAO: kuulosuojaimiakin kokeiltu mutta leikki vain niilläkin.

Ap

Kokeilkaa jumppapalloa istuimena ensin kotona ja jos sujuu kohtalaisen rauhallisesti, siirtäkää kouluun. Pallo saa jäädä täytöltään hieman vajaaksi, jolloin pallolla istuminen on tukevaa eikä pompi herkästi. Tarkoitus on vain istua, keinutella ja tehdä pieniä istumapomppuja. Aluksi voi innostua liikaa, mutta jonkun ajan kuluttua voi rauhallinen istuminen sujua.

Voisiko kouluun viedä muovailuvahaa tmv. jota voi näperrellä tylsyyden iskiessä? Sormilla puuhailu ja eri materiaalien tunnustelu aktivoi aivoja, mutta samalla rauhoittaa keskittymään näpertelyyn. Kokeile kotona tätäkin ensin.
 
Kotona se onnistuukin paremmin, kun ei ole niin paljon virikkeitä. Pystyy esim lukemaan kirjaa, tekemään läksyt kerralla, no piirtämisestä ei niin tykkää mut askartelee joskus. Oppituntien kuunteleminen ei onnistu jos lähellä on kavereita. Pitää vaatia ilmeisesti opettajilta enemmän, kuten paikan vaihtoa yms. Kaikki keskittymistä vaativat tehtävät ei onnistu, kuten jotkut kokeet, ei tee huolella eikä tod käytä 45min aikaa.

Ruokavaliosta kyl alussa makeat mainitsin...

Lapsi kyllä ymmärtää "ei" ja totteleekin siinä hetkessä, mutta mitä sen hetken jälkeen tapahtuu, pitää itse huomata ennakoida... Ei sille voi aina huutaakaan, kun ei se tajua itse tekevänsä mitään pahaa!

Ja ikää lähes 12v.
Ethän saa H U U T A A ollenkaan. Ja ruokavaliosta olisin halunnut tarkempaa tietoa. Miten nyt vasta hoksasit, et paikanvaihto luokassa olisi pitänyt tehdä ekaksi. Mitä se opettaja tekee tunnilla? Menisin katsomaan itse takapebnkkiin - sitähän ei kai kukaan kiellä?
 

Yhteistyössä